"Sinä mieletön"... Entä jos tänä "yönä", päivänä tai vuonna...

Entä jos minä mieletön? Ennen ylösnousua mieleen tuli näitä ajatuksia, että jos Jumala sanoisikin itselle siihen tapaan, kuin Raamatussa sille yhdelle miehelle,  joka oli koonnut kaikkea ja kaipasi vain varastoa lisää, että voisi nauttia kaikesta kokoamastaan.

Entä jos minä, joka olen haaskannut elämääni monenlaiseen turhaan, tavaran keruuseen ja unohtanut tärkeimmän, Jumalan tahdon kysymisen, kuuntelemisen, tekemisen? 

Mihin sitten joutuu kaikki se, mihin turhaan olen elämäni aikaa kuluttanut...?!

Taivaallinen Isä, anna minulle anteeksi, että en ole ollut sinun taivaallisten lahjojesi hyvä taloudenhoitaja, enkä työmaittesi hyvä työntekijä. Armahda minua, anna anteeksi! En voi edes väittää jatkossa paremmin kykeneväni... Sinun armosi ja Jeesuksen Golgatalla suorittama sovituksen  teko on ainoa toivoni. Ota minutkin sen takia kerran luoksesi Taivaan kotiin! Milloin se hetki sitten onkin!

"Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' 

Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." Luuk. 20:20-21 

--

Ja mielessä alkoi soida Kari Tapion laulamana laulun sanoja, joita eilen kuuntelin: 

"...kuiskeen vain nyt kuulen, mua saa muistuttaa. Sun nimes kuulen, kuin viestin jostain kauempaa..."

Tuo laulu ei siis ole varsinaisesti hengelliseksi lauluksi kirjoitettu. Ja sen vuoksi haluan vielä muistuttaa, että Jumalaa kutsuva ei huuda pelkkään tuuleen. Jumala on kuuleva ja näkevä Jumala. Jumala joka tekee...

Mutta uskallammeko me kysyä...?

 "... Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: "Herrani, mitä tahdot minun tekevän?" Joosua 5:14 KR-92

Uskallammeko me... kysyä?

Ei tahdo uskallus riittää.

Pelottaa. Kokee suurta heikkoutta.

Kelvottomuutta.

"Saul kysyi: "Herra, kuka  sinä olet?"

Herra sanoi: "Minä olen Jeesus,

jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi.

Minä olen ilmestynyt sinulle,

koska olen valinnut sinut

palvelijakseni ja todistajakseni,

kertomaan siitä, mitä nyt

olet nähnyt, ja mitä vielä 

olet näkevä, kun sinulle ilmestyn."

Apt. 26:15-16 KR-92

Ja Joosuakin uskalsi sen takia, että hän näki:

"Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?"

Mies vastasi: "En kumpaakaan.

Olen Herran sotajoukon päällikkö

ja olen juuri saapunut tänne."

Silloin Joosua lankesi polvilleen,

kumartui maahan saakka ja sanoi:

"Herrani, mitä tahdot minun tekevän?"

Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin."  Joosua 5:13-15 KR-92   (Paikka oli pyhä; kuin oli Mooseksellakin ollut.)

He kumpikin, Joosua ja Saul, näkivät jotain sellaista; pyhää ja kirkasta, voimakasta ja erilaista, joka oli selvästi enemmän kuin se, mikä oli heille tuttua. Se pisti kysymään. Ja antoi uskalluksen. Oltiinhan siinä Pyhän kanssa kasvokkain. Ja Pyhyys heidän edessään, ei tahtonut tuhota heitä - vaan auttaa. Ja antaa jotakin, mihin omin yrityksin ei olisi kyetty.

Kiitos Herra, että sinun katseesi seuraa meitäkin🌟

Kun mielessä alkoi aamulla soida virren sanoja🎼

Mielessäni alkoi tänä aamuna soida:

🎼 "Kaitse Jeesus, Paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä, olen ilman sinua..."  Etsin sitten sen, että mistä virrestä tai laulusta se oli. Se oli virrestä 378, osa ensimmäisestä säkeestä.

Sitten oli Päivän Tunnussanassa luettavana Luuk. 22:31-34:

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.

Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut." Luuk. 22:31-34 KR-92

Jeesus tiesi tämän kaiken jo edeltä! Ja me, sukupolvet toisensa perään, olemme saaneet lohdutusta ja rohkaisua tästä "kallio" -  Simon Pietarin, kipeästä kokemuksesta🌟

Ei tarvitsisi murehtia...?

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,

 sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.

 Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." 

Matt. 6:34  Jeesuksen sanat

"Älkää siis murehtiko sanoen:

 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme'

tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' "

 Matt. 6:31  Jeesuksen sanat

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa

 saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella

 kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä

ylempi, on varjeleva teidän sydämenne 

ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:6-7

Ei tarvitsisi... Mutta osaanko minä?! 

Vaikealta ainakin tuntuu.

Mutta ei tässä osaamisesta ole kysymys; 

murheita ja kaikenlaisia huolia

voi tulla pilvin pimein; mutta silloin

olisi hyvä katsoa Jeesukseen, jolla on

valta ja voima ja kunnia - ja kaikki avaimet

meidän vaikeuksiimme, kaikkiin lukkoihin.

Mutta myönnettävä on: se pimeys

- ne huolet ja murheet - on usein

hyvin kiinnipitäviä. Eivät tahdo

päästää otteestaan, edes sen vertaa;

että sen katseen saisi käännetyksi 

valoon päin, eli Jeesukseen.

Mutta siihenkin saa huutaa apua

Hän kuulee kyllä.

Mitä se katseen kääntäminen Jeesukseen voisi olla meille; jotka emme ole ikinä nähneet hänen kasvojaan, emmekä omilla korvillamme kuulleet hänen puhuvan, emme kuulleet hänen ääntään?

Se olisi puhumista hänelle siitä, mitä mielessä on - vaikka mitään ei näy, ei kuulu. Ja sekin on katseen kääntämistä häneen, että turvaudumme Raamatun sanaan. Monesti varmaan juuri Pyhä Henki nostaa mieleemme jotain sanoja, jotka on avuksi meille juuri siinä hetkessä. Otetaan ne edes ensiapuna. Lisää apua on tulossa, jos tarvis on. Herra ei jätä omiaan vaille huolenpitoa. Huudot kuullaan!

---

Ihan omiin huoliini tämän kirjoittelin, mutta jospa joku toinenkin voisi saada noista rohkaisua tai lohdutusta.... Siunausta sinulle, on sinun päiväsi sitten millainen tahansa tänään!

Armoa ja totuutta - oli Jeesus täynnä

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14

"saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo. Tätä minun sydämeni kaipaa." Job 19:27 KR-92 (Job - paljon kärsinyt mies)

Jeesuksessa oli totuus ja armo yhdessä🌟

Ei vain leivästä - vaan Jumalan Sanasta

Jeesus sanoi: "... "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Matt. 4:4

Ei vain leivästä = ruoasta; vaan Sanallaan Jumala pitää meitä kaikin tavoin elossa, hengissä.

Sana, jota Jeesus tuossa käytti, tulee esille jo Raamatun alkulehdillä: 

"Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaakseen sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee." 5. Moos. 8:3

Jumalan ikiaikainen suunnitelma!

Voisi vaikka ensin lukea:  Hebr. 9:11 ja siitä eteenpäin; sillä tuossa alla on poimittuna kolme jaetta siitä:  (KR-92 käännöksen mukaan tuossa nuo)

"... ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta."  j. 8

"Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta." j. 22

"Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikki synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat." j. 28

Jo Raamatun alkulehdillä (1. Moos. luvussa 4) nähdään viitteitä tästä, ensimmäisten ihmisten lasten kohdalla.  Abelin uhrin Jumala hyväksyi. Hän "toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa". Kain toi "maan satoa". Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin ei. 

Abel joutui antamaan sitten vielä oman henkensäkin; sillä kateudesta ja vihasta Kain  tappoi veljensä. Jumalalla oli sen jälkeen Kainille asiaa. Hän sanoi: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." Ja ajoi hänet sitten muualle. 

Kain sanoi Jumalalle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa." Hän pelkäsi kuolevansa koston uhrina* Mutta Jumala halusi suojella häntäkin! Kain sai itseensä jonkin merkin, etteivät kostoaikeissa olevat häntä tappaisi. (*huom. kuinka käytämme yleisesti sanaa uhri: rikoksen uhri). 

Mainittakoon vielä tämä: Kainin jälkeläisistä mainitaan tulleen: "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä", "ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja" ja "seppä, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen". Ja Kain itse: "oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin." 

Adamin ja Eevan lapsista Set oli sitten se, joka syntyi Kainin ja Abelin tapauksen jälkeen, ja josta sitten aikanaan juonsivat sukupolvet Nooaan, Abrahamiin... Jeesukseen... (Ja itseasiassa meihin kaikkiin - Nooan jälkeläisinä; joko Seemin, Haamin tai Jaafetin jälkipolvina ollen).

Viite Jumalan järjestämästä uhrista nähdään myös  kertomuksessa (1. Moos. luku 22), kun Aabraham käsketään uhraamaan ainoa poikansa. Aabraham suostuu, koska ajattelee*, että Jumala kykenee kuolleistakin herättämään. Mutta juuri kun Aabraham on jo kohottanut veitsen, Jumala keskeyttää sen asian, koska näki, että Aabraham oli valmis antamaan oman poikansa - kuten Hän, Jumala, tulisi tekemään - juuri Aabrahamin tulevan jälkeläisen kautta. Jälkeläisen, joka tulisi lähtemään juuri tästä alttarilla makaavasta Iisakista.

* "Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä." Hebr. 11:19 KR-92

Oi, mikä ihmeellinen Jumalan suunnitelma! 

Hyvinä huoeenhaltijoina!?

"Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina." 1. Piet. 4:10

Niinpä. Siinä se on; mutta miten sitä voisi olla "hyvä huoneenhaltija" toisille, kun ei osaa olla sitä itselleenkäänkään, saati muille?!   Mutta sen "Jumalan moninaisen armon..."  Ehkä se onkin sitten niin, että Hän sitä antaa juuri siihen, ja silloin, kun tarvitaan; ettei kehnompikaan "huoneenhaltija" sitä tärvele tai ehdi hukata...

Vesi - ja lähde. Elämä. Katse.

"Jumala, kaiken elämän lähde, ja Jeesus Kristus..." 1. Tim. 5:13 KR-92

Ei kannata hakata särkyviä säiliöitä, vettä pitämättömiä. kts. Jer. 2:13

Jeesus antaa elävää vettä; antaa tulla sen lähteen, elämän vettä kumpuamaan. kts. Joh. 4:14

---

"Mutta me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle,

JOTTA MYÖS JEESUKSEN ELÄMÄ TULISI NÄKYVIIN KUOLEVAISESSA RUUMIISSAMME."   2. Kor. 4:11 KR-92

"Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme." 2. Kor. 4:13 KR-92

"Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne." 2. Kor. 4:14 KR-92

---

 

"Mutta tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 2:17-18 KR-92

Johdatus ja leipä, vesi ja vaatteet

"Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan." Snl. 20:24 KR-92

"Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan." Snl. 19:21 KR-92

"Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet." Snl. 20:27 KR-92

---

"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta... Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa..." Ps. 84:6,7,8  KR-92

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidän nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." 5. Moos. 8:2-3 KR-92

"Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heitä tuho autiomaassa. Näin heistä tuli varoittavia esimerkkejä: Meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät." 1. Kor. 10:1-6 KR-92

-

Jeesus ruokkii väkijoukon: Joh. 6:1-15

Ps. 132:  "vaatteena vanhurskaus" ja  "puen pelastuksen". Jakeista 9 ja 16 KR-92 mukaan.

Näistä paikoin oli Päivän Tunnussanaan merkattuna luettavia toissapäivänä; sananlaskuja lukuunottamatta. Ja nämä ruokkivat minua sinä aamuna, jolloin vihkoonkin niitä kirjoittelin.

Ja tämä ajatus on noukittu elokuvasta: yhdessä The Chosen - sarjan jaksossa, kun opetuslapsilla oli vaikeaa, eivätkä he ymmärtäneet miksi oli sellaista kuin oli, Jeesus kehoittaa pitämään katseen hänessä... Sen ajatuksen halusin tallettaa neuvoksi itsellenikin...

Pidetään katse Hänessä!

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Hänen rakkaudestaan...

Kirjoitin toissailtana jo nukkumaan mentyäni mieleen tulleen ajatuksen pikkukännykkään muistiin, kun en halunnut enää nousta ylös ja mennä vihkoon kirjoittamaan. Pelkäsin kuitenkin etten aamulla muista, jos en kirjoita sitä heti. Ja niinpä tuo muistiinkirjoitettu ajatus - kuin Jeesuksen sanominen - niin sen ajattelin; ilahdutti, lohdutti ja rohkaisi minua sitten seuraavana aamuna myös:

- Luuletko että rakastaisin sinua vähemmän, vaikka olisitkin sotkenut asiasi?

Ja aamulla jatkui: 

- Ei minun rakkauteni ole sellaista! Minähän menin kuolemaan sinun kaikkien syntiesi tähden. Nytkö sitten peruisin sen kaiken?! Kyllä minä tiedän, mitä sinä kipuilet. Et millään jaksa uskoa, että rakastaisin sinua todella. Luulet rakkauteni olevan sellaista, joka on riippuvainen sinun teoistasi, sinun onnistumisestasi, sinun vastarakkaudestasi. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene rakastamaan minua siten, kuin minä sinua rakastan. Sen takia sinä et sitä ymmärräkään, etkä voi uskoa sitä oikein todeksi omalle kohdallesi. Mutta anna rakkauteni sulattaa sydämesi jää. Usko, että minä voin tehdä sen. Se ikijää sulaa minun rakkauteni lämmössä, ja niin alkaa sinunkin sydämessäsi tuntua sen rakkauden vaikutus. Sinä luit tänä (siis eilen) aamuna Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjasta tältä päivältä 26.3., kuinka käteni ovat lävistetyt. Niissä on naulojen jäljet. Kirjassa luki, että käteni "on voimakas". Ja sillä kädellä osoitan maailmaan ja sanon: "Minulle on annettu kaikki valta." Ja juuri se kohotettu käsi on Kuninkaan käsi. Sinua puolustaa!

---

Päivän Tunnussanan jakeet tälle päivälle olivat nämä, kuin samaa asiaa puhuvat:

"Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä." Ps. 34:7 KR-92

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR-92

---

Alunperin minun piti kirjoittaa tämä teksti tähän blogiin. Mutta olin naputellut sen vahingossa toiseen. Se saikin olla siellä sitten. Mutta nyt se on täälläkin. 

Kun me olisimme tahtoneet... olla jotain

Me olisimme tahtoneet olla tekemässä jotain Herran elopelloilla. Jotain, minkä itsekin tajuaisimme sellaiseksi. Mutta emme "näytä" miltään; olevan mitään. Mutta se, ettemme tee itsestämme mitään hienoja havaintoja; kuinka ahkeria, aikaansaavia ja merkittyksellisiä olisimme  Jumalan suunnitelmissa, ei ole koko totuus. Totuus voi olla, että "omat" aikaansaannoksemme ovatkin aivan olemattomat - mutta Jumalan eivät. Hän on silti saattanut käyttää meitä jollakin tavoin, ja johonkin, joka on jokin osa hänen suunnitelmaansa, josta me emme yksityiskohtia ymmärrä. Itseasiassa emme ymmärrä mitään. Kukaties olemme kuitenkin jokin aivan pieni ja  näkymätön osa - jossain kohtaa, tärkeä pieni lenkki, joka on välttämätön olla siinä. 

Siinä meille miettimistä...

Jos Jumala näyttäisi meille kaikki, mitä mikäkin mihinkin ja milloinkin vaikuttaa, me haukkoisimne henkeämme, ihmettelisimme ja iloitsisimme suuresti! - Ja pyytäisimme anteeksi ymmärtämättömyyttämme, että saatoimme olla niin epäileväisiä... Armahda meitä, anna anteeksi. Ja auta suostumaan teihisi ja suunnitelmiisi. Auta käsittämään, että meillä jokaisella todella on osamne siinä!   "Vaikka pieni ja vaatimaton" kuten Pekka Simojokikin laulussaan sanoo, ja silti "kuulumme Jumalan suunnitelmiin".🌟

"... Herra teki ihmeen silmiemme edessä..." Ps. 118:23 KR-92

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Ps. 118:24 KR-92

Nuo jakeet tuossa yllä luin aamulla kirkon aamurukousteksteistä, ja ne riemastuttivat minua. Laitoin itselleni vihkoon vinkin, että voisi lukea koko psalmin, tai ainakin jakeesta 19 sinne loppuun🌟

Jeesuksen aikalaiset eivät käsittäneet, mikä valtava ihme heidän silmiensä edessä tapahtui... 

Ja enkeli vahvisti häntä!

"Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä." Luuk. 22:43 KR-92

"Suuressa tuskassaan

Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin,

 niin että hänen hikensä vuoti
 maahan veripisaroiden tavoin."

 Luuk. 22:44 KR-92

Ahdistus oli valtava, tulossa olevan tähden. Jeesus tiesi, mikä häntä odotti, ja se kauhistutti häntä suunnattomasti, että miten sen kaiken kestää... Kukaan hänen ystävistään ja lähimmistään ei käsittänyt mitään siitä hänen tuskastaan ja painolastistaan vielä siinä kohtaa, eikä heistä ollut hänelle minkäänlaiseksi tueksi. He vain nukkuivat, olivat niin  väsyneitä. Mutta Jeesus olisi kaivannut lähelleen jotakuta valvomaan ja rukoilemaan kanssaan. Ja ketään ei ollut. He nukkuivat. Mutta "silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä." Emme tiedä millaista se annettu vahvistus siinä oli, mutta se oli kuitenkin sitä, mitä Jeesus siinä juuri nyt tarvitsi. 

Ja joku oli tehnyt senkin havainnon, että Jeesus oli hikoillut verta... Oliko hän joku joukkoon kuulumaton sivustakatsoja, vai huomasiko joku opetuslapsista välillä silmiään raotellessaan kaiken tämän; emme tiedä. Joku kuitenkin kertoi Luukakselle nämä asiat. Luukas, joka oli lääkäri, oli tottunut ottamaan tarkan selon asioista; ja niinhän hän ilmoittikin alkusanoissaan*, että tarkan selon otti, kun tutulle henkilölle kirjoitti kaiken muistiin.  Varmaan hän haastatteli paljon muitakin kuin opetuslapsia ja muita Jeesuksen seuraajia. Havaintoja kaikesta; nähtyjä yksityiskohtia,  olivat varmaan tehneet niin sotilaat, kuin puutarhan työntekijätkin. Mitä havaintoja lie ollut aamulla puutarhassa nähtäväksi? Ehkä paljon kenkien jälkiä hietikolla, paljoin erilaisia painaumia ruohikolla,  omat jälkensä jättänyt sekin paikka, jossa Jeesus ahdistuneena rukoili.

"Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan" Luuk. 22:43-44 (v. -38 suomennos)

---

* Luukkaan esipuhe: "Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.

Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on." Luukas 1:1-4 KR-92

Varjojen kirjavoittama tie...

Voi olla paljonkin varjoja siinä tiellä.  Varjo ei kuitenkaan sulje tietä. Tie itsessään on aivan yhtä avoin kuin aina. Varjot ovat pelkkiä varjoja. Muistoja menneestä, pelkoja tulevasta. Ehkä valon näkeminen voi olla hankalampaa, mutta kulkua sillä tiellä varjot eivät voi estää. 

"Älkää olko mistään huolissanne..."

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

Jumalalla on kaikki valta. Hän voi joko viedä meidät pelkäämämme asian läpi - tai päästää siitä täysin vapaaksi milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias, Kaikkivoipa, Ylistettävä Jumala, joka rakastaa lapsiaan; kaikkia, jotka hän on omikseen kutsunut - ja kutsuva.

Rukous: Älä päästä meitä irrottautumaan Sinusta! Anna meidän pysyä kiinni Sinussa! Pidä Sinä itse meidät Sinussa!

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämemme ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." Fil. 4:7-9 KR-92

Paavali muuten halusi ihan tuon kirjeensä jo alkupuolellakin rohkaista meitä näilläkin sanoilla, että: "varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6 (v. -38 käännös)

Ainoa kerskumisen aihe - Paavalin sanoin

"Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.

Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu, ja minä maailmalle."

Gal. 6:14 KR-92

Paavali oli sanonut kirjeessään hieman tuon jälkeen myös näin: 

"Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Kristuksen arvet ruumiissani." Gal. 6:17 KR-92

Siitä sai toiset rohkeutta

"Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä." 1. Tess. 3:7 KR-92

Paavali tovereineen oli ollut hyvin hermostuksissaan, koska he eivät olleet päässeet näkemään ja kuulemaan Tessalonikan ystäviä. He olivat kaivanneet heitä ja yrittäneet päästä näkemään heitä useammankin kerran. Mutta aina oli aie estynyt. Saatana oli estänyt heitä. Niin Paavali sanoi. 

Niinpä lopulta he jäivät itse Ateenaan ja lähettivät ystäviensä luokse Timoteuksen; sillä - kuten Paavali ihan omalta osaltaankin sanoi:  "...en enää kestänyt kauempaa..." - pistivät he sen matkahankkeen toteen. Ja se onnistui.

Kun Timoteus palasi, olivat uutiset niin hyvät ja rohkaisevat, että saatiin kirjata ylös tuokin tuonne ylle kirjoitettu sana. Ahdingossa olevat rohkaisivat toisiaan. Paavali koki sen niin vahvasti, että sanoi: 

"Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä."  1. Tess. 3:8 KR-92

Hänen edeltätietämisensä ... kaikessa!

Sinä Jeesus tiedät kaikki pelkojemme ja ahdistustemme aiheet; neuvottomuutemme. Kiitos, kun sinulta saa tulla kysymään apua ja rohkaisua näissä tilanteissa. Tänä aamuna sain sitä  Wislöffin (Fredrik) hartauskirjoista:

Levähtäkää vähän -kirjassa (teksti päivälle 13.3) oli Pietarista; siitä hetkestä, kun hän tajusi sen, että oli juuri niin kieltänyt Jeesuksen, kuten Jeesus oli jo edeltä ilmoittanut käyvän. 

Rukouskirjassa puolestaan (s. 74), oli rohkaiseva teksti (Ps. 42:12 jakeeseen), että miksi murehtisin turhaan; vaikka olisi montakin vastausta murehtinisen syyksi. Siinä muistutettiin, että Jeesus kuitenkin on läsnä, on rinnallamme ja tietää kaiken mikä meitä "koettelee". Sielumme saa levätä "turvaten" hänen rakkautensa. "Mitä tapahtuneekin, olen sinun käsissäsi." - sanoo Wislöff.

"Miksi murehdit minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

Tuossa psalmin jakeessakin murehditaan, ollaan levottomia, odotetaan, halutaan sitä.  Mutta samalla on jo luottamus, että Jumala kyllä vielä auttaakin!

Olkoon sama luotto meilläkin.🌟

Ei meillä ole kehumista mistään itsestämme, mutta Jeesus...!

Mooseksen kirjassa (esim. 3. Moos. 16) kerrotaan, kuinka monimutkaiset ja äärimmäisen tarkasti suoritettavat Jumalan Pyhyyden edessä suoritettavat olivat ne uhrimenot, joilla sovitettiin synnit! Emme pääsisi alkuunkaan...

Mutta sitten tuli Jeesus!

 Hän suostui asettumaan itse synniksi, syntiuhriksi, ja papiksi myös. Hän yksin teki sen kaiken, mihin ennen tarvittiin valtava määrä ihmisiä ja äärimmäistä tarkkuutta kaiken oikein suorittamaan, että kansan ja itse papinkin synnit olisivat sovitetut Jumalan edessä.  Mutta nyt Jumala itse tuli, Jeesuksessa, ja asettui tekemään sen kaiken yksin - ja täydellisesti. Käsittämätön ihme!

Ja mitä siitä kaikesta sitten seurasi:  "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." 1. Piet. 2:9 KR-92

Tällaiseen asemaan - meidät, joista kuitenkin Jaakob (Jeesuksen veli) puhuu melkoisen kovin sanoin kirjeessään; mm. uskottomiksi nimittää... (Jaak. 4:4 KR-92). Mutta sanoo myös:

"Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut?

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak. 4:5-6 KR-92

Säteilevän kirkas...!

   

Mooseksen kasvothan muuten säteilivät, hänen puhuttuaan Jumalan kanssa vuorella, mutta "... itse hän ei sitä tiennyt." 2. Moos. 34:29 KR-92

"Eilen" - ja "tänään"

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:30

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

"...sillä hänen armonsa pysyy pysyy iankaikkisesti..." Jer. 33:11

Sinä olit sama jo entisaikojen ihmisten kanssa, ihan alusta asti. Et ole muuttunut. Millainen sinä olit silloin, sellainen olet yhä. Nytkin. Meillekin.

Kiitos Jeesus, kun annoit meille silti tuon läsnäolosi lupauksen sanan, jotta me siitäkin saisimme rohkaisua kaikissa ahdingoissamme. Silloinkin kun meitä pelottaa, että voimmeko olla sinulle rakkaita tällaisina tavallisina ihmisinä puutteinemme ja virheinemme.

Mutta Sinä otitkin virheemme itsellesi!  Kiitos Jeesus siitä rakkauden osoituksesta ja velkojemme maksusta, rangaistuksemme pois ottamisesta meidän päältämme! ✝️🌟 ❤️

Rauha - epävarmassa maailmassa

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh. 14:27 KR-92

Jumalan oma rauha. Jotain erilaista kuin tämän maailman...

Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

"Sinä tiedät kaikki..."

Ei osaa muuta sanoa, kuin toistella erään toisenkin* käyttämiä sanoja: "Sinä tiedät kaikki..."  Kun Mestari kysyy: "Rakastatko sinä minua?"

*Jakeesta Joh. 21:17: Pietari Jeesukselle: "..."Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas." 

Kuka voi syyttää...?! Tulla Jumalan eteen siten...aika uhkarohkeaa toimintaa... ja turhaa!

"Kuka voi syyttää Jumalan Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka armahtaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, 

onpa vielä herätettykin,

ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän

myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?

Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, 

vai nälkä, vai alastomuus,

vai vaara, vai miekka?

Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton

hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema,

eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,

ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 

ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu

voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta

joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 

meidän Herrassamme."

Room. 8:33-39 (v. -38 käännös)

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme,

kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,

vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille

kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Room. 8:31-32 (v. -38 käännös)

❤️✨✝️🌟💌💕

Mitä Jumala sanoo ihmiselle, joka on arkana hänen sanansa edessä... oman kipunsa tuntien

"... Minä katson sen puoleen, joka on [hengessä] köyhä, jolla on särjetty henki, ja joka vapisee minun sanani edessä." Jes. 66:2 Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin/suomennos -33/-38, käännös ja kieli ja korjattuna/Uusi Tie

Lohdullinen sana! Hän, Jumala, kuitenkin katsoo puoleemme, vaikka näkee selvästi puutteemme. Hän tietää sen, että sydämemme kaipaa kulkea silti hänen teitään, vaikka epävakaata on kulkumme.

Minulle tuli eilen aamulla mieleen sanat "sanani  alla arkaa", ja piti ruveta niitä sanoja  etsimään - sillä monesti koen itseni araksi, kelvottomaksi, levottomaksi, Raamatun sanojen äärellä. Niin oli sinäkin aamuna toisenlaisen tekstipätkän kanssa. Ei voi mitenkään pullistella, ei esiintuoda hyviä tekoja, ei kehua itseään Jumalan edessä, vaan tuntee niitä kipupisteitä. 

Etsin niitä sanoja useista käännöksistä. Laitoin tuonne ylös ensimmäiseksi sen, jonka löysin viimeiseksi. Kirjoittelin vihkoon kaikki ne jakeet, ja laitan tähän loppuun vielä ne ensimmäisenä löydetytkin. Sama viestihän niissä kaikissa on, hieman erilaisin sanakääntein vain:

"... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"... Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jes. 66:2  (v. -33 käännös)

"... Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt* henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jes. 66:2  (*Tai: "joka on alhainen, jolla on nöyrä henki.")  Sana elämään kommentaariraamattu/Raamattu  kansalle/Aikamedia

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt ..."

"... antaa teille  valtakunnan." Luuk. 12:32 KR-92 (Jakeen alkuosa on tuossa otsikossa:)

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte." Luuk. 12:25-26  KR-92

"Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset." Luuk. 12:6-7  KR-92

Aamun luettavissa oli lohdullisia ja rohkaisevia jakeita tämän aamun ajatuksiini, joissa oli pelkoja tai ainakin niiden siemeniä. Jeesus tahtoi sanallaan muistuttaa, kuka lopulta kaikkea tätä hallitsee - kenellä on kaikki langat - "hiukset ja elämät" - käsissään. Hän hallitsee kaikkea - aivan kaikkea. Meidän elämäämmekin, yksityiskohtia myöten.

Aamun teksteissä näkyi myös  - Jeesuksen puheessa - se, kuinka ihminen haluaa kerätä ja tallettaa kaikkea niin hyvien kuin  pahojenkin päivien varalle. Siksi Raamatun kertomuksessa ihminen päätti satsata uuteen varastoon, jotta hänellä olisi leppoisat olot vuosiksi eteenpäin. Mutta sitten Jumalalla oli hänelle asiaa. Jumala sanoi, että nyt olikin jo tullut ihmiselle se aika, jolloin sielu vaadittaisiin häneltä takaisin. Mihin sitten joutuisi kaikki se, mitä oli koottu?  Entä jos ei ole taivaaseen tallentanut mitään? Tämän jälkeen Jeesus  puhui siitä Jumalan huolenpidosta, ja siinä yhteydessä antoi myös ohjeen siihen aarteiden keräämiseen: (ohje muuten sopii yhtälailla köyhälle, kuin rikkaallekin, vaikka ensin näyttäisi ohje rikkaalle paremmin sopivan, kun on mitä myydä. Mutta köyhä usein on se, joka puolestaan havaitsee sen tyhjän kukkaron.)

"Älä pelkää pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. "Myykää mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä varas ei pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne." Luuk. 12:32-34  KR-92

"Etsikää ensin hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän." Luuk. 12:31

Eli minkä? Kaiken huolenpidon. Siinä jakeen yllä nimittäin mainittiin juuri ruoka ja vaatteet. Oli esimerkkeinä myös ne korpit ja kukat. Ja vertailun vuoksi kuningas Salomokin. Eikä Salomo ollut se, joka oli parhaiten puettu siinä...

Hymyile meille!

"Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet." Job 29:24 

Eivät jääneet, koska heillä oli silloin hymyilevän miehen kasvot edessään ja he tiesivät saavansa häneltä avun...

"He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle." Job 29:23

"minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla auttajaa ei ollut." Job 29:12

Job puhui noin! Hän teki noin! Jumalako ei sitten olisi meille vielä enemmän sellainen?!  Hänhän on kaiken voima ja esikuva. Ahdistuksissamme - olkoot ne mitä hyvänsä - me saatamme odottaessamme ja toivoessamme hätääntyä. Ja myös vihastua ja kääntää selkämme hänelle.

Mutta jos sittenkin kääntyisimme, tai ainakin kasvomme kääntäisimme häneen päin katsoaksemme, saisimme nähdä, kuinka onkin niin, että hän hymyilee meille lempeästi, rohkaisevasti, kutsuvasti: - Tule; tule lapseni vain tänne isin syliin, isin kainaloon!

Jumala on monesti vakuuttanut rakastavansa meitä. Hän tahtoo lähellensä meidät, mutta usein meidän on vaikea uskoa ja vastaanottaa hänen läheisyyttään ja rakkauttaan, koska emme koe ollenkaan itseämme kelvollisiksi ja sen arvoisiksi.

MUTTA JUMALA RAKASTI MEITÄ JO SILLOIN, KUN ME VIELÄ OLIMME ILMAN JUMALAA, ILMAN KRISTUSTA, HÄNEN LAHJAANSA❣️

---

Tarvitsin itse tällaisia sanoja tänä aamuna, joita vihkooni kirjoittelin. 

Niinpä kirjoitin vihkooni näinkin: "Käännä Tuulakin vain sinun kasvosi Häneen. Hänen hymynsä ilahduttaa sinut☀️" Ota sinäkin siitä, laita oma nimesi tuohon🙂

Psalmi 4:7: "Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus."

"Kenties hän itkee?" 

(Kuvan näkee kokonaisuudessaan toisessa blogissani: https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kuva-talta-paivalta-aihe-sai-alkunsa.html)

---

Jobin kirjan luku 29 suoraan luettavissa tuosta linkistä, Koivuniemen Raamatuhaku): https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=job+29

"Tule yli... ja auta meitä".

Minulla oli aamun luettavissa mm. pari kohtaa: Ps. 44:2-5 ja Jes. 6-11. Nyt niiden lukeminen sai minut ajattelemaan Israelin kansaa; sen kokemuksia nyt* ja miten he asiat kokevat. He lukevat varmasti noita samoja luettavia,  - mutta heillä ei ole vielä Kristusta... (Eiväthän he Uuden Testamentin kirjoituksia lainkaan lue.)  Anna heille kaipuu sinun puoleesi Isä! Anna heille ymmärrys, kuka on Jeesus! Anna heille ymmärrys myös nyt nykyään, kuinka heillä on ollut, ja on, erityinen asema Jumalan suunnitelmassa - myös Jeesuksen kansana; eikä vain sillä että ovat Aabrahamista lähtöisin.

Lukemani Raamatun kohdat tässä:

"Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus." Ps. 44:2-5 KR-92

"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas

. 

- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetin." Jes. 55:6-11 KR-92

Tämän päivän lukemisten aiheeksi oli mainittu Päivän Tunnussanassa "Jumalan sanan kylvö". Luettavia kohti oli useampiakin, mutta nostan tähän vielä tuon otsikossakin olleen jakeen kohdan:

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Apt. 16:9 KR-92

Paavali ymmärsi, että se oli Jumalalta tullut kutsu; ja hän hankkiutui matkatovereineen lähtemäänkin heti sitten sinne. Perille päästyään he tapasivat alkajaisiksi yhden liikenaisen: Lyydia -nimisen. Nainen harjoitti liiketoimintaa purppurakankaita myymällä. Mutta lepopäivinä hän kävi joenrannassa, rukouspaikalla muiden naisten kanssa. Sinne tuli Paavali matkakumppaneineen ja siellä sai Lyydia kuulla Jeesuksesta... 

Paavalin tapauksessa piti mennä meren yli. Meidän muiden kohdalla voi olla kyse muunlaisista esteistä, joita on ylitettävä, jotta päästäisiin sinne, mihin Jumala tahtoisi meidät lähettää viestiä viemään.

---

*(Jo ennen ylösnousua mieleeni oli tullut se yksi panttivankina ollut perheenisä, joka koko vankeutensa ajan ei tiennyt perheensäkin joutuneen kaapatuksi. Ja kun tämä isä vapautui, hän varmasti odotti jälleennäkemistä vaimonsa ja pienten poikiensa kanssa. Heidän näkemisensä toivo on ollut varmasti valonsäde vankeuden ajan. Ja sitten kun vapaus vihdoin tuli, hän sai kuulla perheensä kohtalosta. Ja muutamien päivien jälkeen vastaanottaa heidän maalliset jäännöksensä hautaamista varten. Se on järkytys, jolle ei oikein löydy sanoja... Voi kuitenkin rukoilla hänenkin puolestaan. Niinkuin koko kansan - ja myös niiden puolesta, jotka toisella puolella ovat. Kaikkihan me tarvitsemme Kristusta, joka on kärsinyt paljon  meidän jokaisen ihmisen kaikkien syntiemme tähden - jotta meillä rauha olisi!)

Ja tässä yhteydessä on hyvä vinkata myös tuosta taannoisesta jutusta toisessa blogissani, kirjasta Hamasin poika. Se kirja antaa sisäpiiriläisen silminnäkijän - ja kokijan näkökulmaa, molempiinkin suuntiin, ollen hyvä lukukokemus, vaikka epäilevät ennakkoluulot olivat suuret:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html

Jeesus olisi osannut - ja osaa, kohdata ihmisiä kaikista paikoista!❤️✝️🌟 

Sinut kutsuin...

"jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Voimme ajatella, ettei meistä ole siihen, missä me nyt olemme; että joku toinen olisi paremmin sopinut. Mutta - jos kutsu  kävi, osa on juuri sopivaksi katsottu!

Kuun valo tässä

 

Liiton kautta sukupuuhun oksastetut

Katselimme eilen tyttären kanssa sukulaisuussuhteitamme. Oli ollut jokin kouluhomma, josta meillä sitten illalla kiinnostus lähti lisää rönsyämään. Minulla on jo aika paljon löydettynä sukupuun rönsyjä ja niitä paperille olen kirjannut. Mutta nykyään netistäkin löytää sellaisia tietoja, joita ennen piti vaikkapa virkatodistusten avulla kirkkoherranvirastoista pyytää.

Mutta miten sitten nuo arkiset asiat liittyy aamun luettaviin? No, aika hyvin. Sanoisin jopa: vallan mainiosti; sillä jos ei eilisiä sukumietintöjä olisi ollut, olisi ehkä jokin hitunen mielenkiintoa ollut vähemmän luettua jaksoa kohtaan, vaikka se hyvin mielenkiintoinen - ja antoisa, onkin: Room. 4:1-8 KR-92 aamulukemisissa ollut, joka alkoi näin: 

"Mutta mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?" (jae 1). Ja sitten jatkuu asia sillä, että ei Abrahamkaan, vaikka hänellä olisi ollut hyviä tekoja, saanut asemaansa vanhurskaana sillä perusteella - vaan siksi, että "uskoi Jumalan lupaukseen", ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. (Raamatun kohta on kokonaisuudessaan luettavissa jutun lopusta.)* 

Mutta miten tämä liittyy asemaamme sukupuu-asioissa? No, vaikka sillä tavoin, että sukuun kuuluvaksi voi tulla myös se, jolla ei näytä olevan lainkaan esi-isiä ja äitejä siinä suvussa. Ja miten? Liiton kautta. Avioliiton. Jos menet jonkun kanssa naimisiin, avioliitto sitoo sinut sukuun myös, halusit tai et. Niin ne suvut muodostuu, että siihen tulee aina väkeä muualta. Kaikkien meidän suvuissa on tehty, ja tehdään, liittoja; sellaisia, jotka ovat sitten mahdollistaneet meidänkin olemisemme siinä:)

Jeesuksessa tehtiin uusi liitto; siinä, kun hän vuodatti verensä ristillä, jotta me saisimme osallisuuden taivaalliseen sukuun. Meitä ei katsota siihen kuuluvaksi kenenkään esivanhempamme vuoksi, vaan tuon uskon liiton takia; jossa meidät on "...oksastettu jaloon oliivipuuhun..." (Room. 11:24)  - meidät, villit oksat! Ja siinä jalossa puussa; siinä,  saadaan jatkaa elämistä. Siinä saadaan se elämän voima. 

--

Oma rakentaminen ei auta mitään siinä: "Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa." Ps. 127:1 KR-92

Simon Pietari sanoi Jeesukselle kerran: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet mitään. Mutta  lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät." Luuk. 5:5,6 KR-92

"Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä." Sananlaskut 10:22 KR-92

----

*Room. 4:1-12 KR-92:

"Mitä meidän siis on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojen perustella,

hänellä oli aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa

ei katsota armosta saaduksi

vaan ansaituksi.

Jos taas jollakulla ei ole ansioita

mutta hän uskoo Jumalaan,

joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi,

Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä,

jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi

hänen teoistaan riippumatta:

- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi

ja joiden synnit on pyyhitty pois.

Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi

hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille 

vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu?

Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.

Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi,

että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, 

kun hän ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä,

jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi,

vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.

Samoin hän on ympärileikattujen isä,

jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki

ollessaan vielä ympärileikkaamaton."

Room. 4:1-12 KR-92

"... minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut..." Tästä tulee mieleen Jeesus, vaikka sanat ovatkin Jesajan. Jesaja 18:8 (-33)

"...rakkauden kautta vaikuttava usko..." Gal. 5:6 (v. -38), ja "...rakkautena vaikuttava usko..."(v. -92)

Tuota kohtaa kun ensin yritin omasta muistista kaivaa, se sai muodon: ...niin siis vanhurskautena vaikuttava usko... No, sehän ei ihan noin sitten ollut. Mutta joku itu siinäkin ehkä on...

Ne 72 lähetettyä... olivat riemuissaan!

"Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmnentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä." Luuk. 10:1 KR-92

"Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Luuk. 10:17 KR-92

"Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." Luuk. 10:21 KR-92

Tämä riemastuttaa näin lukijaakin:)  Voi ihan kuvitella, kuinka innoissaan he olivat matkaan lähteneet - ja vielä enemmän innoissaan palasivat! Hehän olivat jo aiemmin  nähneet niiden kahdentoista lähtevän - ja kenties vähän kateellisinakin katselleet sitä, kun heidät oli valittu - ja itse jääneet siitä joukosta paitsi. Mutta nyt; hekin olivat saaneet saman, järisyttävän kokemuksen!

Jeesus jo sitten vähän toppuuttelikin heidän palattuaan sitä intoa, muistuttaen, mikä on vielä suurempi ilon aihe: "... Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." Luuk 10:20 KR-92

Mutta kyllä se riemu tarttui Jeesukseenkin: "Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi..." sen, jo tuolla aiemmin mainitun sanan siitä, kuinka lapsenmieliset ovat saaneet sen, mitä viisaiksi ja järkeviksi sanotut eivät olleet saaneet... Koska niin oli Isä hyväksi nähnyt:)

---

72 opetuslasta pareittain = 36 paria (Luuk. 10:1-6)

12 opetuslasta pareittain =   6 paria (Luuk.   9:1-6)

Yhteensä 42 paria

Samoin ohjein kaikki. 42 kaksikkoa. Aika moneen kaupunkiin ja kyläään tuolla määrällä jo ehdittiinkin julistamaan ja iloa tuottamaan! Mielenkiintoista olisi ollut tietää, miten kauan noiden ryhmien matkat kestivät, ja kävivätkö he kuinka monessa paikakassa, vaiko vain yhdessä kukin? Mutta näitä ei ole ollut tarpeen meille selvittää. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Uteliaitapa olemme:)

Jeesus näki jo edeltä sen

"Jeesus tuli Jerikoon, ja kulki kaupungin halki." Luuk. 19:1 KR-92

Ja siellä asui sellainen mies, jolla oli kova halu nähdä Jeesus...

"Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa." Jae 3

Mutta Jeesus näki hänet. Jo ennen kuin mies tiesi millä keinoin hän saattaisi nähdä Jeesuksen.

"Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun talossasi." j. 5

"Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." j. 7

Luulivat kai olevansa jotenkin arvokkaampia... 

Jeesus näkee jokaisen. Jokaisen senkin, joka itseään arvottomana ja liian syntisenä pitää, jotta Jeesus hänestä välittäisi. Mutta syntisten luo Jeesus juuri halusi - ja haluaa, tulla majailemaan...

"Ei täällä asu sankareita, hävinneitä on niin monta... Kerjäläisiä vain..." Pekka Simojoen laulun sanoja.

 ---

Jakeet Luukkaan evankeliumin luvusta 19. Käännös v. 1992.

Määränpää

"He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa." Joh. 6:21 KR-92

Hieman ennen sitä, Jeesus oli ilmestynyt näkyviin sen myrskyn keskellä, ja sanonut heille: 

"Mutta Jeesus sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö." Joh. 6:20 KR-92

Kun ihmiset luulivat tietävänsä kuka Jeesus on

Joh. 7:25-36:

Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: "Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias? Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Messias ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee."

Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt – minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt." Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt."

Kun fariseukset kuulivat, että kansan parissa puhuttiin Jeesuksesta tähän tapaan, he ja ylipapit lähettivät miehiään pidättämään hänet. Jeesus sanoi: "Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt. Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen."

Juutalaiset kyselivät toisiltaan: "Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin? Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: 'Te etsitte minua mutta ette löydä', ja: 'Te ette pääse sinne, missä minä olen'?"

Joh. 7:25–36 KR-92

---

Tuo Raamatun teksti oli toinen Kirkkovuosikalenterin aamurukousteksteistä. Tuosta linkistä näkee halutessaan lisää siitä osiosta, sekä muita tämän päivän tekstejä.

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-14-2-2025/