Toinen ei ollut kiitollinen... Toinen ylisti Jumalaa suureen ääneen.

"Noihin aikoihin Hiskia sairastui pahasti ja oli jo kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi...." 2. Aik. 32:24-25 KR-92

"Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä..." Luuk. 17:15-16 KR-92

Nämä jakeet aamulukemisissani puhuttelivat minua. Kuinka helposti sitä voin itsekin olla, ja olen, kiittämätön. Jos ei ylpeyden tähden, niin vaikkapa sen vaikeuksien meren aallokoissa, niitä aaltoja katsellessa, silloin unohdan kiittää jo saamistani armon ihmeistä. Kun olisi sekin vaihtoehto, että ylistäisin "suureen ääneen" - Häntä, jonka viisaus on ylittämätön, ja joka kaikkea hallitsee. Armahtakoon minua Hän, joka on kaiken ylistyksen arvoinen!

Kun tänäkin aamuna...

Aamut on minulle vaikeita. Silloin erityisesti kaikenlaiset vaikeudet hyökkäävät mieleen. Niin tänäkin aamuna. Mutta useimmiten sieltä ankeuden notkosta noustaan päivän mittaan hieman paremmille näkymille. Niin tänäkin aamuna.

Mikä se sitten tällä kertaa antoi parempaa ajattelemista?  Kun siinä kävellessäni yhtäkkiä huomasin sinisellä taivaalla kuun puolikkaan, haipuvana, kuin pilvet; kun sieltä takaani juuri aurinkokin antoi ilahduttaen valoaan. 

Mikä siinä kuun näkemisessä sitten niin erityiseltä nyt tuntui? Se muistutti minua siitä, "ken on luonut sinitaivaan" ja kaiken muun!  Kuun ja tähdet, meret, maat,  eläimet - ja ihmisen. Ja Luoja myös lopulta kaikkea hallitsee. 

Vaikka ihminen saakin kaikenlaista puuhastella, ihmisen valta ja voima ei ole rajaton. Mutta Jumalan on! Meidänkin kaikkien asioidemme yli.

---

Aamusta... iltaan on Herra! Ja yölläkin Hän valvoo... 

☀️🌅🌠

Usein illalla nukkumaan mennessä saa kuitenkin kiittää siitä,  kuinka Hän taas sinäkin päivänä on auttanut. 

Missä ei tarvita lampun valoa?

- Siellä missä luonnollinen, aito valo näkyy; valaisten, ilahduttaen, tuoden toivon näkymiä jo täällä ajassa☀️

Keittiössä oli taas pitkästä aikaa näkyvissä ilahduttavia valopaikkoja. Kun on sunnuntai, niin heräsin arkea myöhemmin. Arkena se herääminen on niin aikaisin, ettei aurinko tänne paista ollenkaan; tarvitsee keinovaloa.

Mutta kerran:

"Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat iankaikkisesti." Ilm. 22:5

---

Rukoukseni:  Että osaisin katsella enemmän sinun valoasi!  Jos katselen itseäni tai tätä maailmaa, se masentaa;  ja niin levitän helposti sitä valotonta näkymää muillekin. Mutta jos katsoisin useammin Sinuun; todelliseen valonlähteeseen kaiken ankean sijasta, se valo parantaisi ja uudistaisi minua. 

Sanotaanhan:

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu."☀️ Ps. 34:6

Piti vielä illalla nousta kirjoittamaan tämä...

... paperille aamua varten, että sen silloinkin muistaisin. Tuo kun tuli nukkumaan mennessä lohduttavana mieleen🌟

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7 

Millaisia uutisia?

Kuin raikas vesi nääntyvälle, sanoo Raamattu hyvien sanomien olevan. Mutta huonot uutiset meitä pelottavat ja näännyttävät! 

Jokainen meistä haluaisi kuulla vain hyviä ja virkistäviä uutisia. Mutta usein saadaan niitä toisenlaisia; niitä, jotka uhkaa viedä - ja usein viekin, meiltä ilon, mielenrauhan ja senkin vähäisen rohkeuden, mitä meillä kenties on ollut.

 Mutta: Hyvä on meidän silloin muistaa tämäkin "uutinen", "sanoma" Jumalalta: 

"Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9 

--- 

No tietysti tuosta tulee heti mieleen tuo, "ehyellä sydämellä"  -  tai "vilpittömin sydämin" (sanoo uudempi käännös) -  että onko  sydämeni ehyt...? Eikö se ole kovin rikkonainen? Eikö sellainen oman särkyneisyytensä ja vikansa huomaava saakaan apua?  Mutta eiköhän se meidän kelvollisuutemme apua saamaan olekin juuri Jeesuksen aikaansaama, hänen täytetyn työnsä varassa, ei meidän! 

Me eri tavoin särkyneet, kolhiintuneet ja likaantuneet voisimme kyllä huomioida senkin, että Jeesushan on juuri särkyneiden sydänten puhdistaja ja korjaaja! Ja sille Jeesuksen luo hädissään tulevalle on Jeesuksella tämä sana, Joh. 6:37: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."  Niin sanoi Jeesus itse!

---

*Sananlaskuista 25:25 vapaasti muisteltuna. 

Sanatarkasti sanottuina näin:

"Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta." v. -33 

"Kuin raikas vesi uupuneelle on hyvä uutinen kaukaisesta maasta." v. -92

Muutoksen kourissa

Apealla mielellä tänä aamuna ollessani, ei tavalliset aamulukemiseni sytyttäneet mieltäni. Mutta hartauskirjoista löysin jotain, joka tuntui lohdulliselta. Ensin tähän viimeiseksi löytämäni, joka oli Max Lucadon Päivittäin armon kantamana -kirjasta: 

"Muista vain tämä: Et mene huomenna minnekään, missä minä en ole jo ollut ... Pysyvyyden paikka muutoksen maailmassa." Max Lucado

Jakeena siinä oli: "Herra on alati ohjaava sinua." Jes. 58:11

Ennen yllämainittuja Fredrik Wislöffin rukouskirjasta olin lukenut tämän:

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

Minun laillani Wislöffkin mietti, voisiko sana häntä tarkoittaa, mutta tuli siihen tulokseen, että Kristuksen työn tähden voi iloita siitä.

Kun Jeesus käveli järven pinnalla...

... säikähtivät opetuslapset aivan älyttömästi. "... Jeesus rauhoitteli heitä ja sanoi:

 "...Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Mark. 6:50

Sitten "hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi.Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan.

Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat." kts. Markus 6:45-52 

"Paatuneet"... opetuslapset, ihmeitä nähneet, Jeesuksen seurassa olleet ja kuulleet!

Kuinka sitten me, jotka olemme yleensä vain "korvakuulolta" kuulleet ja kirjasta lukeneet, emme kasvokkain nähneet! Auta meitä. Armahda meitä. Ilman armoasi hukumme.

Kun aamun luettavat ei tuntunut istuvan omaan mielialaan...

Aamun luettavissa kun näytti olevan aiheena ilo, ja kehoitusta iloitsemaan. Mutta oma mieli puolestaan oli virittynyt masentuneelle mielelle. Ei ollut mitään kiitosmieltä itsellä. Kaipasin jotain ihan muuta. Kävin noutamassa omalta pöydältäni yhden pikku kirjasen, jossa tiesin varmasti olevan jotain, joka omaankin mielialaani sopisi luettavaksi. Siinä on vapaasti muistelteltuina jakeita, lohdun ja rohkaisun sanoja. Yleensä selailen sitä  kirjasta sieltä täältä. Nyt aloin sieltä alusta sivuja käännellen niitä jakeita siinä lueskella, ja pysähdyin yhteen: Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu taivaassa. (vapaasti muisteltuna Luuk. 10:20 ). No niin, siinä nyt oli taas kiitosta, tuohon nyt ainakin voisi... - sanoi mieleni.

Mutta eikös vain heti tullut perään epäilevä ajatus, että onko se minun nimeni todella kuitenkaan... No, piti itseä muistuttaa, että valehtelisiko Jumala; joka on luonut meidät!? Hänkö heittäisi kalliisti ostamansa?! Jos hän kerran on sanonut, (Jeesuksen sanoin) että sitä, joka minun tyköni tulee minä en heitä ulos, niin täytyyhän sen sanan paikkansa pitää. Kun kerran hänen luokseen olen minäkin tullut, niin onhan minunkin nimeni sitten kirjoitettu! Mutta  kun meidän korvan juuressa kuiskuttelee jatkuvasti valheitaan, ja epäilystä levittäen, sielujemme vihollinen, niin saa olla tarkkana, mitä kuuntelee - ja varsinkin; mitä uskoo. Ei kannata uskoa vihollista, ei myöskään omaa mieltä, joka ei useinkaan tunnu osaavan muuta toistella, kuin sitä kuinka kelvoton ja arvoton sitä itse on, että voisi olla Jumalan lapsi, ja hänen perheväkeään Jeesuksen kanssa. Oma mieli toistelee helposti niitä vihollisen valheita, että kun et ole pystynyt..., ja ei sinusta ole... Jumalan tahtoa täyttämään.

Mutta kun asia onkin niin, että Jeesus täytti kaiken sen, mihin me emme kykene! Jeesus teki TÄYDELLISEN teon meidän puolestamme! Siinä on kiitoksen aihetta:) Ja sen ilon:)

---

Eilen tein pienen vihkosen jämäpaperista ja kanteen leikkasin yhden kristillisen tapahtuman esitteestä palasia.

Olisiko siinä jokin mahdollisuus...?

Jeesushan antoi vinkin, että emme murehtisi tulevien päivien murheista tänään; ja sanoi, että kullekin päivälle riittäisivät ihan sen omat murheet.

Mutta entäs kun kuitenkin löydän itseni niin usein tekemästä juuri sitä, että murehdin jonkun muun päivän, kuin tämän,  murheen aiheita? Tuleeko minulle siitä parempi ja levollisempi olotila? No ei, todellakaan! Päinvastoin kaikki alkaa näyttää vain ankeammalta yleensä, ja ilmaantuu uusia mietittäviä.

Mutta yhtenä iltana kävellessäni huomasin, katsellessani ympärilläni olevaa luonnon kauneutta, että miksi hukkaisin tämän päivän hyviä asioita murehtien huomisen huolia, joille en voi tänään kuitenkaan mitään. Tuli mieleen, että se Jeesuksen sanoma vinkki, että voisi jättää ne huomisen huolet huomiselle, antaa sitten ikäänkuin mahdollisuuden iloita siitä, minkä tänään näkee ja kokee iloitseminen arvoiseksi. Voisimmeko siis ehkä rohkaistua jättämään sen oman asioiden hallitsemiseen tarpeen vähemmälle, koska on olemassa kuitenkin meitä suurempi,  joka kaikkea luotua hallitsee.

Kuvat tämänaamuisista näkymistä🌱☀️

Lohdun ja rohkaisun sanoja taas tähänkin aamuun - ja kaikkeen

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani verkosta." Ps. 25:15 KR-92

Olin nähnyt jotain unta. Siinä oli joku jumiin jäämisen tilanne. Niinpä ihan senkin vuoksi, ja muutenkin, tuntui lohdulisilta ja rohkaisevilta aamun luettavat, joista tuo ylinnä ollut oli ensimmäinen.

Tässä vielä muitakin: Fil.2:12-18 (Paavali kirjoittaa Jumalan lapsista maailmassa). Ja Markus 5:35-43 ("Tytölle hän käski antaa syötävää." Jairuksen tytön tapaus)

"Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa.* Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." Ef. 3:14-16 KR-92 (voisi lukea lukua laajemminkin; siinä on Jumalan ikiaikaisesta suunnitelmasta...)

*Mikä mahtava kuva(us) asiasta! Kuvitella; jokainen isä ja lapsi on kuvajainen Jumalasta Isänä ja kaikista lapsista hänen lapsinaan...❤️ Kaikkihan olemme jonkun isän lapsia, ja kaikilla lapsilla on joka tapauksessa oltava joku isä, josta hän on lähtöisin! 

Ja Paavalin sanoin kehoitus rukoukseen:  "Lopuksi vielä, veljet: rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja pääsisi muualla samaan kunniaan kuin teidän keskuudessanne. Rukoilkaa myös, että varjeltuisimme pahoilta ja kelvottomilta ihmisiltä; kaikkihan eivät usko. Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahalta." 2. Tess. 3:1-3 KR-92

Ja vielä tämä - noita ylempiä jakeita aamulla vihkoon kirjoitellessa mieleen tullut:

  

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19 

"Miksi te noin pelkäätte?"

Myönnettävähän se on, että pelkään monenlaisia asioita. Aina uudestaan ja uudestaan, vaikka niistä entisistä tilanteista ja asioistakin  on tultu läpi tähän asti. 

Jeesus huomasi opetus"lapsosissaan" sitä samaa. Vaikka juuri oli koettu saadut avut, ja jopa suurten ihmeiden kera, niin aina se pelko silti tuli pian uudestaan taas. Silloin mieli on levoton ja sydän voi  läpättää pelosta, milloin enemmän, milloin vähemmän. Pelko seuraa meitä kuin hiipivä varjo.

Mutta sitä enemmän meitä seuraa kyllä jokin muukin: Jumalan katse - ja se on rakastavan  Isän katse! Tahtoisiko rakastava  Isä lapselleen pahaa?!  Ei rakastava Isä niin toimi. Mutta me olemme vielä niin pieniä, ymmärtämättömiä  ja heikkoja, ettemme lainkaan ymmärrä puoliakaan siitä, mitä meidän annetaan kokea. Ja niinpä koemme asiat niinkuin koemme.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole. Joka pelkää, ei vielä ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon." 

Mutta isoveljemme Jeesuskin hämmästeli sitä hitauttamme  oppimaan Isän rakkauden suuruutta ja toimintatapoja, kun hän näki sitä niissä varhaisimmissa veljissämme... Joten kyllä hän ymmärtää, kuinka mekin pelkäämme. Ja yhä hän lupaa meitäkin auttaa hädässämme, olkoon se sitten suuri tai pieni. Kunpa meidän hätäilevä sydämemme muistaisi hänen aiemmat saapumisensakin - ja saamamme avut. Sama hän on tänäänkin. Ei hänessä ole muutosta, "ei vaihteen varjoa".

Raamattu meitä usein muistuttaa: "älä pelkää". Se on meille  lempeä kehoitus luottamaan Jumalaan - omaan Isäämme❤️ 

Isoveljemme Jeesushan myös muistutti, että on kanssamme aina: "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka". Jos hän kerran niin sanoi - niin silloin hän myös todella on! 🌊☀️

Lohdullinen sana siitä kuinka siemen kasvaa...

"Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.

Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." Mark. 4:26-29 KR-92

"Tällainen on Jumalan valtakunta". Mekin saamme ihmetellä, että miten meissä mikään kasvaa, kun emme mitään näe - ja ilman meidän ansiotamme. Mutta niin vain siemenistä tulee oraita, ja lopulta on kypsät jyvät! Ja Jumala tietää, milloin kunkin sato on valmis. Silloin hän korjaa kypsän sadon.

🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾

---

Sananpaikka oli aamun luettavissa. Ja eilen näin "vaalenneita vainioita" tien vierillä. Tuli silloin siinä mieleen, se Jeesuksen sana vaalenneista vainioista, kuinka ne ovat kypsiä korjattavaksi. Nyt juuri tätä kirjoittaesssni tuli tuosta vielä mieleen, että niinpä me ihmisetkin ihan silmin nähtävällä tavalla vaalenenemne hiuksista - kun harmaannumme. Mutta Jumala meissäkin on se, joka tietää milloin on oikea aika korjata mikäkin peltolohko.

Jumalan rakkaus! - siinä me sitä ihmettelemme...

Aamun ajatuksia Jumalan rakkaudesta meihin...

- kun velkoja, itse tuomari, kuningas, ottaa velkamme, rangaistuksemme, maksaakseen;  emmekö  nyt joudukaan velkavankeuteen...?!!!

- kuinka pientä lasta jatkuvasti pidetään silmällä, ei päästetä paikkoihin, joissa on vaarallista hänelle.

Ja kuten saman lapsen ruokailuista huolehditaan, niin samoin myös puhtaudesta ja nukkumisesta - kaikesta...

"... niinkuin mies kantaa poikaansa..."

"... väsymättä hän varjelee..."

"... kuka teistä on se isä..."

- kuin taiteilija, joka löytää kauan sitten kadonneen työnsä - pahoin turmeltuneena - ostaa sen silti uudelleen omakseen - ja korjaa, laittaa kunniapaikalle.

"...siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan hän rakasti meitä..."

Ehkä mekin vähitellen alamme jotain käsittää siitä..❤️

---

Tämä kirjan kansi sopi kuvaksi tähän...

Tärveltyneelle kirjalle, jo roskikseen heitetylle - ja sieltä sittenkin pois noukitulle: uudet kannet! ✝️😊

---

Tästä voi halutessaan katsoa toisen blogini jutun tuosta kannen teosta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/08/kirjalle-uusi-kansi-tarveltyneen-tilalle.html