Me emme ole. Raamattu sanoo meidän kaikkien poikenneen pois, ja kelvottomiksi käyneen. Joskus saatamme jopa tajuta sen. Otan esimerkin: minua kirpaisee lukea sanoja totuudesta, totuudellisena olemisesta, koska koen, etten sitä kuitenkaan ole. Riittävästi! Jo se sana paljastaa, että puutetta on! Meissä ihmisissä on eroja, joku kykenee siihen paremmin kuin joku toinen. Mutta: kukaan ei varmasti täysin. Eikä omassa voimassaan.
Kun taas kipuilin sen oman huomioni kanssa, että puutetta kyseisessä asiassa on; puuttuu kykenevyyttä mitan täyttämiseen, oli lohdullinen se sana, jonka Jeesus joskus sanoi:
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
Jeesus on tie. Vain hänen kauttaan on meillä pääsy Isän luo. Emme voisi, (vaikka - mikä mahdottomuus: mielestämme olisimme melkein täydellisesti onnistuneet vaeltamaan) päästä omia teitämme pitkin Jumalan, Isämme, luo! Jeesus on täydellinen totuus. Hänen täydellisyyttään: tietään, totuuttaan, elämäänsä - tarvitsemme, olemmepa sitten itse mielestämme olleet aivan kamalia tai vain vähän puutteellisia... :-( Jeesuksessa on meidän elämämme! Ei missään muussa.
Mutta opetellaan elämistä Jeesuksen esimerkin ja Raamatun ohjeiden mukaan, kuten lapset opettelee kävelemään ja puhumaan, jne. Eikä vaivuta toivottomaann epätoivoon, kun huomataan omat puutteet. Jeesus lupasi ettei heitä luotaan ketään, joka hänen tykönsä tulee☀️
"...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh.6:37
Vielä alkoi soida mielessä se laulu; virsi 525: "Suurempi kuin sydämeni... ". Tuosta alla olevasta linkistä pääsee näkemään virren sanat ja kuuntelemaan ensimmäisen säkeistön. Kyseisen virren sanat sopivat hyvin aiheeseen, kun omat puutteet ilmoittelee itsestään...
https://virsikirja.fi/virsi-525-suurempi-kuin-sydameni/
Siunatkoon Isä sinua kaikin tavoin! ☀️❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti