Myönnettävähän se on, että pelkään monenlaisia asioita. Aina uudestaan ja uudestaan, vaikka niistä entisistä tilanteista ja asioistakin on tultu läpi tähän asti.
Jeesus huomasi opetus"lapsosissaan" sitä samaa. Vaikka juuri oli koettu saadut avut, ja jopa suurten ihmeiden kera, niin aina se pelko silti tuli pian uudestaan taas. Silloin mieli on levoton ja sydän voi läpättää pelosta, milloin enemmän, milloin vähemmän. Pelko seuraa meitä kuin hiipivä varjo.
Mutta sitä enemmän meitä seuraa kyllä jokin muukin: Jumalan katse - ja se on rakastavan Isän katse! Tahtoisiko rakastava Isä lapselleen pahaa?! Ei rakastava Isä niin toimi. Mutta me olemme vielä niin pieniä, ymmärtämättömiä ja heikkoja, ettemme lainkaan ymmärrä puoliakaan siitä, mitä meidän annetaan kokea. Ja niinpä koemme asiat niinkuin koemme.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole. Joka pelkää, ei vielä ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon."
Mutta isoveljemme Jeesuskin hämmästeli sitä hitauttamme oppimaan Isän rakkauden suuruutta ja toimintatapoja, kun hän näki sitä niissä varhaisimmissa veljissämme... Joten kyllä hän ymmärtää, kuinka mekin pelkäämme. Ja yhä hän lupaa meitäkin auttaa hädässämme, olkoon se sitten suuri tai pieni. Kunpa meidän hätäilevä sydämemme muistaisi hänen aiemmat saapumisensakin - ja saamamme avut. Sama hän on tänäänkin. Ei hänessä ole muutosta, "ei vaihteen varjoa".
Raamattu meitä usein muistuttaa: "älä pelkää". Se on meille lempeä kehoitus luottamaan Jumalaan - omaan Isäämme❤️
Isoveljemme Jeesushan myös muistutti, että on kanssamme aina: "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka". Jos hän kerran niin sanoi - niin silloin hän myös todella on! 🌊☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti