Jeesushan antoi vinkin, että emme murehtisi tulevien päivien murheista tänään; ja sanoi, että kullekin päivälle riittäisivät ihan sen omat murheet.
Mutta entäs kun kuitenkin löydän itseni niin usein tekemästä juuri sitä, että murehdin jonkun muun päivän, kuin tämän, murheen aiheita? Tuleeko minulle siitä parempi ja levollisempi olotila? No ei, todellakaan! Päinvastoin kaikki alkaa näyttää vain ankeammalta yleensä, ja ilmaantuu uusia mietittäviä.
Mutta yhtenä iltana kävellessäni huomasin, katsellessani ympärilläni olevaa luonnon kauneutta, että miksi hukkaisin tämän päivän hyviä asioita murehtien huomisen huolia, joille en voi tänään kuitenkaan mitään. Tuli mieleen, että se Jeesuksen sanoma vinkki, että voisi jättää ne huomisen huolet huomiselle, antaa sitten ikäänkuin mahdollisuuden iloita siitä, minkä tänään näkee ja kokee iloitseminen arvoiseksi. Voisimmeko siis ehkä rohkaistua jättämään sen oman asioiden hallitsemiseen tarpeen vähemmälle, koska on olemassa kuitenkin meitä suurempi, joka kaikkea luotua hallitsee.
Kuvat tämänaamuisista näkymistä🌱☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti