"... kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.
Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon..." Matt. 13:6,8
Jeesus puhuu tässä siitä, tuotammeko me satoa ikuiseen elämään. Se on se tärkein. Mutta tätä voinee ajatella myös tämän elämän asioista? Monet asiat eivät mene kuten luulimme ja toivoimme. Niillä ei kenties ollut oikeaa "juurta", eikä hyvää maatakaan. Tai kenties eivät olleet oikeaa siementäkään, joten miten niistä olisi voinut tulla toivottua tulostakaan...
Mutta sitten voi olla asioita, jotka vain odottavat aikaansa; odottavat ehkä oikeaa esikäsittelyä? Jotkut siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Ja on sellaisiakin kasveja, jotka odottavat vuosikausia tulta, jotta voivat laskea siemenensä tulella raivattuun maahan. (Protea).
"Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." Matt. 15:13
Se voi olla kovaa... mutta tarpeellista. Väärä joutaa mennä. Vain sitten voi kasvaa oikeanlainen puutarha, oikeanlainen sato.
Kuulin tänään autoradiosta hengellisen laulun, jonka sanoissa pyydettiin Herraa, että hän murtaisi palasiksi. Sitä kuunnellessa ajattelin, etten taitaisi uskaltaa toivoa sitä. Mutta laulussa oli siitäkin, että rakkaudella se pyydettiin tekemään. Siinä on iso ero, jos joku lyödään säpäleiksi vihan kiihkossa - tai hellin käsin rakkaudella ja hyvin varovasti, ettei mitään rikota tarpeettomasti.
Siunausta sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti