Tutustumista itseen ja Jumalaan...

Ostin taannoin kirjan: Armon kantamana päivittäin/Max Lucado/Päivä Oy 2005.  Kirjan alkulehdellä lukee kirjan nimen lisäksi: "Innostavia ajatuksia vuoden joka päiväksi". Ja siltä kirja kyllä vaikuttaakin.

Kirjassa on joka päivälle jokin jae, ja siihen aiheeseen liittyen lyhyet tekstit, jotka on jännästi noukittu Max Lucadon aiemmista kirjoista. (Pääsee samalla tutustumaan muihinkin kirjoihinsa hitusen. Kirjojen nimet on mainittu englanniksi.) Mutta sekin jännä tässä kirjassa on, että sivuille on varattu vähän kirjoitustilaakin. Tekstin jälkeen nimittäin seuraa jokin kysymys, johon vastausta miettimällä voi pohtia luettua, ja miettiä, mitä se itselle merkitsee.

Tänään 27.6. kirjassa oli jakeena: "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi." 2. Kor. 3:18 KR-92

Tekstissä puhuttiin siitä, että palvomisen on "tarkoitus muuttaa palvojan kasvot". Muistutetaan Jeesuksesta kirkastusvuorella, ja siitä kuinka hänen kasvonsa loistivat auringon lailla. Pohditaan sitten, että kasvot eniten esillä ovat. Valokuviakin otetaan nimenomaan kasvoista. Ja lopuksi todetaan Jumalan haluavan kasvomme käyttöönsä. Juuri kasvot ihmisestä muistetaan. Ja sen kautta Hän, Jumala, voi heijastaa hyvyyttään. Kysymyksenä oli, että "onko sillä väliä, palvommeko Jumalaa vai emme?" Vastaus pyydettiin vielä perustelemaan. 

Innostuin kirjoittamaan vastausta. Johon rupeaminen tosin synnytti minulle uuden kysymyksen, että mitä Jumalan "palvominen" oikeastaan on? No siihen piti ensin etsiä hieman vastausta (*https://www.luterilainen.net/mita-on-palvominen/), sillä omat mielikuvat eivät oikein riittäneet minulle vastaukseksi. Mutta kun siihen sanaan oli saatu selvitystä; kirjoitin: 

"Jumala on ylistyksen, palvonnan, kunnioituksen ja tottelemisen arvoinen. On sillä siis merkitystä - ja niinkin, että Jumalan kasvojen edessä viipyily muuttaa meitä ja heijastus Jumalasta  näkyy meistä muille ja vaikuttaa... Ihailija haluaa olla kuin se, jota ihaillaan. Minun pitäisi ihailla häntä enemmän. Viettää aikaa enemmän hänen kanssaan... En selvästikään tunne häntä läheskään hyvin... Voi minua! Eihän minusta siten voi sinun kuvasikaan kummoisesti heijastua. Kipeää tutustua omaan itseen näin. Käännynkö tutustumaan sinuun? Kirkastusvuorella heillä oli niin hyvä olla, että olisivat jääneet sinne."

En ole vastauksia kirjaan aiemmin kirjoitellut.  Osittain siksikin,  etten haluaisi kirjaan merkintöjä, jos siitä vaikka joskus olisi jollekin muullekin luettavaksi. Nyt ensin lyijykynällä kirjaan kirjoitin, mutta pyyhin pois, ja talletin vastaukseni muilla keinoin:) Minulla on ollut tuo kirja melko vähän aikaa, vähän olen sitä vasta silloin tällöin lukenut; mutta olen havainnut sen kiinnostavaksi. Enhän sitä muutoin olisi ostanutkaan. Kun pyritäänhän ennen ostoa ne kirjat tutkimaan, että onko niistä itselle. 

---

Jotain vähän samaa aihetta, millaisin kasvoin toista katsomme, oli tässä jutussa, jonka eilen Seurakuntalaisesta luin:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/millaista-vastaanottoa-toivot-kun-astut-kotiovesta-sisaan/

Kun maa puskee kasvustoa valtavalla voimalla

Pari päivää sitten oli jakeena: "Niin kuin maa työntää versoa, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi." Jesaja 61:11 KR-92

Siinä silloin sitä lukiessa, kiinnitin huomiota sanaan "työntää", kun se ei tuntunut sopivan minun mieleeni. Joku muu sana olisi muka ollut parempi; lienenkö ajatellut tuota "puskea" sanaa, vai mitä lienen ajatellut. Mutta se mietintä sai eräällä kauppamatkalla jatkoa. Muutaman vuoden takaisen hakkuuaukon ohi ajettaessa, huomioin siinä pusikot, jotka nyt, tänäkin kesänä valtavalla voimalla ovat työntäneet uutta kasvustoa.

Mikä valtava voima se onkaan, joka saa alashakatun maan aloittamaan valtavan nousun niistä juurista ja siemenistä, joita maahan on jäänyt! Mikä ihme se onkaan, että pieni, kuiva siemen, sisältää sellaisen kasvuvoiman, että kun se herätetään valolla, lämmöllä, vedellä, ja ties millä muulla, (joskus jopa kylmäkäsittely tarvitaan), niin se todella alkaa "työntää versoa voimalla". Samoin maahan jääneet juuret; jopa juuren palat.

Sopiikin miettiä ja ihmetellä, että mistä se siemen - ja juuri, on saanut sen voiman?! Sen voiman, joka ajallaan herää toimimaan? 

Nehän herättää eloon Jumala - kaiken elollisen Herra ja Luoja! Hän, joka sen voiman on niihin laittanutkin.

---

Sainpa vielä mainion havaintoesityksen tämänpäiväiväisellä kävelylläni. Näin tien sivussa pienehkön, kuivan, monihaaraisen puunjämän, joka äkkiseltään vilkaistuna näytti silmääni kuin hirvenpäältä. Ajattelin noukkia sen mukaani, jotta voisin kotona katsoa saisiko siitä todella vähän muokaten sellaista. Mutta sepä ei suostunutkaan irtoamaan maasta, oli siinä tiukasti kiinni. Eikä se ollut kuollutkaan, siinähän oli pieni lehti tuloillaan!

Ehkä näet sen lehdenkin... tuossa alla olevassa kuvassa🌱

Samaan aikaan... iloa ja "murheellisuutta"...?

"Murheellisuutta" on lainausmerkeissä, koska nyt ei kuitenkaan puhuta mistään kovin ihmeellisestä, vaan ihan ns. aika tavallisista. 

Mutta mietin tässä äsken niitä omia murheitani -kovin pieniä ison mittakaavan murheisiin verraten. Mutta havahduin siihenkin sitten, että onhan sitä vastaavalla tavalla niitä ilon aiheitakin...

Tuli sitten mieleen se kohta: "... murheellisina, mutta aina iloisina...". Yleensä sen on ajatellut jotenkin niin, että sen ilon pitäisi olla ikäänkuin jotain isoa ilon tunnetta... Mutta siihenpä taitaa riittää ihan tavallinenkin, niinkuin siihen toiseenkin vaakakuppiin🙂

---

Ah, tuo ylempi kuva! Siinä on minun suosikkini muutaman päivän takaisesta kuvasatsista! ☀️ Sen näkisin mieluusti vaikka jonkun hartauskirjan kantena☀️

Tähän aamuun, tähän päivään ja viikkooon, tähän koko elämään...

Luin Wislöffin rukouskirjasta* erääältä sivulta siitä, kuinka hän kipuili kaiken sen kanssa, mikä elämässä oli vaikeaa ja ikävää. Hän oli kirjoittanut kaiken ylle tämän jakeen: "Odota Herraa, ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi."; Ps. 27:14.  Omassa  kyselemisessään hän tuli siihen tulokseen, että Jumala varmaankin sanoisi, että kaikki huolet, jotka hänen mieltään kalvoivat, olivat  Jumalan  kannettavana. Jumalan kädessä ne olivat. Hänen, jolla on keinot ja valta. Ja kaiken mietinnän lopputulos oli, että vaikka omat voimat on vähäiset, ja harkitsemattomastikin saatetaan toimia, niin Jumala on luja; ja häntä kannattaa odottaa, koska kaikki hänen tekemänsä "koituu aina parhaakseni".

*Kirja: Fredrik Wislöff/Rukouskirjani. Kirjan alkupuheessa sanotaan, että alunperin tekstit on kirjoitettu vain itselle muistiin, omaan käyttöön, jolloin niitä saattoi aika-ajoin ottaa esiin ja lueskella.

---

Kuvajaisia ikkunassa... Valo on ihmeellinen asia. Se voi ilmestyä yllättäviin paikkoihin, ja heijastaa asioita näkyväksi sinne, missä niitä ei oleta näkevänsä, kuten  ✝️  puunrungossa☀️

Jumala valitsi mitättömät...

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mutta mikä maailmassa on hulluutta, sen  Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa oli heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä jotakin on. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Jumalan armo saapuu mitättömille penkeille, ja siihen saa istua... ansioton, valossa kylpevään paikkaan!

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/06/tanaan-minua-ilahdutti.html

Lupa aina jutella Jumalalle, kaikesta!

"Rukoilkaa lakkaamatta." 1. Tess. 5:17.  (Jae on muuten oikeasti noin lyhyt, siitä ei puutu mitään.) Eilen meillä isäntä muisteli ja mietti tuota jaetta, että helposti siitä tulee mielessä  vaatimus, että aina pitäisi rukoilla; eikä kukaan sellaiseen pysty. Ja että se tarkoittaakin varmasti sitä, että saamme jutella päivän mittaan Jumalalle samaan tapaan kuin muillekin puhumme. Kaikenlaista, mitä vain mielessämme on, suurta tai pientä.

Tämän päivän rohkaisujae

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps. 37:5

Itse ainakin koin, tuon aamulla lukiessani, että varsinkin tuo: "kyllä hän sen tekee"☀️ - on rohkaiseva.

Voimme olla, itsekukin - hermostuneita ja kysyvin mielin, että mitä meidän elämässämme oikein tapahtuu...? Mutta siihen tahtoo Jumala antaa rohkaisuna tuon: "kyllä hän sen tekee". Ja tekee minkä sitten? Lupaa pitää meistä kuitenkin ja joka tapauksessa, huolta. Siltikin, ja silloinkin, kun meistä ei yhtään tunnu siltä, vaan kaikki näyttää menevän ihan vikaan ja hullusti. Me emme tunne tulevaisuutta, emme hänen suunnitelmiaan. Meidän silmiltämme ja käsityskyvyltämme on salassa Jumalan kauaskantoiset teot. 

Turvataan Häneen. Riiputaan Hänessä kiinni. Hän ei jätä omiaan!❤️✨🕊️🌿❤️

---

Rohkaisuna vielä  tämäkin erään englanninkielisen blogin teksti, (blogin nimihän näkyy tuossa osoitteessa):

https://www.ajoyfulcottage.com/2024/06/monday-morning-encouragement-god-of-all.html

Ja tuonhan kääntää halutessaan helposti näillä nykysysteemeillä suomeksi:)

Onnellinen kansa...

"Onnellinen se kansa,

 jonka jumala on Herra,

kansa, jonka Herra

on omakseen valinnut."

Ps. 33:12 KR-92

Kun on se "hiljainen kansa", jotka pellolla seisoo, ristin varassa, ja jolle niitä vaatteita välillä vaihdetaan... (Uutisissa oli)

... niin on myös "onnellinen kansa", joka sekin  pelloillaan seisoo, usein hiljaisena - ristin varassa, ja jolle on vaihdettu valkeat vaatteet. Niitä vaatteita - niiden ryvettyessä, rikkoontuessa, hävittyä - aina uusitaan samanlaisiin valkoisiin.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/05/pystyssapysymisen-salaisuus.html

 (Kuva - sen ajatuksen lähde, mainitaan jutussa.)

Rohkaisun sanoja tähän päivään - ja rukous

"Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen..." Jer. 12:3 KR-92

Jeesuksen sanat: "Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR:92

"Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme." Ps. 103:12 KR-92

"...missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." Room. 5:20 KR-92

Rukous

Jeesus, ja Isä! Sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse. Oma sydämeni on monin tavoin petollinen, mutta sinä tiedät kaiken oikein. Puhdista minut kaikesta vääryydestä ja kaikesta millä sinua vastaan jatkuvasti rikon. Isä, lue Jeesuksen työ minunkin hyväkseni ja kasvata minua sinun tuntemiseesi, sinun lapsenasi. Pue likaisten vaatteideni tilalle sinun antamasi valkeat vanhurskauden vaatteet. Tahdon jäädä sinun vanhurskautesi suojaan, vaikka en ole ansainnut mitään siitä itse, vaan sinun armahdukseesi panen toivoni.Tahdon pysyä sinun rakkaudessasi kuin kylmissään värjöttelevä nuotion lämmössä. Anna aurinkosi valaista tätäkin päiväämme, ole elämämme aurinko ja lämpö!

Valo lainsuojattomallekin

"Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,

vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

Ne juottavat kaikki maan kaikki eläimet,

villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

Niiden äärellä asuvat taivaan linnut 

ja visertävät lehvissä vesien partailla.

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,

ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää." 

Psalmi 104:10-13 KR-92

Monet vaivat saattavat saartaa meitä

"Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?"  2. Moos. 4:11 KR-92

Se oli Jumalan vastaus Moosekselle, joka oli hetkeä aiemmin valittanut omaa osaansa tähän tapaan, ja tarkoittaen osoittamaan, ettei hänestä ole Herran osoittamaan hommaan: "Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole sitä nytkään,  vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." 2. Moos. 4:10 KR-92

Sanoiko Jumala sitten, että; "No niinpäs muuten olikin. Joku toinen käykin siihen paremmin"?  Ei sanonut. Mutta näin sanoi: 

"Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa." 2. Moos. 4:12 KR-92

Ja kun se ei tuntunut Moosekselle riittävän, joka vain pyysi, että joku muu lähetettäisiin, Jumala jo suutahti Moosekselle, ja antoi hänelle vielä avuksi Mooseksen oman, hyvillä puhelahjoilla varustetun veljen. Hän sai toimia Mooseksen suuna, mutta varsinainen lähetetty oli silti Mooses. 

Voisimme kysyä, että miksi Jumala ei parantanut Mooseksen puhekyä? Niinpä. Emme tiedä, mutta Jumalan suunnitelmat nyt olivat tällaiset. 

Mekin voimme omine puutteinemme ja vaivoinemme ihmetellä, miksi meille sellainen/sellaiset vaivat on annettu? Mutta useinkaan Jumala ei niitä asioita ja  suunnitelmiaan meille selitä. 

Tekeekö se sitten muka elämästämme helpompaa? No ei tee. Mutta tekisikö itseasiassa sekään, jos selittäisi? Selityskään ei kenties olisi mieleemme. 

Mutta miksi innostuin kirjoittamaan tästä. No kun meilläkin täällä, isännällä ja minulla,  on omat vaivamme, jotka meitä kaihertavat. Tänäkin aamuna ne esiin tulleet. Ja niinpä tuo ensimmäinen jae tuolla ylhäällä, tuo Jumalan vastaus, puhutteli minua, joka aina vain huonokuuloisemmaksi tulen. Itse olin aivan normaalikuuloinen alunperin. 

Liekö Mooses ollut jo syntymästään lähtien asetettu siihen asemaan, että puhuminen ei sujunut häneltä, kuin vettä vaan? Miten lie, mutta Jumala tiesi, mitä teki, kun näin suunnitteli, tai salli. Ja näin samoin meidän itsekunkin kohdalla.

Saamme kyllä rukoilla, pyytää ja etsiä parantumista, sillä joidenkin kohdalla sekin kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Muistetaanhan sairaita parantanut - ja yhäkin parantava Jeesus! Mutta jos juuri meitä ei paranna, antakoon voimaa kestää niiden vaivojen ja vastusten kanssa joka päivä...🙏🕊️❤️☀️🌿

---

Joskus, tai aika useinkin, minua ilahduttaa erilaiset valoilmiöt. Tänä aamuna nappasin kuvan tästä, kun keittiön kaapit olivat saaneet tällaisen kuin "rimoituksen"🙂

Elämän juuri

Jeesuksen puheesta luetusta*, siitä, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.

Lukuvinkki: "Sanojen varjosta valaan vesille"

🐋🌊🐳

"Sanojen varjosta valaan vesille" -ajatuksia herättävä kirjoitus Brander-blogissa:

 https://www.brander.name/?p=5434