Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

"Sinä tiedät kaikki..."

Ei osaa muuta sanoa, kuin toistella erään toisenkin* käyttämiä sanoja: "Sinä tiedät kaikki..."  Kun Mestari kysyy: "Rakastatko sinä minua?"

*Jakeesta Joh. 21:17: Pietari Jeesukselle: "..."Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas." 

Kuka voi syyttää...?! Tulla Jumalan eteen siten...aika uhkarohkeaa toimintaa... ja turhaa!

"Kuka voi syyttää Jumalan Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka armahtaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, 

onpa vielä herätettykin,

ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän

myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?

Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, 

vai nälkä, vai alastomuus,

vai vaara, vai miekka?

Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton

hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema,

eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,

ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 

ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu

voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta

joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 

meidän Herrassamme."

Room. 8:33-39 (v. -38 käännös)

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme,

kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,

vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille

kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Room. 8:31-32 (v. -38 käännös)

❤️✨✝️🌟💌💕

Mitä Jumala sanoo ihmiselle, joka on arkana hänen sanansa edessä... oman kipunsa tuntien

"... Minä katson sen puoleen, joka on [hengessä] köyhä, jolla on särjetty henki, ja joka vapisee minun sanani edessä." Jes. 66:2 Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin/suomennos -33/-38, käännös ja kieli ja korjattuna/Uusi Tie

Lohdullinen sana! Hän, Jumala, kuitenkin katsoo puoleemme, vaikka näkee selvästi puutteemme. Hän tietää sen, että sydämemme kaipaa kulkea silti hänen teitään, vaikka epävakaata on kulkumme.

Minulle tuli eilen aamulla mieleen sanat "sanani  alla arkaa", ja piti ruveta niitä sanoja  etsimään - sillä monesti koen itseni araksi, kelvottomaksi, levottomaksi, Raamatun sanojen äärellä. Niin oli sinäkin aamuna toisenlaisen tekstipätkän kanssa. Ei voi mitenkään pullistella, ei esiintuoda hyviä tekoja, ei kehua itseään Jumalan edessä, vaan tuntee niitä kipupisteitä. 

Etsin niitä sanoja useista käännöksistä. Laitoin tuonne ylös ensimmäiseksi sen, jonka löysin viimeiseksi. Kirjoittelin vihkoon kaikki ne jakeet, ja laitan tähän loppuun vielä ne ensimmäisenä löydetytkin. Sama viestihän niissä kaikissa on, hieman erilaisin sanakääntein vain:

"... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"... Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jes. 66:2  (v. -33 käännös)

"... Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt* henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jes. 66:2  (*Tai: "joka on alhainen, jolla on nöyrä henki.")  Sana elämään kommentaariraamattu/Raamattu  kansalle/Aikamedia

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt ..."

"... antaa teille  valtakunnan." Luuk. 12:32 KR-92 (Jakeen alkuosa on tuossa otsikossa:)

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte." Luuk. 12:25-26  KR-92

"Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset." Luuk. 12:6-7  KR-92

Aamun luettavissa oli lohdullisia ja rohkaisevia jakeita tämän aamun ajatuksiini, joissa oli pelkoja tai ainakin niiden siemeniä. Jeesus tahtoi sanallaan muistuttaa, kuka lopulta kaikkea tätä hallitsee - kenellä on kaikki langat - "hiukset ja elämät" - käsissään. Hän hallitsee kaikkea - aivan kaikkea. Meidän elämäämmekin, yksityiskohtia myöten.

Aamun teksteissä näkyi myös  - Jeesuksen puheessa - se, kuinka ihminen haluaa kerätä ja tallettaa kaikkea niin hyvien kuin  pahojenkin päivien varalle. Siksi Raamatun kertomuksessa ihminen päätti satsata uuteen varastoon, jotta hänellä olisi leppoisat olot vuosiksi eteenpäin. Mutta sitten Jumalalla oli hänelle asiaa. Jumala sanoi, että nyt olikin jo tullut ihmiselle se aika, jolloin sielu vaadittaisiin häneltä takaisin. Mihin sitten joutuisi kaikki se, mitä oli koottu?  Entä jos ei ole taivaaseen tallentanut mitään? Tämän jälkeen Jeesus  puhui siitä Jumalan huolenpidosta, ja siinä yhteydessä antoi myös ohjeen siihen aarteiden keräämiseen: (ohje muuten sopii yhtälailla köyhälle, kuin rikkaallekin, vaikka ensin näyttäisi ohje rikkaalle paremmin sopivan, kun on mitä myydä. Mutta köyhä usein on se, joka puolestaan havaitsee sen tyhjän kukkaron.)

"Älä pelkää pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. "Myykää mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä varas ei pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne." Luuk. 12:32-34  KR-92

"Etsikää ensin hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän." Luuk. 12:31

Eli minkä? Kaiken huolenpidon. Siinä jakeen yllä nimittäin mainittiin juuri ruoka ja vaatteet. Oli esimerkkeinä myös ne korpit ja kukat. Ja vertailun vuoksi kuningas Salomokin. Eikä Salomo ollut se, joka oli parhaiten puettu siinä...

Hymyile meille!

"Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet." Job 29:24 

Eivät jääneet, koska heillä oli silloin hymyilevän miehen kasvot edessään ja he tiesivät saavansa häneltä avun...

"He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle." Job 29:23

"minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla auttajaa ei ollut." Job 29:12

Job puhui noin! Hän teki noin! Jumalako ei sitten olisi meille vielä enemmän sellainen?!  Hänhän on kaiken voima ja esikuva. Ahdistuksissamme - olkoot ne mitä hyvänsä - me saatamme odottaessamme ja toivoessamme hätääntyä. Ja myös vihastua ja kääntää selkämme hänelle.

Mutta jos sittenkin kääntyisimme, tai ainakin kasvomme kääntäisimme häneen päin katsoaksemme, saisimme nähdä, kuinka onkin niin, että hän hymyilee meille lempeästi, rohkaisevasti, kutsuvasti: - Tule; tule lapseni vain tänne isin syliin, isin kainaloon!

Jumala on monesti vakuuttanut rakastavansa meitä. Hän tahtoo lähellensä meidät, mutta usein meidän on vaikea uskoa ja vastaanottaa hänen läheisyyttään ja rakkauttaan, koska emme koe ollenkaan itseämme kelvollisiksi ja sen arvoisiksi.

MUTTA JUMALA RAKASTI MEITÄ JO SILLOIN, KUN ME VIELÄ OLIMME ILMAN JUMALAA, ILMAN KRISTUSTA, HÄNEN LAHJAANSA❣️

---

Tarvitsin itse tällaisia sanoja tänä aamuna, joita vihkooni kirjoittelin. 

Niinpä kirjoitin vihkooni näinkin: "Käännä Tuulakin vain sinun kasvosi Häneen. Hänen hymynsä ilahduttaa sinut☀️" Ota sinäkin siitä, laita oma nimesi tuohon🙂

Psalmi 4:7: "Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus."

"Kenties hän itkee?" 

(Kuvan näkee kokonaisuudessaan toisessa blogissani: https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kuva-talta-paivalta-aihe-sai-alkunsa.html)

---

Jobin kirjan luku 29 suoraan luettavissa tuosta linkistä, Koivuniemen Raamatuhaku): https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=job+29

"Tule yli... ja auta meitä".

Minulla oli aamun luettavissa mm. pari kohtaa: Ps. 44:2-5 ja Jes. 6-11. Nyt niiden lukeminen sai minut ajattelemaan Israelin kansaa; sen kokemuksia nyt* ja miten he asiat kokevat. He lukevat varmasti noita samoja luettavia,  - mutta heillä ei ole vielä Kristusta... (Eiväthän he Uuden Testamentin kirjoituksia lainkaan lue.)  Anna heille kaipuu sinun puoleesi Isä! Anna heille ymmärrys, kuka on Jeesus! Anna heille ymmärrys myös nyt nykyään, kuinka heillä on ollut, ja on, erityinen asema Jumalan suunnitelmassa - myös Jeesuksen kansana; eikä vain sillä että ovat Aabrahamista lähtöisin.

Lukemani Raamatun kohdat tässä:

"Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus." Ps. 44:2-5 KR-92

"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas

. 

- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetin." Jes. 55:6-11 KR-92

Tämän päivän lukemisten aiheeksi oli mainittu Päivän Tunnussanassa "Jumalan sanan kylvö". Luettavia kohti oli useampiakin, mutta nostan tähän vielä tuon otsikossakin olleen jakeen kohdan:

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Apt. 16:9 KR-92

Paavali ymmärsi, että se oli Jumalalta tullut kutsu; ja hän hankkiutui matkatovereineen lähtemäänkin heti sitten sinne. Perille päästyään he tapasivat alkajaisiksi yhden liikenaisen: Lyydia -nimisen. Nainen harjoitti liiketoimintaa purppurakankaita myymällä. Mutta lepopäivinä hän kävi joenrannassa, rukouspaikalla muiden naisten kanssa. Sinne tuli Paavali matkakumppaneineen ja siellä sai Lyydia kuulla Jeesuksesta... 

Paavalin tapauksessa piti mennä meren yli. Meidän muiden kohdalla voi olla kyse muunlaisista esteistä, joita on ylitettävä, jotta päästäisiin sinne, mihin Jumala tahtoisi meidät lähettää viestiä viemään.

---

*(Jo ennen ylösnousua mieleeni oli tullut se yksi panttivankina ollut perheenisä, joka koko vankeutensa ajan ei tiennyt perheensäkin joutuneen kaapatuksi. Ja kun tämä isä vapautui, hän varmasti odotti jälleennäkemistä vaimonsa ja pienten poikiensa kanssa. Heidän näkemisensä toivo on ollut varmasti valonsäde vankeuden ajan. Ja sitten kun vapaus vihdoin tuli, hän sai kuulla perheensä kohtalosta. Ja muutamien päivien jälkeen vastaanottaa heidän maalliset jäännöksensä hautaamista varten. Se on järkytys, jolle ei oikein löydy sanoja... Voi kuitenkin rukoilla hänenkin puolestaan. Niinkuin koko kansan - ja myös niiden puolesta, jotka toisella puolella ovat. Kaikkihan me tarvitsemme Kristusta, joka on kärsinyt paljon  meidän jokaisen ihmisen kaikkien syntiemme tähden - jotta meillä rauha olisi!)

Ja tässä yhteydessä on hyvä vinkata myös tuosta taannoisesta jutusta toisessa blogissani, kirjasta Hamasin poika. Se kirja antaa sisäpiiriläisen silminnäkijän - ja kokijan näkökulmaa, molempiinkin suuntiin, ollen hyvä lukukokemus, vaikka epäilevät ennakkoluulot olivat suuret:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html

Jeesus olisi osannut - ja osaa, kohdata ihmisiä kaikista paikoista!❤️✝️🌟 

Sinut kutsuin...

"jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Voimme ajatella, ettei meistä ole siihen, missä me nyt olemme; että joku toinen olisi paremmin sopinut. Mutta - jos kutsu  kävi, osa on juuri sopivaksi katsottu!

Kuun valo tässä

 

Liiton kautta sukupuuhun oksastetut

Katselimme eilen tyttären kanssa sukulaisuussuhteitamme. Oli ollut jokin kouluhomma, josta meillä sitten illalla kiinnostus lähti lisää rönsyämään. Minulla on jo aika paljon löydettynä sukupuun rönsyjä ja niitä paperille olen kirjannut. Mutta nykyään netistäkin löytää sellaisia tietoja, joita ennen piti vaikkapa virkatodistusten avulla kirkkoherranvirastoista pyytää.

Mutta miten sitten nuo arkiset asiat liittyy aamun luettaviin? No, aika hyvin. Sanoisin jopa: vallan mainiosti; sillä jos ei eilisiä sukumietintöjä olisi ollut, olisi ehkä jokin hitunen mielenkiintoa ollut vähemmän luettua jaksoa kohtaan, vaikka se hyvin mielenkiintoinen - ja antoisa, onkin: Room. 4:1-8 KR-92 aamulukemisissa ollut, joka alkoi näin: 

"Mutta mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?" (jae 1). Ja sitten jatkuu asia sillä, että ei Abrahamkaan, vaikka hänellä olisi ollut hyviä tekoja, saanut asemaansa vanhurskaana sillä perusteella - vaan siksi, että "uskoi Jumalan lupaukseen", ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. (Raamatun kohta on kokonaisuudessaan luettavissa jutun lopusta.)* 

Mutta miten tämä liittyy asemaamme sukupuu-asioissa? No, vaikka sillä tavoin, että sukuun kuuluvaksi voi tulla myös se, jolla ei näytä olevan lainkaan esi-isiä ja äitejä siinä suvussa. Ja miten? Liiton kautta. Avioliiton. Jos menet jonkun kanssa naimisiin, avioliitto sitoo sinut sukuun myös, halusit tai et. Niin ne suvut muodostuu, että siihen tulee aina väkeä muualta. Kaikkien meidän suvuissa on tehty, ja tehdään, liittoja; sellaisia, jotka ovat sitten mahdollistaneet meidänkin olemisemme siinä:)

Jeesuksessa tehtiin uusi liitto; siinä, kun hän vuodatti verensä ristillä, jotta me saisimme osallisuuden taivaalliseen sukuun. Meitä ei katsota siihen kuuluvaksi kenenkään esivanhempamme vuoksi, vaan tuon uskon liiton takia; jossa meidät on "...oksastettu jaloon oliivipuuhun..." (Room. 11:24)  - meidät, villit oksat! Ja siinä jalossa puussa; siinä,  saadaan jatkaa elämistä. Siinä saadaan se elämän voima. 

--

Oma rakentaminen ei auta mitään siinä: "Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa." Ps. 127:1 KR-92

Simon Pietari sanoi Jeesukselle kerran: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet mitään. Mutta  lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät." Luuk. 5:5,6 KR-92

"Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä." Sananlaskut 10:22 KR-92

----

*Room. 4:1-12 KR-92:

"Mitä meidän siis on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojen perustella,

hänellä oli aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa

ei katsota armosta saaduksi

vaan ansaituksi.

Jos taas jollakulla ei ole ansioita

mutta hän uskoo Jumalaan,

joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi,

Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä,

jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi

hänen teoistaan riippumatta:

- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi

ja joiden synnit on pyyhitty pois.

Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi

hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille 

vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu?

Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.

Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi,

että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, 

kun hän ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä,

jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi,

vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.

Samoin hän on ympärileikattujen isä,

jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki

ollessaan vielä ympärileikkaamaton."

Room. 4:1-12 KR-92

"... minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut..." Tästä tulee mieleen Jeesus, vaikka sanat ovatkin Jesajan. Jesaja 18:8 (-33)

"...rakkauden kautta vaikuttava usko..." Gal. 5:6 (v. -38), ja "...rakkautena vaikuttava usko..."(v. -92)

Tuota kohtaa kun ensin yritin omasta muistista kaivaa, se sai muodon: ...niin siis vanhurskautena vaikuttava usko... No, sehän ei ihan noin sitten ollut. Mutta joku itu siinäkin ehkä on...

Ne 72 lähetettyä... olivat riemuissaan!

"Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmnentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä." Luuk. 10:1 KR-92

"Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Luuk. 10:17 KR-92

"Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." Luuk. 10:21 KR-92

Tämä riemastuttaa näin lukijaakin:)  Voi ihan kuvitella, kuinka innoissaan he olivat matkaan lähteneet - ja vielä enemmän innoissaan palasivat! Hehän olivat jo aiemmin  nähneet niiden kahdentoista lähtevän - ja kenties vähän kateellisinakin katselleet sitä, kun heidät oli valittu - ja itse jääneet siitä joukosta paitsi. Mutta nyt; hekin olivat saaneet saman, järisyttävän kokemuksen!

Jeesus jo sitten vähän toppuuttelikin heidän palattuaan sitä intoa, muistuttaen, mikä on vielä suurempi ilon aihe: "... Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." Luuk 10:20 KR-92

Mutta kyllä se riemu tarttui Jeesukseenkin: "Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi..." sen, jo tuolla aiemmin mainitun sanan siitä, kuinka lapsenmieliset ovat saaneet sen, mitä viisaiksi ja järkeviksi sanotut eivät olleet saaneet... Koska niin oli Isä hyväksi nähnyt:)

---

72 opetuslasta pareittain = 36 paria (Luuk. 10:1-6)

12 opetuslasta pareittain =   6 paria (Luuk.   9:1-6)

Yhteensä 42 paria

Samoin ohjein kaikki. 42 kaksikkoa. Aika moneen kaupunkiin ja kyläään tuolla määrällä jo ehdittiinkin julistamaan ja iloa tuottamaan! Mielenkiintoista olisi ollut tietää, miten kauan noiden ryhmien matkat kestivät, ja kävivätkö he kuinka monessa paikakassa, vaiko vain yhdessä kukin? Mutta näitä ei ole ollut tarpeen meille selvittää. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Uteliaitapa olemme:)

Jeesus näki jo edeltä sen

"Jeesus tuli Jerikoon, ja kulki kaupungin halki." Luuk. 19:1 KR-92

Ja siellä asui sellainen mies, jolla oli kova halu nähdä Jeesus...

"Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa." Jae 3

Mutta Jeesus näki hänet. Jo ennen kuin mies tiesi millä keinoin hän saattaisi nähdä Jeesuksen.

"Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun talossasi." j. 5

"Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." j. 7

Luulivat kai olevansa jotenkin arvokkaampia... 

Jeesus näkee jokaisen. Jokaisen senkin, joka itseään arvottomana ja liian syntisenä pitää, jotta Jeesus hänestä välittäisi. Mutta syntisten luo Jeesus juuri halusi - ja haluaa, tulla majailemaan...

"Ei täällä asu sankareita, hävinneitä on niin monta... Kerjäläisiä vain..." Pekka Simojoen laulun sanoja.

 ---

Jakeet Luukkaan evankeliumin luvusta 19. Käännös v. 1992.

Määränpää

"He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa." Joh. 6:21 KR-92

Hieman ennen sitä, Jeesus oli ilmestynyt näkyviin sen myrskyn keskellä, ja sanonut heille: 

"Mutta Jeesus sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö." Joh. 6:20 KR-92

Kun ihmiset luulivat tietävänsä kuka Jeesus on

Joh. 7:25-36:

Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: "Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias? Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Messias ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee."

Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt – minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt." Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt."

Kun fariseukset kuulivat, että kansan parissa puhuttiin Jeesuksesta tähän tapaan, he ja ylipapit lähettivät miehiään pidättämään hänet. Jeesus sanoi: "Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt. Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen."

Juutalaiset kyselivät toisiltaan: "Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin? Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: 'Te etsitte minua mutta ette löydä', ja: 'Te ette pääse sinne, missä minä olen'?"

Joh. 7:25–36 KR-92

---

Tuo Raamatun teksti oli toinen Kirkkovuosikalenterin aamurukousteksteistä. Tuosta linkistä näkee halutessaan lisää siitä osiosta, sekä muita tämän päivän tekstejä.

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-14-2-2025/

Jotka elivät ennen meitä, kulkivat sitä tietä - Mennään me samaa!

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin te löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jer. 6:16 KR-92

(Jeremian kutsuminen): "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi." Jer. 1:4-5 KR-92

---

Olin miettinyt entisiä - ja "tulevia"; sitä, että isoäitieni en tiedä palvelleen Jumalaa (mutta Jumala tietää, miten asia on), mutta äidin täti - Aune - palveli. Joka varmasti on rukoillut veljensä lasten puolesta myös. Ja mainitun tädin oma äiti palveli Jumalaa, ja lienee myös rukoillut tulevien sukupolvien puolesta. Hän itse ei tullut näkemään niitä, koska omat lapsensakin jäivät orvoiksi hänestä äitinsä kuollessa jo melko nuorena. Mainittu Aune oli noin 10-vuotias äitinsä kuollessa. Aunesta itsestään tuli diakonissa eli "sisar" Aune, kuten entisinä aikoina tavattiin sanoa. Vielä minun lapsuudessani terveydenhoitajatkin olivat "terveyssisaria".  

Mutta siis, ennen meitä olleilla - ja meillä itsellämmekin, on vaikutusta niihin, jotka meidän jälkeemme ovat, ja tulevat! Paavalilla ei ollut itsellään lapsia, mutta esim. Timoteus oli hänelle varmasti kuin oma poika. Paavali oli varmaan monellekin kuin "isä" tai "isoisä" - ja "veli",  kun oltiin Herran omia:) Hänellä oli vaikutusta sillä tavalla hyvinkin moniin - ja on meihinkin asti!  

"kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin. " 2. Tim. 1:5 (v. -33) 

Ja tämä alla oleva sanakin kehottaa ottamaan esimerkkiä ennen meitä kulkeneista:

"Hartaasti odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut." Hebr. 6:11-12 KR-92

Kun mieleen vaan muistuu, niin muistetaan niitä nuorempia polvia! Vanhempiakaan unohtamatta:) Eräs puhuja 30 vuoden takaa, sanoi kerran, että "...siunataan kaikkia lapsia". 

Kuvassa isäni käsialalla kirjoitettu teksti vanhassa Raamatussani. Äidin usko oli näkyvämpää, mutta isällä se oli enempi piilossa hänen sydämessään... Mutta se kuitenkin oli, vaikka hän joutui tahimaan paljon oman elämänsä ongelmien kanssa.❤️✨

Tuuli puhaltaa, valo heijastuu - emmekä tiedä, minne ja miten...

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,

ja sinä kuulet sen huminan,

mutta et tiedä, 

mistä se tulee

ja minne se menee;

niin on jokaisen,

joka on Hengestä syntynyt."

(Jeesuksen sanat Nikodeemukselle)

Joh. 3:8 

 🌟

Valon heijastus

ikkunan  kaihtimissa,

ristin muotoinen;

enkä ymmärrä

mitä kautta se siihen tuli, 

vaikka lähellä näkyvillä, 

palava kynttilän sydän.

 Ehkä mekin usein "kaihdamme"...

Kun emme ymmärrä.

Mutta... Valo - Taivaallinen -

Osaa kyllä reitin suljettuunkin!

Saa näkymään sen, mitä tarvitsee. ✝️

---

Valon heijastus

ikkunan kaihtimissa,

ristin muotoinen;

enkä ymmärrä

mitä kautta se siihen tuli, 

vaikka lähellä näkyvillä, 

palava kynttilän sydän.

Ehkä mekin usein "kaihdamme"...

Kun emme ymmärrä.

Mutta... Valo - Taivaallinen -

Osaa kyllä reitin suljettuunkin!

Saa näkymään sen, mitä tarvitsee. ✝️

"Mitä me siis tähän sanomme..."

"Mitä me siis

tähän

sanomme?

Jos  Jumala

on meidän puolellamme 

kuka voi olla

meitä vastaan?"

Room. 8:31

Ajattele puuta - erilaisia puita...

Ajattele kaikenlaisia puita; siemenestä kasvuun lähtenyttä pientä tainta, vauhdilla kasvavia nuoria puita, voimansa tunnossa jykevänä seisovaa komeaa puuta. Ja samoin ajattele myrskytuulten piiskaamaa ja riepottelemaa puuta, puuta josta myrskyt ja lumikuormat ovat katkoneet oksia tai jopa latvan, tai sitä joka myrskyn ansiosta kallellaan nyt "seisoo" - kuitenkin elossa.  Kaikki ne ottavat elämänvoimansa vedestä - juurillaan. Juurilla, jotka ovat maassa piilossa, näkymättömissä tavallisimmin. Vesi, se elämänneste, piilossa, katseilta näkymättömissä; mutta sen vaikutus näkyy: puu on elossa! Näin siltikin, vaikka olosuhteet eivät aina ole kaikille puille suotuisat, ja kaikki kasvaminenkin voi olla niin hitaasti tapahtuvaa, että näyttää kuin mitään ei tapahtuisi... Mutta tapahtuu kuitenkin. Sen veden voimasta.

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan Jumalasta eikä meistä itsestämme.

 ...

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivä päivältä.

 ...

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 4:7,16,18 KR-92

---

(Mistä lähti nämä eilisen vihkotekstin ajatukseni: Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjassa oli eilen ajatuksia puusta ja juurista, hedelmistä ja lehdistä, kuinka nekään eivät lakastu. Myös ajatuksia akanoista kuinka ne tuulessa lentävät, niillä ei ole juuria. Jakeena kirjassa oli Ps. 1:2-4)

Mikä kirkkaus!

"Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! 

Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää." 2. Kor. 3:8-11 KR-92

"Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!" 2. Kor. 3:7-8 KR-92

"ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi." 2. Kor. 3:6 KR-92

"Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." 2. Kor. 3:17-18 KR-92

"Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä." 2. Kor. 3:12-13 KR-92

"Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa.

Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen peite otetaan pois." 2. Kor. 3:14-16 KR-92

Mitä te murehditte huomisesta päivästä?

Noin voisi Jeesus meiltä; minulta,  kysyä. Hänhän jo silloin aikoja sitten sanoi opetuslapsilleen sen ohjeen, ettei huomisia päiviä kannata murehtia etukäteen:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Siinä se on selvästi sanottu, mutta miksi ihmeessä oma mieli silti askaroi huomisten huolten parissa, niitä vatvoen ja peläten. Vastaus on juuri tuo pelko; kun yrittää niitä pelon aiheita miettimällä hallita huomisia päiviä. Ja usein se ei kuitenkaan auta. Kaikkien asioiden ja päivien hallintavalta ja viisaus on korkeammissa käsissä kuin meidän. Valta, viisaus, voima, ja kunnia, on Jumalan. Kyllä taivaassa tiedetään. Saamme olla turvallisissa käsissä. Meille ei tapahdu mitään Isän sallimatta. Ja jos Hän jotakin sallii, sille on aina jokin hyvä syy, vaikka emme itse lainkaan sellaista kykenisi näkemään. Joskus se syy saattaa olla jopa linkki johonkin uuteen jonkun toisen hyväksi. Me emme tiedä Jumalan suunnitelmista. Mutta kaikki hänen aikeensa ovat hyvät omiansa kohtaan. Eikä hän myöskään tahtoisi niidenkään hukkuvan, jotka eivät vielä häntä tunne. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jokaisen puolesta Jeesus kuoli.

---

Kuvat eiliseltä iltakävelyltä. Kuvat tosin näyttävät hämärämmältä, kuin miltä se siellä kävellessä vaikutti...🌟 Mutta ilta oli jo pimentymässä ja kotitiellä puutkin varjostivat vähäistä valoa.

Siunausta sinulle niin tähän päivään - kuin tulevaan viikkoonkin❤️ Sinä olet  Herralle niin rakas, että sinun vuoksesi Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja kärsi kaikkien syntien rangaistuksen sinun puolestasi.❤️✝️🌟 

Ja niin myös minunkin.✨

Ristille naulattu velkakirja, ym

Vihkoon kirjoittelin tänä aamuna tällaisia, joissa: - velkakirja naulattiin ristiin... sovinto on tehty... Kristuksen kanssa haudattiin, ja herätettiin eloon...

"Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta Paavalista on tullut sen palvelija." Kol. 1:21-23 KR-92

"Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin." Kol. 2:13-14 KR-92

"Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun te uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista." Kol. 2:12 KR-92

Rakkaus... anteeksianto... rakkaus...

"Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Luuk. 7:47 

"Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Luuk. 7:48

---

"Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Luuk. 7:47 KR-92

"Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 7:48 KR-92

Ei turhaa!

 "... olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." 1.Kor. 15:58 

Luin tuon F. Wislöffin rukouskirjasta. Hän pohti siinä, kuinka monesti kaikki meidän omat tekemisemme tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Emme osaa itse arvostaa sitä, eivätkä ehkä toisetkaan. Mutta sitten hän tuumi, että Herralle se ei ole pientä eikä merkityksetöntä; hänen katseensa on suunnattu päivittäin tekemisiimme. Mikään ei ole turhaa eikä merkityksetöntä, joka tehdään Herralle; hänen nimessään.

Enkö ole itsekin ajatellut ja kokenut, että ihan olematonta on tekemiseni. Mutta tuo aamun jae oli muistutus, ettei asia ole ihan niin. Jumala näkee, mitä mikäkin vaikuttaa, ja milloin. Omilta silmiltämme se voi kyllä olla salattu.

-----

 

Toinen tähän aiheeseen sopivasti liittyvä kohta Raamatussa oli jakeet Ruutin kirjan luvusta 4. Kenties Noomi, Ruut, tai Boaskin, vähättelivät omia tekemisiään ja osaansa asioiden ja sukupolvienkin ketjussa. Mutta ilman Noomia, ja rakkauttaan poikansa leskeä, Ruutia kohtaan, ei Ruutista olisi tullut uudessa uudessa  avioliitossaan Boaksen kanssa kuningas Daavidin isoisän äitiä... ja Jeesuksen esiäitiä!

SANOTTUJA SIUNAUKSIA...

Boas sai todistajilta ja läsnäolijoilta tällaisen siunauksen sen kohtalokkaan maanluovutustilaisuuden - ja myös tulevan vaimon; Ruutin, johdosta: "... Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Rakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä. Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä, kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle." Ruutin kirja 4:11-12 KR-92

Ja Noomille naapurin naiset sanoivat: "..."Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." Ruutin kirja 4:14-15 KR-92 

Naiset myös kuuluttivat pojan syntymää sanoen: "Noomi on saanut pojan..." jakeessa 4:17. Poika sai nimen Obed.

Ruut itse oli saanut ennen näitä tapahtumia Boakselta tämän sanan, - siunaukseksi sitä sanoisin - ennenkuin oli mitään avioliittoaikeita vielä: "Herra palkitkoon sinulle tekosi*, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa." Ruutin kirja 2:12 KR-92 (*Koska Boas oli kuullut kuinka hyvä Ruut oli ollut anopilleen, kuinka hän oli lähtenyt anoppinsa Noomin mukaan.)

❤️ 

Emme tiedä mihin asti lentävätkään siunauksen lehdet...🍃tuoden esiin jotain uutta ✨... ja uutta... 

Vau!

Nuori väki menee ja tekee👍

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/toteutuuko-hilja-aaltosen-profetia/

Tämän aamun luettavat sai etsimään vanhoja muistilappuja...

Nyt oli luettavissa kohta Jobin kirjasta, ja sitä lukiessa muistin, että tuotahan joskus - muutamia vuosia sitten, vanhemmasta käännöksestä luettuna mietin, että mitä siinä oikein tahdotaan sanoa. Asian saattoi ehkä päätellä, mutta silti. Olin pähkäillyt asiaa sitten viiden muistilapun kanssa. 

Vanhemmassa käännöksessä pyydetään: "Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä. Ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;" Job 13:20-21 v. 33 käännös

Uudemmassakin pyydetään, mutta hieman erilaisin sanakääntein; ymmärrettävämmin: "Vain kahta asiaa sinulta pyydän - jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi. Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit." Job 13:20-21 KR-92

Asiat voidaan sanoa niin monella tavalla🤔 Mutta hyvä on, jos sen heti ymmärtäisi, mitä tahdotaan sanoa.😊 

Ilahduin tänä aamuna selvästi sanotusta kohdasta. Kaivoin yhden hartauskirjan välistä ne pähkäilymuistilappuni, joissa harmikseni ei ole päivämäärää merkittynä. Ne oli Vähäsarjan "Joka päivä lupaus kantaa" - kirjan välissä. Siinä kirjassa oli kyllä nuokin jakeet toukokuun 10. päivän tekstin alkajaisiksi olleet. Sitä en tiedä, ovatko lappuset olleet alunalkaen siinä kohtaa vai miten lie.

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

  

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---

Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.

Voisiko näihin ajatella sen sanan: "jo" - niitä lukiessa...

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." Joh. 5:24 KR-92 

Jeesuksen sanoja nuo yllä. Niissä jo olikin yhden kerran se sana: "jo". Mutta tuo "on saanut", sekin ikäänkuin noissa sanoissa jo sisältää sen. 

Sitten oli Pietarin puheesta poimittuna: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista." 1. Piet. 1:3 KR-92

Tuossakin nuo sanamuodot on sellaiset, että kuvaavat mielestäni sitä tilaa: "Jo"! 

Ja Jeesukselle niin rakas Johannes vakuuttaa: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."  1. Joh. 3:2 KR-92

---

Kun lopetin näiden aamujakeista tulleiden mietteiden kirjoittelun vihkoon, huomasin pöydällä verenpainelääkkeeni vielä. En siis ollut ottanut niitä, vaikka ne oli siinä veden kera odottamassa minua. Olisin voinut ottaa ne jo heti, kun ne pöydälle pistin. Ne vain unohtui, kun rupesin lukemaan ja kirjoittamaan. - Nyt otin ne. Ja kulautin veden. 

Mutta tästä tulee vielä mieleen, että mitähän kaikkea taivaallista me mahdamme jättää ottamatta, joka olisi valmiina jo otettavaksi...❣️

Jeesus täytti kuitenkin kaikki vaatimukset puolestamme...

Eilen sain aikaiseksi koota nuo joulukoristeet pois tuosta. Taulu jäi. 

Armonsa valossa

Sakariaan sanoja puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää:

"Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!

 Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen...

Näin meidän Jumalamme

hyvyydessään armahtaa meitä:

korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.

Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk..1:68,78-79 KR-92 

Jumala antoi Jeesuksen tulla jokaista ihmistä, jokaista kansaa varten. Israelille hän antoi erityisen aseman: olla ikäänkuin hänen suurlähettiläinään. Mutta me kaikki muutkin saamme nyt toimia hänen lähettiläinään; julistaa Jeesusta, jos vain tahdomme.

Israelin kansa ei tunnistanut - eikä tunnustanut, omaa Messiastaan, omaa kuningastaan; Jeesusta, Jumalan Poikaa. Koitti sitten ns. pakanain ajat, jota aikaa nyt vielä elämme. Me kaikki muut kansat juuri niitä pakanakansoja olemme, jotka palvelimme aikoinaan, (ja vieläkin)  kuka mitäkin omatekoista Jumalamme. Mutta sitten tuli Kristus - kaikkien kansojen valo, meillekin☀️ Meillekin jotkut julistivat evankeliumin vapauttavan ilosanoman: ei tarvita omia uhraamisia ja hyviä töitä, jotta Jumala meidät hyväksyisi, koska oli tuo yksi: Jeesus - ihmisen poika ja Jumalan Poika, tehnyt valmiiksi meille kaiken. Hän kuoli syntiemme uhrina, maksoi täydellisesti kaikki velkamme Jumalalle ja antoi oman kelvollisuutensa meille. Mikä autuas vaihtokauppa! Niin suuri ja hieno, jotta emme tahdo todeksi millään sitä uskoa; Suuri rakkaus meni ristille puolestamme, jotta me saisimme elää.❤️✝️🌟 

"Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja!" Ps. 148:14 KR-92

Jumalan omaisuuskansakin tulee vielä tuntemaan oman Messiaansa ihan kansana. Mutta tällä hetkellä vielä siellä on Jeesukseen uskovia yksityisiä ihmisiä samalla tavoin kuin muidenkin kansojen keskuudessa. Mutta ajat vaihtuvat.

--- 

Jakeet olivat aamuluettavissani. Niistä sitten nämä mietteet.

Laitan tähän vielä linkin armollisiin juttuihin Yksin armosta -blogissa:

https://yksinarmosta.fi/2025/01/18/armonkahvilat-blogitekstit-ja-raamatun-opetukset/

Kun Paavali ryhtyi kerskailemaan...

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.

Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2. Kor. 12:1-9  KR-92

... HÄN IKÄÄNKUIN EROTTI ITSENSÄ SIITÄ MIEHESTÄ, JOKA NIITÄ VALTAVIA ILMESTYKSIÄ OLI KOKENUT. SE OLI KUIN TOINEN MIES.

 

"Mutta Jumalan armosta olen se mitä olen... 1. Kor. 15:10 (v. -38)

"... ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali..." Kirje Filemonille 1:9 (v. -38)

---

Tässä myös toisen blogini tämänaamuinen, niinkuin kaksi kuvaa Pietarista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/01/kaksi-kuvaa-pietarista.html

Meidän puolestamme rukoilee myös Henki!

"Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokaiksin.

Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." 

Room. 8:26-27 KR-92

- - - - -

"Tungoksessa he eivät kuitenkaan saaneet  tuoduksi häntä sisään, ja niin he kiipesivät katolle, irrottavat tiiliä ja laskivat sairaan vuoteineen kaikkien keskelle Jeesuksen eteen. 

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 5:19-20 KR-92

Jeesus: "...ystäviksi minä sanon teitä..." Joh. 15:15 

"Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?" Luuk. 5:23 KR-92

Jumala ei petä. Hän toteuttaa aina lupauksensa...!

Psalmissa 89 Esrahilainen Etan muistelee Jumalan lupausta: 

"Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi: "Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän. Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni... Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä." Ps. 89:20-21,30 KR-92

Sitten hän valittaa, että Jumala on hylännyt kansansa ja tehnyt tyhjäksi liittonsa:

"Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet. Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa." Ps. 89:39-40 KR-92

Sitten hän kysyy suoraan:

"Herra, missä on sinun uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jonka annoit kerran valalla vannoen?" Ps 89:50 KR-92

Mekin voimme kysyä, missä on se Jumalan lupaus, missä se kuningaskunta, missä se mahti? Kansaasi ahdistetaan yhä.

MUTTA: Me olemme saaneet myös lukea evankeliumit. Olemme saaneet lukea Jeesuksen syntymästä, ja hänen toiminnastaan maan  päällä. Ja myös siitä, kuinka kuningas Herodes niin pelkäsi tätä tulevaa kuningasta, että tapatti monet pienet pojat Betlehemin kylästä, saadakseen hengiltä tämän yhden. Mutta Jumala, tämän tulevan kuninkaan Isä, piti huolta lapsestaan: hänet ohjattiin turvaan Egyptiin Herodeksen murhanhimolta. Eikä tätä ikuista kuningasta saaneet hengiltä hänen omat kansalaisensakaan, roomalaisten avustuksella. Vaikka hänet naulattiin ristille, ja hän kuoli, oli kolme päivää haudassa kuolleena; ei kuolema kyennyt pitämään häntä vallassaan! Hän nousi kuolleista, ja nousi Isänsä luo taivaaseen. Siellä, sieltä käsin hän hallitsee jo nyt, mutta tulee vielä tännekin ja hänen valtansa on se ikuinen, odotettu valtakunta, jolla ei ole loppua.

"Hän on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita", näin kirkoissa luettavan uskontunnustuksen* sanoin.

Ja mitä tulee asioita miettineeseen Esrahilaiseen Etaniin, hänkin olisi iloinnut, jos olisi tiennyt saman, mikä tieto meillä on ollut saatavilla: Jeesus oli myös Daavidin jälkeläinen.  Esrahilainen Etan ei tiennyt vielä  hänestä... kuten me. Etan olisi suuresti iloinnut, jos olisi saanut tietää Jeesuksesta...

*https://katekismus.fi/uskontunnustus/18.html

Ahdistetun psalmista 138

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää... Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!"  Ps. 138:7-8 KR-92

Siinä on tämäkin:

"Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta."  jae 3

"... kiitän sinun nimeäsi armosi ja uskollisuutesi tähden. Suuri on sinun nimesi,  luja on antamasi lupaus." jae 2

---

Lujasta lupauksesta ja niiden täyttymisestä Jumalan omien suunnitelmien ja ajoitusten  mukaan - kertoo osaltaan tämäkin eilen Brander-blogista lukemani  teksti:

https://www.brander.name/2025/01/kaikki-he-kokoontuivat-yhteen/

Koettelemusten kestämisestä

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette." 5. Moos. 8:2 KR-92

"Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." Mark. 1:12-13 KR-92

Nämä aamulukemisissa olleet jakeet puhuttelivat minua tänä aamuna.

Meillä kaikilla on varmaankin omat erämaahetkemme. Ne eri tavoin vaikeat vaiheet, jolloin ihmettelee; missä mennään, mitä tapahtuu ja missä Jumala on? Tällaiset ajat voi pituudeltaan olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, mutta joskus voi olla jopa vuosikymmeniä sellaista aikaa. Silloin saattaa ihmetellä, että eikö Jumala välitä, eikö Hän haluakaan auttaa? Ja silti; Hän pitää huolta koko ajan tarkasti, emme ole silmälläpidon ulottumattomissa. Siellä neljänkymmenen vuoden vaelluksellakin, joka oli  vaikea; Jumala "johdatti", niin kuin jakeessa sanotaan. Tai kun Jeesus, Jumalan oma Poika, oli autiomaassa perkeleen kiusattavana; sanotaan: "enkelit pitivät hänestä huolta".

--- 

Monenlaisia erämaita, autiomaita, on meidän nykyajan ihmistenkin elämässä. Ihan meillä itsekullakin omanlaisensa.

Eilen luin jutun* (johon linkki jutun lopussa) yhdestä naisesta, joka oli 6 vuotta sitten siepattu perheensä keskeltä, kahden lapsen äiti. Hän joutui siepattuna pakkoavioliittoon, jopa kahdesti sen vankeuden aikana. Sitten hän pääsi pakenemaan. Mukaansa hän otti sen lapsen, jonka vankeudessaan, siinä pakkoavioliitossaan, oli synnyttänyt. Kun hän sitten saapui vuosien jälkeen omiensa luo, hän sai huomata, että hänen miehensä oli uusissa naimisissa. Hänellä oli uusi vaimo. Mies oli luullut, että nainen oli kuollut. Mikä stressaava tilanne kaikille. Kaiken lisäksi pakoon päässeen naisen ylle lankeaa sellainen epäilyksen, karsastuksen, raskas verho, jolle hän ei voi tehdä mitään. Ja kuitenkin hän siellä siepattuna ollessaan varmasti haaveili juuri paon mahdollisuudesta; unelmoi ehkä siitä. Mutta nyt kun se unelma toteutui, ei sen toteutuminen ollutkaan sen näköistä kuin hän oli ajatellut. Nyt hänellä on huolehdittavanaan myös se hänen mukaansa ottama lapsi. Mutta äiti ei jättänyt lastaan... Jumala ei jätä meitä. Kuljettaa mukanaan, koska rakastaa.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/hapea-ja-stigma-seuraavat-sieapattuja-naisia-vapauteen-nigeriassa/