Kun maa puskee kasvustoa valtavalla voimalla

Pari päivää sitten oli jakeena: "Niin kuin maa työntää versoa, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi." Jesaja 61:11 KR-92

Siinä silloin sitä lukiessa, kiinnitin huomiota sanaan "työntää", kun se ei tuntunut sopivan minun mieleeni. Joku muu sana olisi muka ollut parempi; lienenkö ajatellut tuota "puskea" sanaa, vai mitä lienen ajatellut. Mutta se mietintä sai eräällä kauppamatkalla jatkoa. Muutaman vuoden takaisen hakkuuaukon ohi ajettaessa, huomioin siinä pusikot, jotka nyt, tänäkin kesänä valtavalla voimalla ovat työntäneet uutta kasvustoa.

Mikä valtava voima se onkaan, joka saa alashakatun maan aloittamaan valtavan nousun niistä juurista ja siemenistä, joita maahan on jäänyt! Mikä ihme se onkaan, että pieni, kuiva siemen, sisältää sellaisen kasvuvoiman, että kun se herätetään valolla, lämmöllä, vedellä, ja ties millä muulla, (joskus jopa kylmäkäsittely tarvitaan), niin se todella alkaa "työntää versoa voimalla". Samoin maahan jääneet juuret; jopa juuren palat.

Sopiikin miettiä ja ihmetellä, että mistä se siemen - ja juuri, on saanut sen voiman?! Sen voiman, joka ajallaan herää toimimaan? 

Nehän herättää eloon Jumala - kaiken elollisen Herra ja Luoja! Hän, joka sen voiman on niihin laittanutkin.

---

Sainpa vielä mainion havaintoesityksen tämänpäiväiväisellä kävelylläni. Näin tien sivussa pienehkön, kuivan, monihaaraisen puunjämän, joka äkkiseltään vilkaistuna näytti silmääni kuin hirvenpäältä. Ajattelin noukkia sen mukaani, jotta voisin kotona katsoa saisiko siitä todella vähän muokaten sellaista. Mutta sepä ei suostunutkaan irtoamaan maasta, oli siinä tiukasti kiinni. Eikä se ollut kuollutkaan, siinähän oli pieni lehti tuloillaan!

Ehkä näet sen lehdenkin... tuossa alla olevassa kuvassa🌱