"Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja." 1. Kor. 16:13 KR-92
"Olkaa urheita...". Urheaksi sanottu ihminen ei varmaan usein koe itseään sellaiseksi, vaan kenties elää monenlaisten vaivojen ja ahdistusten keskellä. Jos ajatellaan vaikka sodissa olevia. Heidät on kutsuttu - määrätty, tai jopa vaapaaehtoisena tulleet - taistelemaan; puolustamaan ja tavoittelemaan voittoa, tilanteissa, joissa on aina suuri vaara. Mutta he ovat silti siellä.
"Pysykää uskossanne lujina..". Olla sitkeä. Pitää kiinni Jumalasta, vaikka ei ymmärrä. Vaikka on elämänkulut, jotka pistää kenties ihmisen kyselemään, että mitä tapahtuu, missä Jumala on, eikö hän välitä? Muutoinhan ei mitään lujuutta, kestävyyttä tai sitkeyttä tarvittaisi, jos kaikki menisi omien suunnitelmien ja ajatusten mukaan. Oikeastaan kaikki mainitussa jakeessa; valvominen, lujana pysyminen, urheus ja vahvana oleminen, on sitä samaa: että kestäisimme uskossa loppuun asti.
Mutta jospa otamme vain päivän tai hetken matkan kerrallaan. Uuvumme, jos otamme tähän hetkeen taakkoja, jotka eivät tähän kuulu.
Jaksamisiin - taas tänäänkin!☀️
---
Osui silmään vielä hyvä, lohdullinen, kirjoitus siitä, kuinka meidän on monesti niin vaikea hyväksyä sitä, mitä Jumala on meille suunnitellut: Brander-blogi: "Jumalan tahto?".
Hyviä ajatuksia! Tosiaan pitää sitkeästi Jumalasta kiinni, vaikka ei ymmärtäisi mistään mitään. Urheudesta tuli mieleen, että Gideoniakin enkeli sanoi sotaurhoksi, vaikka hän pelkäsi ja piileskeli siellä viinikuurnassa. Hän ei taatusti tuntenut itseään urheaksi siinä tilanteessa, mutta Jumala näki toisin ❤️
VastaaPoistaNiin tosiaan, Gideon onkin yksi hyvä esimerkki! ❤️
Poista