Synnin syytöksissä

Olin tullut lukeneeksi aamulla psalmia 32. Saman psalmin yksi jae* oli myös Evl:n päivän sanassa. Psalmin aiheena on synnin tunnustaminen Jumalalle. Oman syntisyyden tunnoissa oli lohdullista lukea: 

"Autuas se ihminen, 

jolle Herra ei lue

hänen pahoja tekojansa

ja jonka hengessä ei ole vilppiä!"

Ps. 32:2

"Jumalattomalla on  monta vaivaa,

mutta joka Herraan turvaa,

häntä ympäröitsee armo."

Ps. 32:10 

"Jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa..." Se merkitsee, että sitä syntiä todella on - enemmän tai vähemmän - ja se myös tuntuu,  enemmän tai vähemmän - mutta sitä ei "lueta"; ei lasketa. Ei sille, myöntää Jumalalle olevansa syyllinen synteihinsä.

"Häntä ympäröitsee armo."  Se armo on kuin muuri, minun ja syntieni välissä. Mutta Herran ja minun välissä ei silloin ole mitään erottavaa, kun armon muuri Jeesuksen työn tähden erottaa syntini minusta.

* "Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.". Ps. 32:5 KR-92

Armo, armahdus. Armahduksen saaneen ei enää tarvitse suorittaa tuomiotaan. Silloin on vapautettu rangaistuksen suorittamisesta.