"- Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra." Sakarja 2:14 KR-92
Ennen ylösnousua ajattelin mennyttä elämääni/elämäämme. Ajattelin, että Jumala tuntee kyllä meidät täysin alusta alkaen, mutta me emme tunne häntä. Ja kuitenkin Hän on Isämme; esi-isistä ensimmäinen, ja se isistämme, joka parhaiten tuntee meidät nyt. Häntä me kaipaamme lähellemme, luoksemme; vaikka samalla olemme arkoja vastaanottamaan ja lähestymään niin ylhäistä persoonaa - Kuningasta, kuninkaista suurinta! Hämmästyttävää, että meillä on niin likeinen side Häneen! Ja meidän välimiehemme; isoveljemme Jeesus, joka niin paljon teki puolestamme, ja yhäkin tekee. Hän kutsuu arkoja luokseen, jotta nämä uskaltaisivat tulla Isän luo. Millainen Poika on, sellainen Isäkin on.
"- Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra." Sakarja 2:14 KR-92
"... hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla ristiin." Kolossalaiskirje 2:14 KR-92
"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kolossalaiskirje 1:12-14 KR-92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti