Niinkuin tyhjiin puristettu, jolla ei ole voimaa enää oikein mihinkään. Enkö minä olekin sellainen? Otsikossa lukee elämä. Sama sana kuin Elämä. Mutta niissä on iso ero, tässä elämässä täällä, ja siinä; mikä ja millainen Sinä olet! Sinä olet elämän lähde. Älä anna sen Elämän lähteen puron kuivettua täälläkään. Ilman sitä ihminen nääntyy kaiken sen alle, mitä tämä elämä täällä tuo ja vaatii. Eikö näillä kahdella "elämällä" pitäisi olla eri sanat? Vai riittääkö kuitenkin niitä selventämään iso ja pieni alkukirjain? Sinä olet Elämän lähde. Me, sen Elämän ylläpitämiä... kohteita; oksia siinä puussa, ruohoja siinä maassa, ihmisiä - täällä maassa ja ajassa. Ja kerran meidän olisi oltava kanssasi iankaikkisuudessa - taivaassa, jolloin aikaa ei enää ole oleva. Älä anna Elämän kuivettua täällä luomassasi elämässä.
Ja kun olin aamun ajatuksia vihkoon ensin kirjoittanut, katsoin mitä jakeita tälle päivälle tarjoiltiin. Niissäkin oli jotain samaa ihmisen elämän ihmettelyä.
"Herra, kuinka kauan?
Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?"
Ps. 13:2 KR-92
"Nyt te kyllä uskotte", sanoi Jeesus.
"Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin
te joudutte hajalle, kuka minnekin,
ja jätätte minut yksin.
Yksin en silti jää, sillä
Isä on minun kanssani.
Olen puhunut teille tämän,
jotta teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa te olette ahtaalla, mutta
pysykää rohkeita: minä olen
voittanut maailman."
Joh. 16:31-33 KR-92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti