"Kartanonherran mailla..."

"... Kartanonherran mailla asuessa saattaa toisinaan käydä niin, että hätäännymme jonkin ongelman takia. Ajattelemme kuten entisessä elämässämme, emmekä tiedä kuinka ongelmamme voisi mitenkään ratketa. Unohdamme kartanonherran - ja asemamme! Olemme hänen lapsiaan; elämme hänen maillaan, hänen kartanonsa hyvyyksistä, hänen huolenpidostaan. Kun meillä on ongelma, tieto siitä saavuttaa hänet heti. Silti hän on mielissään siitä, jos itsekin rohkenemme asiamme hänelle kertoa. Emme usein rohkene, tai kehtaa, kun emme ole oikein tajunneet asemaamme vielä: emme ole orjia, emme muukalaisia, emme vieraita, emme palvelijoita, vaan Hänen lapsiaan. Sen tajuaminen vie aikaa. Samoin se, että opimme pois vanhasta ja opimme uutta..." (osa vanhasta blogitekstistä*)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/06/kartanonherran-mailla.html

"Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan. Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun sinun temppelisi pyhyydellä." Ps. 65:5

Nämä olivat nyt osaltaan tänä aamuna antamassa minulle voimia tähän päivään. Tänä aamuna piti taas useammasta "purosta", joiden vedet siitä hyvästä lähteestä juoksevat, etsiä voimia tähän päivään. Käsiin osui myös Wislöffin kirjan (Voimallinen on hänen armonsa) välistä käsin kirjoitettu lappunen, joka oli saanut aihetta kirjan tekstistä. Lappusen teksti oli sitten aikoinaan blogiin myös kirjoitettu, johon linkki olikin jo tuolla ylhäällä.

Tuo pieni kirja tuossa päällä on vanha hengellinen laulukirjani, jonka olin joskus n. 30 vuotta sitten päällystänyt tuollaisella kukkapaperilla. Ja laulut on myös osa tämän aamun murkinaa; nimittäin Wislöffin kirjan välissä oli myös lappunen, jossa oli muutama sana laulusta, jota Seppo Kohvakka on laulanut: "Kannatko sä yksin taakkaa suurta painavaa, kuljetko sä tietä, jolla pelko asustaa? Kamppailussa tässä uuvut aina uudelleen. Jeesus voi auttaa, kun luoksensa sä käyt."

Ja muistelisin laulun sisältävän myös tämän: "..Hän on auttava, pyynnöt kuuleva, uskollinen. Kun hän rakastaa, toki olla saa onnellinen..." ❤️

Älä murehdi, älä pelkää - muista, kuka on kanssasi!

❣️ (Tarvitsin itse tällaisia tänä aamuna. Tässä sinullekin, jos vaikka tarvitset.) 💌

Kun on turvaton tunne... On Jumala silti läsnä.

On hyvä muistaa, että Jumala on vain rukouksen päässä, tai itseasiassa vielä lähempänä: Hän on käsi olallamme, ja  käsi silittämässä hiuksiamme, kun pelkäämme. Mutta Hänhän on vielä tätäkin lähempänä - Hän on meissä: "Kristus teissä, kirkkauden toivo"!

Epävarmassa maailmassa, jossa kaikki tuntuu muuttuvan ja horjuvan, voi oma luottamus Jumalaan olla kuin hukassa. Sitä kokee kenties olevansa kuin eksyksissä metsässä. Metsässä, jossa näkyy vain samanlaisia puunrunkoja kaikkialla. Tuntuu, että niitä on varmaan silmänkantamattomiin, eikä tiedä, minne ja miten suunnistaa mihinkään. Voimiakaan ei tunnu olevan.

Mutta: silloin on hyvä muistaa, että Jumala on lähempänä kuin se oma rukous, tai hätä. Hän voi tehdä ihmeen juuri minunkin asioissani, ihan milloin tahansa. Hänhän on Kaikkivaltias! Hän pitää omiensa puolta aina. Silloinkin, kun me emme havaitse omilla aisteillamme mitään... vielä. 

"joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi,

 kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: 

KRISTUS TEISSÄ, KIRKKAUDEN TOIVO." Kol. 1:27

 

"Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan." Jes. 46:4   KR-92

"Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä... ?" Jes. 51:12  KR-92

"... se, joka on teissä, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa." 1. Joh. 4:4  KR-92

"Missä ihmeessä se on... se perusta? " -- "No tässähän se on: Jeesuksessa!"

Aamulla silmäillessäni pientä punaista UT:täni, osui siellä alleviivattuna silmään tämmöinen: "... että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto." Kol. 4:12

No, kuinka ollakaan, tuonkin voi helposti kokea niinkuin väärin, että tulee heti mieleen vaatimuksen tavoin, ja kysymys: "että kuitenkinko se meistä riippuu?" Ja sittenpä pitää vielä silmäillä lisää, jotta löytyisi vastaus, että miten asia on, missä se perusta todella on: 

❓❓❓

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13

"varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:16

"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Fil. 3:5

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti  meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Fil. 3:6-7

No tässähän se on! Jeesuksessa! Ei meidän aikaansaannoksissamme. ✝️❤️‍🩹❣️☀️

Jumala on se, jolta rauhakin tulee

Hänen on valta antaa rauha, tai ottaa se pois. Aamulukemisissani oli jakeita Jeremialta, kuinka hänen oli julistettava muuta kuin rauhaa; rauhan poistumista, sodan ja kauheuden tuloa, koska kansa ei halunnut seurata Herraa. Kaikki se masentaa jo luettunakin, saati sitten jos/kun ihmisen kenties täytyy elää sellaista aikaa.

Niinpä lukemisteni jälkeen avasin pienen punaisen UT:n, jossa minulla on alleviivattuna joitakin jakeita. Sieltä osui silmiini tällainen:

"Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla.  Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne." 2. Tess. 3:16 

Katso! Uudeksi minä teen kaikki!

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ilm. 21:5

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. ... Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen." Ps. 139:4,6 

Rukous: Kiitos, että Sinä näet kaiken, ymmärrät kaiken mitä tapahtuu. Kaikki tapahtuu sinun suunnitelmasi ja lupasi mukaan. Mikään ei ole sattumaa. Auta meitä elämään todeksi sitä elämää, jota sinä annat, jota sinä johdat. Elämään todeksi sitä, että Sinä olet! Ihan elämässämme kaikkien toiveidemme ja pettymystemme keskelläkin. 

Jeesus tuli täyttämään sen lain - kun kukaan meistä ei lakia täytä...

SOVINTOTARJOUS OLI TEHTY:

Jeesushan sanoi sen: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan." Matt. 5:17 KR-92

"Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa vain kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt. 5: 18-20 KR-92

Sitten Jeesus antoi esimerkin: "Teille on opetettu tämä isillle annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin, jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." Matt. 5:21-22 KR-92

"...ja kukaan teistä ei lakia täytä..."

LAKI PYSYY. MUTTA SOVITTAJA HOITAA LAIN KAIKKI VAATIMUKSET:

Sitten Jeesus puhuikin sovinnonteosta; ihan näin meidän ihmisten kesken, mutta ajattelisin, että sama soveltunee meidän ja Jumalan välisiin suhteisiinkin: 

"Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. "Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari antaa vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten:" Matt. 5:23-26 KR-92

Jumala itse jo tarjosi Jeesuksessa meille sovintoa...

... vaikka kukaan meistä ei...

"Kuulkaa israelilaiset! Herra, teidän Jumalalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne." 5. Moos. 10:12  KR-92

Ei muuta... ja tuohon se jo tyssää - meiltä!

 ... kukaan meistä ei sitä lakia täytä...

"Eikö Mooses ole antanut teille lakia?

Ja kukaan teistä ei lakia täytä.

Miksi te tavoittelette minua tappaaksenne?"

Joh. 7:19  v. 1938 käännös

Jumala itseasiassa jo tarjosi Jeesuksessa meille sovintoa...

"...Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."

2. Kor. 5:20 KR-92

TÄMÄ SOVINTOTARJOUS ON VOIMASSA YHÄ.

---

Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä." Jaak. 1:22 KR-92

"Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulee..." Room. 15:5 KR-92

"Ei hän väsy, ei hän nuku,

hän on Israelin turva." 

Ps. 121:4 KR-92

"Jumala on myös vahvistava teitä 

loppuun saakka."

1. Kor. 1:8 KR-92 

"Toivon Jumala täyttäköön ilolla

ja rauhalla teidät, jotka uskotte,

niin että teillä Pyhän Hengen voimasta

olisi runsas toivo." 

Room. 15:13 KR-92

Kun me haluaisimme tehdä jotain...

Meillä saattaa olla kova halu, ja ideoitakin olisi. Mutta "olosuhteet" eivät anna myöten. Mutta siinäpä saattaakin olla se, että se mitä niin kovasti tahtoisimmekin tehdä, ei kuitenkaan ole meidän hommaksemme tarkoitettu. Muistamme Daavidin haluamiset. Hänellä oli kova halu rakentaa Jumalalle temppeli. Hän suunnitteli ja teki valmisteluja sitä varten. Mutta itse temppelin rakennustyö ei ollut häntä varten. Sen olisi tekevä hänen poikansa Salomo, niin ilmoitti Jumala. Kukaties mekin saatamme olla tekemässä tietämättämme jotain valmisteluja jotakin toista varten johonkin asiaan. Emme tiedä. Mutta Jumala tietää. 

Mutta vaikka meistä tuntuisi kurjalta, ettemme saisi tehdä jotain haluamaamme, voimme ainakin iloita ja riemuita tästä asiasta; sanasta, jonka Sakarja on joskus muistiin merkinnyt: 

"Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra." Sakarja 2:14 KR-92  

Jeesuksessa tämä toteutui meillekin! Jeesushan lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Siinä sitä on kyllä ilon aihetta, jos käännämme mielemme sitä ilonaihetta kohti. Minua itseäni ilahdutti tuo ylle kirjoittamani jae, kun sen jostain muistiinpanovihkosestani löysin. Kyseisen jakeen jatkona on sitten näin: "Tuona päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa..."

Herra käskee Jeremiaa ostamaan itselleen vyön...

"Herra sanoi minulle: "Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäisillesi. Varo kastelemasta sitä!" Minä ostin vyön ja sidoin sen vyötäisilleni, kuten Herra oli käskenyt. Taas tuli minulle Herran sana: "Ota mukaasi vyö, jonka olet ostanut ja jota pidät vyötäisilläsi, ja mene Eufratvirralle. Kätke vyö siellä kallionkoloon." Minä menin Eufratvirran rannalle ja kätkin vyön sinne, niin kuin Herra oli käskenyt. Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Lähde nyt hakemaan takaisin vyö, jonkä minä käskin sinun kätkeä Eufratin rantaan." Niin minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle, siitä ei ollut enää mihinkään."  Jeremia 13:1-7 KR-92

Tuo sai mielikuvitukseni liikkeelle. Kuvittelin mielessäni Jeremiaa ostamassa vyötä, ja millainen se vyö olisi voinut olla. Innostuin kuvittamaan tätä asiaa, vaikka en nyt tietenkään tiedä, millainen se vyö oikeasti oli. Oliko ihan vain valkoinen, vai millainen lie ollut. Kuvittelin kuitenkin. Liekö hän jostain torilta käynyt sen ostamassa. Myikö niitä naiset, vai valmistiko niitä jotkut miehetkin. Mutta ajattelin, että varmaankin vyö oli hieno. Kuvittelin itse sen kauniisti kirjotuksi. Olisin halunnut kuvaani viiniköynnöksen lehtiä vyöhön, mutta kun en osannut, piti yksinkertaistaa. Vyö tuskin oli halvemmasta päästä. Kun kerran Herra itse oli käskenyt sen ostaa, oli se varmaan sieltä parhaasta päästä, mitä tarjolla oli. Jeremia sitten sen hienon vyön kanssa "keekoili". Jollaista sanaa olisivat voineet käyttää hänet nähneet ja tunteneet. Sillä tuskin hän yleensä hienosteli vaatteillaan, niin luulen. Voisi kuvitella, että joku tukeva nahkavyö olisi hänelle paremmin sopinut.  Ihmettelivätköhän kyläläiset, että mitähän nyt on, kun on noin hienon vyön mennyt ostamaan. Ja entäs sitten, kun vyö joskus katosi käytöstä. Sanottiinhan, että pitkän ajan kuluttua... eli kauan Jeremia sitä käyttikin. Kyseltiinkö häneltä, että mihinkäs oot vyös hukannut? Mitähän Jeremia sittten tuumi, kun löysi aikojen päästä sen hienon vyönsä turmeltuneena? Varmaan oli ihan homeessa koko vyö. Jännä juttu; Jumalahan ihan alussa jo käski Jeremiaa pitämään sen kuivana. Mutta nyt sitten siellä jossain Eufratin rantapenkereillä piilossa olleena, se oli mennyt ihan pilalle. Olisi kiva tietää, millainen se piilopaikka oikein tarkalleen oli, kuiva vai kostea. Eufratin nimi on varmaan suurimmalle osalle maailman ihmisiä aivan tuttu. Sehän on ollut olemassa aivan maailman alusta alkaen, kuten myös Tigris-joki. Molemmat olemassa vieläkin!

Jeremian vyön osto. Jer. 13:1-11 KR-92

Se vyö, millainen lie oikeasti sitten ollutkaan, toimi Herran antamana esimerkkinä hänen omalle kansalleen. Herra puhui Jeremialle:

"Silloin minulle tuli tämä Herran sana: Näin sanoo Herra: "Samalla tavalla minä teen lopun Juudan ja Jerusalemin korskeudesta. Tämä paha kansa ei halua kuulla minun sanojani. Sen sydän on paatunut, se seuraa vieraita jumalia, palvelee ja rukoilee niitä. Siksi sille käy samoin kuin tälle vyölle, joka ei kelpaa enää mihinkään. Niin kuin mies sitoo vyön vyötäisilleen, niin olen minä sitonut itseeni koko Israelin heimon ja Juudan heimon, sanoo Herra. Niiden piti olla minun kansani ja tuoda minulle kunniaa, ylistystä ja mainetta, mutta he eivät totelleet minua."  Jeremia 13: 8-11 KR-92

Minkä jäljen jätän? Jääkö mitään jälkeä?

Jotain sellaista kysymystä tuli äsken mieleeni.

Mutta oikeasti: jokainen ihminen jättää kyllä jäljen tähän maailmaan, vaikka tulevat ajat ja jälkipolvet eivät tietäisi ihmisestä mitään! Jokainen ihminen on jättänyt jälkensä jo syntymällä tänne; ja jo ihan silläkin, että häntä on odotettu, vaikka hän ei sitten silmiänsä edes olisi avannut tälle maailmalle! Hän jätti jälkensä vanhempiinsa, ym. läheisiinsä, vaikka he eivät olisi sen kummemmin tulleet häntä edes tuntemaankaan. Kun näin on, jo ennenaikaisesti täältä ajasta poistuneen kanssa, kuinka paljon suuremman jäljen jätämme me jokainen, vaikka meistä ei kirjoitettaisi mitään muistelmia, eikä jälkipolvet meitä muistelisi.

 

Jumalan kirjoissa kuitenkin on jokainen ihminen muistettuna. Ja nähtynä. 

Voimme siis siinä mielessä rauhallisin mielin elää sitäkin elämää, joka ei näytä suurelta kenenkään silmissä. Yhtä arvokas se silti on kuin jonkun muunkin.

---

Ja aamun luettavissa oli sitten luettavissa tämä: "Meitä on pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet." 1. Kor. 4:1  KR-92

Esikoislapsi

Esikoisena voi kokea jäävänsä vaille, vähemmälle osalle vanhempiensa rakkautta ja huolenpitoa, kun nuorempia ja pienempiä hoivataan. Minä olen esikoinen vanhemmilleni, ja koin niin. Olisin halunnut saada samanlaista palvelua kuin minua muutamaa vuotta nuorempi vauva sai. Toivoin, mutta  en tietenkään saanut. Kouluikäisenä koin sellaista vaille jäämisen tunnetta, että minun koulunumeroitani ei kehuttu samalla tavoin kuin nuoremman saavutuksia.  Mikä on aikuisen näkökulmasta ihan ymmärrettävä asia, että pienempi, joka vasta asioita opettelee, saa kehuja enemmän. Mutta lapselle asia näyttäytyy erilaisena, tuntuu erilaiselta, kuin jäisi jotain vaille. Ja omilla lapsillani olisi varmasti kerrottavissa vastaavia asioita. Ja  nuoremmilla on tietysti myös aina omat muistonsa vaillejäämisen kokemuksista, ja niistä tunteista.

Muistan vielä sen, että että isomman piti toisinaan ottaa roolia nuoremman huolehtimisesta. Jos lapsena vaikka tultiin odotettua myöhemmin kotiin kyläpaikasta, vastuun ja moitteet kantoi esikoinen. Esikoisen asemaa arvostetaan, ja kadehditaankin. Ja entisinä aikoina niin on ollut vielä enemmän. Nykyään sentään esim. perimiset menee yleensä tasan lasten kesken. Ellei nyt vartavasten ole testamentattu jollekin jotakin.

Tulee mieleen yksi merkittävä henkilö, joka oli esikoinen myös. Hän oli Jeesus. Kokikohan Jeesuskin, varsinkin lapsena, että vanhemmat rakastaa enemmän niitä nuorempia, kun heitä piti hoivailla? Ja nuoremmat ehkä sitten jossain vaiheissa ihaili, joissain kadehti, isoa veljeä. Ja joinain hetkinä jopa turvautui häneen myös. Ja myöhemmin sen isonveljen tekemiset koettiin tavattoman ärsyttävinäkin, kun hän ei toiminut tavalliseen tapaan.  Mutta Jeesus koki myös niitä hylkäämisen tunteita. Ainakin ristillä, kun kyseli Jumalalta, Isältään: "Miksi minut hylkäsit?" Sekin teko, siellä ristillä, oli meidän nuorempien vuoksi, "että meillä rauha olisi." Ja Jeesushan jossain kohtaa lupasi meille nuoremmille, että olisi meidän kanssamme aina, joka päivä. Ja hakisi meidät kerran kotiinkin, niihin meille valmistettuihin huoneisiin. Siellä täytyy olla kaikki se, mikä täällä vaillinaiseksi koetaan. Siellä saavat esikoiset, nuoremmat ja myös vanhemmat, kokea, että kaikki "vajaa lakkaa, ja täydellisyys alkaa." Ei unohdeta sitä perintöä! Se on tarkoitettu kaikille, jotka vain haluavat sen vastaan ottaa.

Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta?

Minun on kysyttävä samoin, kuin Fredrik Wislöff kysyi kirjassaan "Rukouskirjani": "Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta siitä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä?"  Mutta päätyy sitten toteamaan, että eivät ne sitä kuitenkaan ole.

Niin, sinähän Jeesus otit päällemme rangaistuksemme: "...että meillä rauha olisi."

Mutta mitä ne vaikeudet sitten ovat? Ne, jotka tuntuvat kuin rangaistuksilta? Ovatko ne kuritusta? Vaiko vain se oma tie, minulle räätälöity? Ensiajattelulla en näe mitään eroa rangaistuksella ja kurituksella. Eikö ne ole samaa? Samalta ne ainakin tuntuvat... Vaikka tuntuvat, eivät ne kuitenkaan ole samaa, kun asiaa tarkemmin alkaa ajatella. 

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", on sanonta. En tiedä, osaanko ihan oikein tätä kuriasiaa ajatella, mutta kuri voisi olla kuin rajat. Ne on asetettu, eikä niitä kannata ylittää. Jos niin tekee, on hankaluuksia luvassa: joko niin, että saa isältä rangaistuksen, että muistaisi jatkossa pysyä oikealla alueella. Tai, mikä paljon pahempi; voisi väärällä alueella joutua pahan käsiin, surman suuhun suorastaan. Kuri varjelee rajanylityksiltä.

Me kaikki kyllä olemme "ylittäneet" ne rajat. Ja yhäkin niin tapahtuu, vaikka aikomus on pysyä oikealla alueella. Mutta kiusaus voi olla liian suuri; tai "vahingossa" harhaudumme, kun olemme liian lähellä rajaa. 

Mutta siis,  Isällä olisi syytä meitä rangaista yhtenään ja kovasti. Mutta sen suuremman rangaistuksen: kuoleman, "ylitsekäymistemme" tähden, Jeesus otti "kontolleen" meidän puolestamme.

---

Vaikeudet voivat olla kurin lisäksi myös se oma tie. Tie, joka on vaikean oloinen, mutta  on silti se oikea tie. Kotitie.

Jesajan kirjassa sanotaan, v. 1776 käännöksen mukaan: 

"Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs." Jesajan 43:25

---

Tästä pääsee lukemaan lisää ja voi valita luettaviksi käännökset: suomeksi v. 1776, 1933/1938, sekä ruotsiksi 1917 ja englanniksi KJV 1789.

https://www.koivuniemi.com/raamattu

Tuo "ylitsekäymises" -sana oli jäänyt minulle joskus mieleen Hovimäki -sarjaa katsoessa, kun pappi siinä sitä sanaa käytti.

Minäkin saan olla uusi luomus!

"Siis, jos joku on Kristuksessa,

niin hän on uusi luomus;

se, mikä on vanhaa,

on kadonnut,

katso, uusi on sijaan tullut."

2. Kor. 5:17  

Siinä on iloittavaa!☀️

Kristuksen työn tähden, ei minkään minun omani.

Se parantaa särkyneen sydämen❤️‍🩹🥰

Olla rakkauteen kiedottu!

Uskollisesti vaikeassa maastossa seuraten Herraa... Vai Herran hyläten, muita katsellen ja seuraten?!

"... Minä muistan,

miten uskollinen olit,

kun olit nuori,

muistan, millainen oli

rakkautesi,

kun olit morsian.

Sinä seurasit minua

autiomaassa, maassa,

jossa mikään ei kasva.

Israel kuului Herralle

niin kuin pellon ensi sato.

Kaikki, jotka siihen

kajosivat,

saivat osakseen tuomion.

Onnettomuus kohtasi

heitä,

sanoo Herra.

"Kuulkaa Herran sana,

te Jaakobin heimo ja kaikki

Israelin sukukunnat!

Näin sanoo Herra:

- Mitä pahaa 

isänne minusta löysivät,

kun he kääntyivät

minusta pois?

He lähtivät seuraamaan

olemattomia jumalia

ja menettivät

arvonsa minun silmissäni.

Eivät he enää kysyneet:

"Mikä on Herran tahto,

hänen, joka toi

meidät Egyptistä,

johdatti halki autiomaan,

arojen ja rotkojen maan,

kuivan ja synkän maan,

missä kukaan ei kulje

eikä yksikään asu?"

Minä toin teidät

puutarhojen maahan.

Te saitte syödä hedelmiä,

nauttia maan antimista.

Mutta tultuanne 

te saastutitte minun maani,

turmelitte tyystin

minun omaisuuteni.

Papit eivät kysyneet:

"Mikä on Herran tahto?"

Lainopettajat eivät 

minusta välittäneet,

kansani paimenet

luopuivat minusta,

profeetat

puhuivat Baalin nimissä.

He palvelivat jumalia, 

jotka eivät voi auttaa."

Jer.2:2-8  KR-92

---

Tämä oli aamun luettavissa. Jotenkin tuon alun kulkemisen saattoi mielessään kuin "nähdä", kuinka mies ja tuore vaimo autiomaassa peräkkäin kulkee... Ja sitten kuin mielessään "kuulla"  tekstissä olevat Herran ihmettelevät kysymykset. 

Tuosta alkuosan kulkemisesta haluaisin oikeastaan tehdä kuvan, jossa ne kaksi hiekkaisessa erämaassa kulkevat. (Tähän saattoi vaikuttaa illalla katseltu elokuva, jossa sellaista hiekkaista maata oli lähes silmänkantamattomiin.)

Tällainen tuli sitten päivän mittaan tehtyä.

 

Jumala on nähnyt - ja näkee, kaiken. Ja se on lohdullista.

Herra sanoi; kun kansa kulki "...omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen." Jes. 57:17-18 KR-92

Jeesus sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17 KR-92

Kun myrskyssä kaikki toivo oli jo mennyt pelastumisesta, eikä oltu saatu syödyksikään mitään moneen päivään, nousi yksi mies puhumaan rohkaisevia sanoja:  "... Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'  Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu." Se mies oli Paavali.  Apt. 27:21-25 KR-92

Pitäisi vain uskaltua jäämään vajavaiseksi...

Pitäisi vain uskaltautua jäämään viallisena, rikkonaisena, keskentekoisena... ilman omia korjailuja Jumalan armollisiin käsiin...❤️

Hän osaa tehdä sen, mihin me emme kykene.  Muuttamaan, korjaamaan, puhdistamaan, eheyttämään. Kaikkea sitä, mitä me emme kuitenkaan osaa. Vaikka kuinka haluaisimme.

Mehän olemme kuitenkin Jumalan taideteoksia! Siltikin, vaikka omasta mielestämme olisimme ihan olemattomia, turhanpäiväisiä, ym. kaikkea sitä mitä emme haluaisi olla Jumalan silmissä varsinkaan...🙄  

Mutta Jumala ❤️ meitä, ja 😊 meille...

---

Ps. En minä tuollaista kuvaa aikonut, vaikka metsää meinasinkin. Mutta piti se jättää tuollaiseksi, kun tiedän, ettei ne minun korjailemiset yleensä paranna sitä piirustusta, päinvastoin. Valokuvankin annoin olla nyt tuon vinon version.