Omissa vaikeuksissani tuli mieleen ajatus, että odottaisin rauhassa hänen apuaan... Mutta levoton mieli tekee siitä vaikeaa. En ole levollinen, vaan levoton, ja haluaisin heti saada selvyyden edes siihen, miten ongelmani selvitys lähtee etenemään. Mutta kun omassa arjessani asiat eivät mene, eivät etene, sillä nopeudella tai tavalla kuin minä haluaisin. Ja niinpä asian keskeneräisyys rassaa suuresti. Se ikäänkuin pitää itsestään melua koko ajan. Jos uskaltautuisinkin luottamaan siihen, että Jumala tietää joka yksityiskohdan asiassani; tietää kaiken mikä minua huolestuttaa, kun asiani ei tunnu etenevän. Hänelle siinä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa tai epäselvää; hän tuntee minut, hän tuntee asiani - Hän, joka on laskenut hiuksenikin, ja luonut minut ja jokaisen päiväni myös.
Enkö siis rohkenisi odottaa hänen aikaansa avulle, sille minunkin asiani hoitamiselle? Raamatussa on kuitenkin jae, joka kehottaa odottamaan apua Jumalalta:
"Hiljenny Herran edessä ja odota häntä..." Ps..37:7
"Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!..." Ps. 37:7 KR-92
"Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana." Ps. 37:39
"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps. 37:5
---
Tässä olisi vielä luettavaksi yksi löytämäni lohdullinen teksti Avainmedian sivulta:
https://avainmedia.org/avunpyynto/
Tänään oma asiani nytkähti hieman eteenpäin, vaikka en osannut tältä päivältä odottaa sen kummempaa kuin edellisten päivien turhat soittoyritykset. Nyt pääsin sentään esittämään asiani. Se oli hyvä ja kiitollinen olen siitä.
VastaaPoistaHyvä että sait jo asiaa eteenpäin:) Ja hyvä kirjoitus! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaTuntui kyllä hyvältä kun sain huomata asian hieman edistyvän:)
Poista