"Te ette ole turhaan eläneet toivossa..."

Tuo otsikon sana ilahdutti tänä aamuna väsynyttä mieltäni. Se oli osa tästä kohdasta, joka oli aamun luettavissani:

"Iloitse tytär Siion! Riemuitse tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. 

Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta. Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion." 

Sakarja 9:8-12 KR-92

On ehkä jo pitkään eletty toivossa. Mutta sitten alkaa tuntua, että onko se kaikki kuitenkin ollut turhaa, vain haavetta. Ja siihen tilanteeseen tulee se Sana: "te ette ole turhaan eläneet toivossa."

Kirjoitin tuohon ylle tuon yhden sanan... isolla alkukirjaimella: Sana. Koska ajattelin siinä myös Jeesusta, joka tuli - pelastamaan meidät. Ja Häneen, tähän ainoaan Sanaan, me saamme toivomme täysin panna. Hän on myös se Kuningas, joka tuli sillä mainitulla ratsulla: aasilla. "Voittoisa hän on", "verellään vahvistetun liiton tähden" hän vapauttaa vangitut. Ja vangitut saavat palata turvapaikkaansa! ✝️❤️☀️ Aamen!