Kun tulee surullinen olo omasta kelvottomuudesta - lue tämä. Siinä kuuluu se ☀️ ILOSANOMA!

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes. 53:6 KR-92

"Me osaamme suorat reitit harharetkille, eikä synnin tekeminen ole ihmisluonnolle vaikeaa. Kulkisimne turvattomina kuin lampaat yön pimeydessä ilman Jumalan puuttumista matkaamme. Onneksi hän on puuttunut. Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma

Kun Herra itse valvoo sadon kypsymistä - varjellen siitä huolehtii...

 Mieleeni tuli laulusta sanoja:

"... kun kyynelin peltoa kastelen vaan

ei kato voi tuhota viljaa,

sen Herramme varmasti

saa kasvamaan 

ja korjuuseen kypsyy se hiljaa..."

Ja tuossa tuo lohdullinen näkökohta ja huomio tummennettuna! Kasvaminen ei tapahdu meidän omasta voimastamme, vaan Herra itse voimistaa ja kasvattaa*, eli antaa kasvuvoimaa, vettä ja lannoitetta, ja kaikenlaista puutarhurin hoitoa🌱

*Sana "kasvattaa" tuo helposti mieleen jonkun ankaran opettajan. Mutta nyt tässä onkin mielessä puutarhaansa rakastava puutarhuri! Hän ei todellakaan oleta että ne hänen ihanat istutuksensa, ne pienet taimet tai jo isommaksikin ehtineet kasvit, ihan itseksekseen, ilman häntä muka kasvaisivat ja kukoistaisivat! Ei suinkaan, vaan hänen mielityönsä ja rakkautensa on olla jatkuvasti pitämässä huolta näistä kasveistaan... Eli meistä❤️

"Ain Herramme sana on horjumaton, 

on vahvempi taivasta, maata.

Kun uskon nyt vaan,

niin nähdä sen saan,

ei koskaan mua pettää hän saata..." 

(Saman laulun sanoja nämäkin.)

Laulu on: "Min lupaapi Herra, hän täyttävi sen..."

Huokauksenkin Hän osaa kuunnella!

"Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle." Ps. 38:16 KR-92

"Odottavan aika on tunnetusti  pitkä. Hädässä odottaessa se on vieläkin pidempi. Silti Jumalan sana ohjaa odottamaan ja luottamaan. Sittenkin, vastoin kaikkia inhimillisiä todennäköisyyksiä. Jumala vastaa aina sille, joka Jeesuksen nimeen rukoilee ja asiansa hänelle jättää. Tai vaikka vain huokailee, sillä hän osaa kyllä kuunnella sydämen hiljaisen kaipauksenkin. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmasti saapuu.

Osaisimmeko siksi katsoa odotusaikaamme levollisesti sen lopusta käsin? Jumalalla on ratkaisu asiaamne ja hätäämme. Hänen vastauksensa on jo annettu. Asia on nyt vireillä ja se odottaa vain oikeaa aikaa toteutuakseen. Isällämme on koko meidän elämämme hyvin hallinnassa, miksi siis olisimme levottomia ja hätäilisimme?"

Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma 

Lohdullinen teksti hylätyksi itsensä kokevalle❤️

"Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen." Ps. 27:10 KR-92

"Hylätyksi tulemisen kokemus voi tuottaa elämään lohdutonta surua ja täyttymätöntä kaipausta. Mitä muuta me niin pelkäisimme kuin joutumista toisten ihmisten hylkäämiksi? Mitä läheisempi ihminen,  sitä rajumpi on hylätyksi tulemisen  kipu. 

Lapsena hylätty tai laiminlyöty etsii elämässään hyväksytyksi tulemista unohtamalla itsensä, sivuuttaen todelliset tarpeensa. Suorittamisesta tulee itsetunnon mitta.

Kutsuessaan yhteyteensä Jumalamme asettaa arvomme oikeisiin puitteisiin. Rakkauden hienoin langoin hän sitoo ihmisarvomme ihmisten sijasta itseensä. Hän kuiskaa haavoitetulle ja syntiselle sydämellemme, että haavamme ja syntimme on kannettu Golgatan ristille. Vaikka hylätyksi tulemisen kipu vielä vaivaisi ja sydämemme vielä syyttäisi, ovat syntimme Vapahtajan haavoitettujen käsien peittämät. Ne eivät voi meitä enää hallita. Sydän tietää: olen hänen ja hän pitää omastaan huolen." 

Teksti Juha Vähäsarjan kirjasta: Joka päivä lupaus kantaa, Perussanoma Oy.  (Olen kysynyt luvan hänen tekstiensä lainaamiseen.)

Tuo sana on luettavissa myös: https://sro.fi/paivan-sana/ Päivittäin vaihtuvat tekstit ovat muinakin päivinä samasta kirjasta. 

"Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu"!

Kuinka suuri se onkaan... Ja siitä mekin saadaan olla lähtöisin! Me pienet muruset ja vähän isommatkin lohkareet...

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette

 vanhurskautta ja etsitte Herraa! 

Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, 

sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.

Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, 

joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli,

Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä 

siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.

Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa

sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan

Eedenin puutarhan kaltaiseksi, ja aron

kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo

ja riemu. Siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.

Kuuntele minua kansani,

kansakunnat, tarkatkaa sanojani,

sillä laki on minusta lähtöisin,

minä säädän oikeuteni

kansojen valoksi.

Minun vanhurskauteni on lähellä,

minä tuon pelastuksen ja luja käteni

jakaa kansoille oikeutta.

Kaukaiset rannat ikävöivät minua,

minun vahvaa kättäni ne odottavat."

Jes. 51:1-5 KR-92

Armosta pelastettuja - uskon kautta - meidän puolestamme kärsineeseen Jeesukseen!

"Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut..." (sanoi juutalainen Paavali, joka julisti Jeesusta!) Room. 11:1-2 KR-92

"Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet. Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti." Room. 10:20-21 KR-92

"Mitä tämä siis merkitsee? 

Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhuskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen..." Room. 9:30-32 KR-92

"... He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Room. 9:32-33 KR-92

"Mitä siis on sanottu? - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnutat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Room. 10:8-11 KR-92

"Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Room. 10:12-13 KR-92

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31  (v. -38 käännös)

--

"Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, niin kuin on kirjoitettu: - Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä." Room. 11:7-8 KR-92

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa." Room. 11:11-12 KR-92

Ja sitten juutalainen, roomalaisille, pakanoille, kirjettä kirjoittanut Paavali, sanoo:

 "Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina, sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä." Room. 11:13-14 KR-92

Ja v. 1938 käännöksen mukaan hän jatkaa: "Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" Room. 11:15

Sama v. 1992 käännöksen mukaan: "Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!" Room. 11:15 KR-92 

Jumalan valo - löytää aina tiensä sinne, mihin Hän sen haluaa lähettää

Se löytää silloin tiensä selkänsä kääntäneellekin. Vihostani tänä aamuna: (kun taas oli ihmeteltävänä yksi valon saanut paikka... Kuin selän takaa olisi valonsäde selkänsä kääntäneen kasvoille lähetetty!):

"Ihminen ihmettelee valon kulkemista, että miten sen on mahdollista mistään tulla tuohon; mutta heijastuspintojen kautta se käy päinsä. Silläkin seinällä olevaan, joka on selkä auringon säteitä vastaan."

Tänä aamuna aurinko, sen säde, muuten aika  harmaan aamun keskellä, se kuitenkin tuli puiden välistä keittiön ikkunasta, aivan sille samalle seinälle, jossa se ikkuna on. Muodosti kuvajaisen sillä seinällä olevasta tiskiainepullon korkista, koska valo heijastui vastapäätä olevan kaapin jostakin heijastuspinnasta... (vedin, ovilasi, laatoitus? Ei ole niin väliä mikä se tarkalleen oli. Väliä oli sillä, että se lähetti sen eteenpäin:)

---

Tässä myös teksti toisessa blogissani tänä aamuna; valonpilkahduksista sekin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/08/kun-jutun-eli-vihkotekstin-alkup.html

Kolme ihmistä

 KAIN - ensimmäinen ihmisen tappaja: Jumala sanoi Kainille - ennen kuin tämä tappoi veljensä: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa, sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7 KR-92

Varmaan Kain jo tuossa kohtaa oli miettinyt, mitä aikoi kateudessaan ja vihaisena tehdä... Eikä Kain aivan ilmeisesti toiminut juuri saamansa viime hetken neuvon mukaan, sillä seuraava jae kertoo, kuinka Kain ehdotti veljelleen Abelille yhteistä kävelyä... ja tappoi sillä kävelyllä veljensä.

Jumalalla oli tapahtunut tiedossaan. Hän sanoi Kainille: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." j. 10. Jumala sanoi, ettei Kain voinut enää jäädä entisille sijoilleen; vaan hänestä oli tuleva pakolainen, jolle maa ei enää antaisi satoansa. (Hän oli ollut maata viljelevä ihminen). Nyt hänestä oli tuleva kulkija maan päällä. 

"Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle aivan liian suuri kantaa..." Hän tajusi joutuvansa pois Jumalan kasvojen edestä, ja ymmärsi, että nyt hänet itsensä tahdottaisiin tappaa toisten toimesta. Olihan se pöyristyttävää ollut, että ensimmäistä kertaa oli joku tappanut toisen ihmisen... peräti oman veljensä! Joten kostonhimoisia oli varmasti Eevan ja Aadamin jälkeläisissä.

Mutta Jumala armahti Kainia, ja pani häneen merkin, ettei häntä kukaan tappaisi. Ja Kainista tuli sitten lopulta "ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." j. 17  

(Huom. Minulla oli esillä sekä v. -92, että v. -33/-38 käännös, eli jakeita voi olla kummastakin, kun vihkoon alkuun kirjoittelin ensin ihan itseäni varten.)

----------

JUUDAS - myi rahasta itselleen tärkeän ihmisen: "Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta papit vastasivat: "Mitä se meihin koskee? Omapa on asiasi." Matt. 27:3-4 KR-92

Papit ja vanhimmat eivät välittäneet, vaikka olivat itse osallisia myös. Heitä ei kiinnostanut Juudaksen kokemus, kun hän myönsi syyllisyytensä. Juudas otti tekonsa niin raskaasti, että hirttäytyi.

---------

SAULUS TARSOLAINEN - tuleva Paavali: Hän sanoi (tämä entinen Jumalan omien vainoaja, nyt Jumalan palvelija) itsestään, ja Pelastajasta Jeesuksesta, tämän sanan:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1.Tim. 1:15 

Ja jatkaa sitten: "Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1. Tim. 1:16 

Eikö ole lohdullista! Meillekin! Paavali, eli se entinen Saul, Saulus Tarsolainen, oli vihannut Jeesusta - joka oli kuollut ja ylösnoussut - mutta Jumalan osoitti hänelle armonsa.  Niin hän voi tehdä meille muillekin! Hän ilmestyi tuolle Saulille, ilman tämän omaa pyyntöä, tiellä, sokaisevana valona ja kysyen: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Apostolien teot 9:4, 22:7, 26:14 

Ilon tuoja! Anteeksiantaja!

ILONTUOJA!

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:33

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti." Val. 3:31

"Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä." Val. 3:31-33 KR-92

Kurituksen alla on vaikea olla; tulee tunne, että Jumala on hylännyt kelvottomana, eikä tahdo enää auttaa ja armahtaa. Mutta sitä tunnetta ei kannata uskoa! Isä rakastaa lastaan, ei vain kivoina päivinä - vaan aina!

ANTEEKSIANTO...!

"Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit." 4. Moos. 14:20 KR-92

"Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi." Mark. 11:25 KR-92

Muista myös ryöväri ristillä. Muista Pietarin kieltäminen. Muista publikaani rukoilemassa. Muista Saulus Tarsolainen (Paavali) vainoamassa Jumalan seurakuntaa. Muista Daavidin lankeemus. Muista Israelin kansan niskoittelu ja valitus erämaassa, (johon tuo 4. Moos. 14:20 ja viittaa). Anteeksianto. Isältä.

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Saadaan rohkeasti Jumalan tykö mennä, sillä hän oikein odottaa, että tulisimme. Se ilahduttaa häntä, kun hänen lapsensa uskaltaa tulla, oli tilanne mikä hyvänsä!

---

Aamun iloa valonsäteistä toisessa blogissani:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/08/aamun-ilahdutukset.html

Jumala lähetti pelastuspartion - Jeesuksen. Siinä oli todellinen Ihmemies!

 - Kun aika tuli, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta eli naisesta syntyneen, pelastamaan lain alla olevat.* 

Täydellisethän eivät lakia tarvitse, vaan kaikki ne, jotka muuten harhailisivat kaiken pahan ryteiköissä ja soilla... eli me kaikki! 

*Katso sanatarkasti Raamatusta Gal. 4:4, käännökset -38 ja -92

Tuli kuolla... Mutta!

"Jeesus sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista." Luuk. 24:46 KR-92

Niin oli Jumala hyväksi nähnyt. Ja se kaikki tapahtui meidän hyväksemme. Hauta ei voinut pitää otteessaan Jumalan Poikaa, Jumalan Valittua. Hän oli tullut tänne tekemään edeltä sovitun työn, ja sen hän teki täydellisesti: Hän voitti kuoleman. Kuoleman Voittaja teki tyhjäksi perkeleen teot, jotta mekin saisimme nousta haudasta ja elää ikuisesti Hänen luonaan taivaassa, missä ei ole enää itkun aiheita. Siellä on ilon aiheet!

- Kun aika tuli, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta eli naisesta syntyneen, pelastamaan lain alla olevat.* 

Täydellisethän eivät lakia tarvitse, vaan kaikki ne, jotka muuten harhailisivat kaiken pahan ryteiköissä ja soilla... eli me kaikki! Mutta tulee aika, jolloin mitään aitauksia ei enää tarvita... 🐑 Sinne suuri Paimen meitä nyt ohjailee. 

*Katso sanatarkasti Raamatusta Gal. 4:4, käännökset -38 ja -92

Jumalan ohjeet... Täydelliset

"Ps. 18:31–37

Jumalan ohjeet ovat täydelliset,

Herran sana on kirkas ja puhdas.

      Kuin kilpi hän suojaa niitä,

      jotka hakevat hänestä turvaa.

Kuka on Jumala, jollei Herra,

kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

      Jumala vyöttää minut voimalla,

      hän osoittaa minulle oikean tien.

Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat

ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

      Hän opettaa käteni taistelemaan,

      käsivarteni jännittämään sotajousta.

Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,

sinun oikea kätesi tukee minua,

sinun apusi tekee minut vahvaksi.

      Sinä teet varmoiksi askeleeni,

      polveni eivät horju.

Kunnia Isälle ja Pojalle

ja Pyhälle Hengelle,

      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,

      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

*Ylläoleva oli Kirkkovuosikalenterin tälle päivälle osoitetusta psalmista,  v. -92 käännöksen mukaan. Päivän eri hetkien teksteihin pääset tästä:  https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/#year=2025&month=8

---

Mutta tuosta nyt luetusta psalmikohdasta muutaman sana.  Aiheena oli nyt valheen ja totuuden erottaminen toisistaan. Tuota psalmikohtaa kun nyt luin, jotenkin siitä miettii paremmin lukemaansa, kun se oli noin harvakseltaan "painettu" luettavaksi. Ihan ensiksi jo ensimmäinen rivi psalmista sai miettimään: "Jumalan ohjeet ovat täydelliset" ja sen jatko: "Herran sana on kirkas ja puhdas".  

Jos - ja kun - Jumalan ohjeet ovat niin hyvät, selkeät ja puhtaat; varmasti voi sanoa: täydelliset, niin miksi me sitten niin usein harhaudumme ja eksymme? Emmekö ymmärrä ohjeita, emmekö osaa lukea niitä? Ei siitä ole kyse, vaan me elämme synnin tahraamasssa maailmassa, ja se vaikuttaa meihin jokaiseen. Kaikkiin niihinkin, jotka tahtovat Herraa seurata. Synti ja vihollinen ajaa  meitä kohti vääriä teitä ja polkuja. Tarvitsemme joka hetki Jumalaa ohjailemaan meitä niinkuin pikkulapsia. Hänen kasvatettavinaan voimme vähitellen oppia saamaan enemmän ymmärrystä erottaa oikean väärästä, valheen totuudesta.

Tarvitsimme - ja tarvitsemme, Jeesusta huolehtimaan puhtaudestamme. Hän otti homman hoitoonsa, ja huolehti/huolehtii asian täydellisesti, jos vain annamme hänen tehdä sen puolestamme. Olkaamme jokainen mieluusti hänen hoidossaan, kuin pieni lapsi rakkaan isänsä ja äitinsä hoidossa.❣️

---

Valon heijastumista erilaisiin paikkoihin... 

Ei juomalasilla minkäänlaisia jalkoja ole, mutta valo näytti tekevän sille sellaiset:)

Luojan töitä...

Katselin matkalla eräällä kahvitauolla vanhaa ihmistä huoltoaseman kassatiskin äärellä. Mieleen tuli, että olemme Jumalan luomistöitä, ja sitten myös se, että hän tekee yhä työtä - silläkin tavalla, että muokkaa meitä monin tavoin koko ajan:) Saadaan olla siitä kiitollisia❣️

"Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." Joh. 5:17

Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Välttämätön Elämän Leipä! Ja Opettaja, jolta uskaltaa kysyä - Jeesus Kristus

 Jeesus itse sanoi: (huom. vahva korostus: "totisesti x 2):

"Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.

Minä olen elämän leipä. Teidän Isänne söivät

autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.

Mutta tänä leipä tulee taivaasta, ja se, joka

tätä syö, ei kuole.

Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta,

ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä,

jonka minä annan, on minun ruumiini.

Minä annan sen, että maailma

saisi elää."  Joh. 6:47-51 KR-92

Se on jännä, miten erilaisin mielin, niin erilaisin ajatuksin ja mielikuvin voidaan Raamatun sanaa milloinkin lukea! Jonain hetkenä jostain tutusta kohdasta tekstistä voi löytyä aivan "uusi" näkökulma, tai mielikuva. Kuten minulle nyt; ihastuin tuohon leipäkohtaan. Tulee mielikuva, että Jeesus kehottaa runsaasti "syömään" sitä leipää - luottamaan sen voimaan pitää meidät "hengissä" eli Jumalalle ja taivaalle kelvollisina - elävinä:)

---

Opettajasta: (ope pitää huolta ja katselee, missä joku ehkä tarvii apua. Ei jätä pulaan.)

*"Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa akseleitasi." Ps. 32:8 KR-92

"Seuraa sinä minua." Joh. 21:22 KR-92

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." Jaak. 1:5 KR-92

* Tuo jae, ym.: Jännä tässäkin. Jotenkin olen ollut sellainen, että kun lukee sanat: "Minä opetan sinua", tulee helposti mielikuva jostain ankarasta opettajasta, joka on pelottava. Jonka edessä pelkää olla osaamaton, vaillinaisesti osaava ja kaikkea sitä, mitä "koululainen" Jumalan koulussakin voi olla. Mutta tuohan puhuu ihan toisenlaisesta opettajasta! Sellaisesta, jonka tykö kaikki oppilaat saavat, haluavat ja uskaltavat tulla!:)

---

Mutta  nyt minä lopettelen tämän naputtelun. Olisi aikomus nyt ruveta ihan jauhoista leipää tekemään, kun leivät on nyt  loppu. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta "paree se ny kummiski olisi" tuumin minä.

 

Jumalan omina...

"Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta." Joh. 10:28  KR-92

"Ikuisen elämän taivaassa antaa tai evää vain Jeesus Kristus. Kukaan muu ei meidän taivasosuudestamme päätä. Se on lohdullista tietää muiden ihmisten tai oman sydämen tuomioiden tullessa. Jeesus näkee ja tietää kaiken ja tuomitsee aina oikein. Jos meidät tuomittaisiin tekojemme mukaan, olisi osoite ajan rajan takana selvä.  Mutta onneksi meidät tuomitaan ainoastaan ja vain sen perusteella, mikä on suhteemme Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Jos hän on meidän Herramme, jos hän on se, jota huudamme elämämme auttajaksi, on taivas meidän, eikä kukaan voi estää meitä pääsemästä perille " 

*Juha Vähäsarja: Joka päivä Jumalan kämmenellä. Kustannus Oy Arkki, 2007

*(Minulla kysytty lupa Vähäsarjan tekstien lainaamiseen.)

---

Mikä ihana asia, että meillekin on annettu "lupa" taivaaseen... Jeesus antoi sen. Ja niitä "lupia" Hän myöntää edelleenkin!  Ole siunattu, jäädään Hänen armonsa alle❣️

Missä on ne iloiset aamut? - "auringonkukkien maalaamiset"?

Olin ennen ylösnousua saanut mieleeni jostakin vanhan, auringonkukista tekemäni taulun. Aurinko paistoi... (ja niin tekee yhä tätä naputellessa) mutta olin väsynyt vielä, ja minun mieleni oli alakuloinen. Kysyin mielessäni, että "missä on ne iloiset aamut "auringonkukkien maalaamiseen"? Ihmettelin kai sitä, että joskus olin jaksanut sellaistakin, vaivalloisempaakin piirustusta. Pöydän ääreen päästyäni mieleeni tuli joku ajatuksenhäivä jostain jakeesta: ... mutta taivaista me odotamme... Ryhdyin etsintäpuuhiin. Ja löysin:

"Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu." 2. Piet. 3:13

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi." Fil. 3:20-21

Ja luvun Fil. 3, alusta: "Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa..." Fil. 3:1

Minusta oli mainiota, että niihin aamun ilon kaipaamisiin, löytyi luettavistakin se ajatus ilosta myöskin:) Kirjoitin suurin kirjaimin vihkooni näin: Siellä ne on, taivaassa, missä vanhurskaus asuu, missä itse Jumala ja Jeesus on. Sinne Jeesus itse osti meille pääsyn, saamme pukeutua hänen vanhurskauteensa vaikka emme koe itseämme kelvollisiksi siihen. Mutta kelvottomille se onkin tarkoitettu. He siitä juuri osaavatkin iloita.

🌻

Mutta sitten jatkoin lukemisia Päivän Tunnussanan merkkaamilla jakeilla. Niistä pieni poiminta:

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa." Fil. 4:4 (Ja kas vain! Sielläkinhän oli sitä...:)

Sitten oli myös miehestä, joka sai ilon, "vähän" erikoisemmalla tavalla kylläkin se tuli, kun:

"Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat. 

Vartija havahtui unestaan, ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja tempasi miekan surmatakseen itsensä. 

Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me kaikki olemme täällä." Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. 

Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?" 

He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."

 Apt. 16:26-31 KR-92

 ---

Mietin lukuhetkeni jälkeen, että se on minulle ehdottoman tärkeää. Se antaa minulle virkistystä ja voimaa aloittaa uutta päivää. Antaa iloa Jumalan töistä. Ja muistuttaa, että omissakin asioissani Hän on voimallinen tekemään asioita. Ja jos ei teekään, niin voi antaa voimia joka päivälle kuitenkin, että saa taas mentyä palan matkaa eteenpäin.

Siunausta sinulle tähän päivään!🌻🌻🌻🌻🌻🌻

Mistä löysin itseni tänä aamuna?! Ja mikä siihen auttoi...

Vihkooni kirjoitettua: "Älkää murehtiko huomisesta päivästä..."

Olenko unohtanut sanasi? No olin. Tuon, joka sanoo, ettei pitäisi murehtia huomisista päivistä. Mutta mitä muuta minä tänä aamuna olen tehnyt herättyäni, kuin juuri tuota: murehtinut koko maailman huolia, ja kaikenlaista omaa - ihan ahdistukseen asti! Asioita, joille en voi tänään mitään. Paitsi rukoilla, että Sinä kaiken järjestäisit. Sitäkinhän tosin tein myös, mutta oliko se rukoukseni uskon rukousta... Mahtoiko olla. Sinä sen tiedät. Mutta toin hätääni ja ahdistustani sinulle. Kaikkea en osannut siinä mainita, mutta tiedäthän sinä; tunnet kaikkien sydämet. Opetuslapsiltasikin kerran kysyit, että miksi nouseee sydämeenne sellaisia ajatuksia. Sinä tiedät siis!

Otin tähän nyt katsottavaksi sananpaikan vanhasta, v. 2000-2001 Sanan aika -kirjasesta, jonka halusin pöydälle varata muiden muassa nyt, jos siitä jonkun rohkaisevan Sanan saisin; ja siinä oli tälle päivälle tämä:

"Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti. Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan." Ps. 28:2,6-7 KR-92

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34  

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

(Lue vaikka koko luku Raamatusta, tai ainakin lisää jakeita! Esim. jae 8, 25-26, 28-33)

Yhteys Kristukseen suo meille...

 "... yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta..." Fil. 2:1 KR-92

Kun etsin sopivaa kuvaa* noihin - minua tänä aamuna puhutelleisiin - sanoihin, tuli tuon kuvan tähän laitettuani mieleen jonkun laulun sanoja: "... Kristus on kanssani maan pimennoissa, valkeus tielläni matkalla maan..." 

---

Fil. 2:1-11 KR-92

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. 

Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. 

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:

 "Jeesus Kristus on Herra."

Fil. 2:1-11 KR-92

---

*Polvijärven kirkko. Eilen ottamani kuva.

Jeesus lohdutti rakkaitaan - meitäkin❤️

 "... Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte..." Joh. 14:4

Tuon edellä Jeesus puhui sitä minne menee, eli taivaan kotiin. Hän halusi puhua lohduttavasti ja rohkaisten niitä, jotka jäisivät ikävissään kaipaamaan häntä. Jeesus tahtoi tuolla - ja kaikella siinä puhuessaan, sanoa senkin, että älkää olko huolissanne siitäkään, että osaisitteko tulla sinne kotiin. Tehän olette jo tietoisia siitä tiestä, te tunnette sen. Olenhan itse kertonut sen teille. Ei se ole teille mikään arvoitus. Sitäpaitsi, minä tulen kyllä itse hakemaan teidät. Teidän ei tarvitse olla osaamisestanne huolissanne. Minä huolehdin teistä!

*Joh. 14: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=Joh+14&kaannos=fi-38&kirjat=kr

---

Tiestä kyse tässäkin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/voi-kaamee-miten-pitka-tie.html

Lohdullinen Sana!

"Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas - sanoo Herra - ja minä parannan heidät." Jes. 57:19 KR-92

Se oli Aasaf, joka kirjoitti psalmin 73...

Sen, joka muistetaan usein loppusanoistaan: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..."

Sitä asemaa siinä, ja millaista onni oikeastaan on, hän oli joutunut pohtimaan ankarasti. Onni ei ollut kevyttä höttöä, ei vaaleanpunaista yläpilveä, ei suurta suosiota, eikä varakkuuttakaan, ei edes ilon tunnetta - ainakaan niinä ankaran ahdingon aikoina jolloin hän koki, että saa itse kuritusta joka aamu!

Häntä pisti sieluun niin paljon se kaikki, kun hän kadehtien katseli kuinka keveästi ja leveästi eläviä, kaikinpuolin hyvinvoivia ja terveitä jotkut toiset olivat; ja jotka sitten sen lisäksi olivat puheissaan hyvin armottomia ja röyhkeitä toisia kohtaan. Eikä röyhkeys ollut vain ihmisiä kohtaan, vaan heidän röyhkeät puheensa ulottuivat halveksimaan myös Jumalaa taivaassa...

Mutta sitten tuli Aasafille jokin käännekohta.

Pyhäkössä ollessaan Hän tajusi oman osansa moninverroin noita toisia paremmaksi: Noilla röyhkeillä, jotka eivät Jumalaa tunnusta, kunnioita ja palvele, on röyhkeiden äkkinäinen ja kurja loppu! Mutta: siinä samalla hän tajusi oman osansa ylivertaisen paremmuuden - kaikista olevista koetuksista huolimatta: 

"Kuitenkin minä saan aina olla sinun luonasi, ja sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

Siinä hän sai - ja saa - olla, niinkuin Isän kainalossa ollaan - aina. Aina ja kaikissa tilanteissa. Aina Rakkauden ja huolenpidon kohteina❤️ Niin myös mekin!

Suurin tekeminen on itsensä kanssa... Mutta on Puolustaja ja Parantaja: Jeesus!

Synnin aikaansaannoksista, ja anteeksiannosta - sen vaikutuksesta... Jakeet puhuttelevat myös synnin sairauteen...!:

"Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan, alati syntimme syyttävät meitä ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle. Me tunnemme pahat tekomme: olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet, pakoilleet Jumalaamme, puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja, hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki." Jes. 59:12-13 KR-92

"Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus." 1. Joh. 2:1  KR-92

"Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!" Jer. 17:14 KR-92

"Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla  on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Heti paikalla mies kaikkien nähden nousi jalkeille, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa* ylistäen Jumalaa." Luuk. 5:24-25 KR-92 

(*Voisi ajatella myös taivaan kotiin menoa ajatellen tuon kotiin menon... Me synnistä halvaantuneet, saamme Jeesuksen parantamina myös "ottaa vuoteemme" ja lähteä iloissamme ja innoissamme parannettuina kohti kotia; sitä kohti taas vaeltamaan. Ei tarvi enää jäädä siihen "vuoteelle" makaamaan "halvaantuneena" kun Jeesus on sanonut ne parantavat sanat!)

---

Minulla on itselläni ollut aihetta olla pahoillani siitä, millainen olen ollut minulle rakasta ihmistä kohtaan... Onneksi meillä on Jeesus, syntisten Parantaja!  Hän puolustaa meitä, vaikka tietää tarkkaan, millainen on se hänen puolustamansa henkilö! Hän, Jeesus Puolustaja, perustaakin puolustuksessa siihen, että rangaistus on kärsitty: sen maksoi toinen - tuo Puolustaja itse - meidän puolestamme! Se puolustus ei perustu siihen, että voisi luvata meidän olevan jatkossa parempia... Ei voi luvata. Vaikka aito pyrkimys olisikin. Mutta nyt tuomioistuin antaa armahtavan päätöksen: saa olla vapaa!

"... Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus." 1. Joh. 2:1 KR-92

Hänen muotonsa katselemisella - ei omamme...

"Mutta minä saan... ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15

Mikä lohtu! Ei tarvitse katsella omaa itseään, sitä monin tavoin epäonnistunutta ja surkeaa hahmoa. Vaan Häntä, joka täydellisenä täytti kaikki meidän puolestamme, antoi meille lahjaksi sen - itsensä!

Kirkastakoon tämä tätäkin päivää🌟

Kärsimyksensä tähden kykenee Hän!

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt

 ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." 

                                                     Hebr. 2:18

"Sentähden piti hänen

 kaikessa tuleman veljiensä

 kaltaiseksi, että hänestä tulisi 

 laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi

 tehtävissään Jumalan edessä,

 sovittaakseen kansan synnit." 

                                      Hebr. 2:17

"Sillä ei hän

 ota huomaansa enkeleitä, 

 vaan Aabrahamin siemenen

 hän ottaa huomaansa."

                                  Hebr. 2:16

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli

 hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, 

että hän kuoleman kautta kukistaisi sen,

jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,

ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta

kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden 

alaisia." Hebr. 2:14-15

Perillinen! (Tuntematon?)

"Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän." Room. 8:17 KR-92

"Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa; että olemme Jumalan lapsia." Room. 8:16 KR-92

"Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" (Ja tuo isän huutaminen ihan kaikilla kielillä...) Room. 8:15 KR-92

"Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme."  Room. 8:18 KR-92

"Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa." Room. 8:29 KR-92

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. " Room. 11:11 KR-92

"Jos heidän lankeemuksensa on joutunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa." Room. 11:12 KR-92

"Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteen sä? Silloin kuolleet heräävät eloon!" Room. 11:15 KR-92

Kaiken ylläsanotun kirjoitti juutalainen fariseus Saulus Tarsolainen, eli apostoli Paavali, kirjoittaessaan roomalaisille. Hänellä oli suuri rakkaus omaa kansaansa kohtaan... Mutta Jumala oli kutsunut hänet julistamaan pakanoille  ristiinnaulittua Kristusta; joka on isoveli meille kaikille Jumalan perillisille!  Ilman häntä meillä ei olisi sitä perimisen lahjakaan! Mutta nyt se on meille luvattu. 

Se on oikea uutinen, ei huijausviesti.

Perintö on niin suuri, ettemme käsitä sitä: mitä tuumit siitä, että sinua on odottamassa asema Kuninkaan lapsena, hänen perillisenään!?

Ja kyseessä on Kaikkein Suurin Kuningas... Ei ole häntä suurempaa. Ei siis ihme, että se lupaus on vaikeaa uskoa. Mutta Jumala, tämä Kuningas - Taivaan ja maan Valtias - lähetti oman Poikansa (Jeesus nimeltään) tänne maailmaan ihmisen kaltaisena, itse julistamaan kanssaperillisilleen luvattua asemaa, Isän rakkautta perillisiään kohtaan!❤️

Me olemme kaikki Jumalan "tuhlaajapoika" ja -tyttölapsia. Lähdimme maailmalle seikkailemaan. Mutta kotona meitä koko ajan muistettiin. Ja lähdettiin etsimään. Meitä ja meidän lapsiamme. Emme ole Jumalalle "tuntemattomia perillisiä", mutta itsellemme kenties olemme vielä... 

Oletko kuullut jo sen uutisen? Ilosanoman! 

 

"Sopivalle" ja "sopimattomalle" tarkoitettu Jeesus!

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."  

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."

"Puhu vain", opettaja fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi."

"Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: 

"Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän katseli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanon sinulle: hän sai paljon syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.

Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." 

Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Luukkaan evankeliumi 7:36-50 KR-92

Ehkä me kaikki voitaisiin ottaa tuosta jotain... 😊❤️✝️🌟😍🌿

"Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Room. 4:3 

-----

Kerranhan oli sellainen tapaus, että yksi nainen lähestyi Jeesusta ajatellen: - Jos vain saan koskettaa hänen viittansa tupsua, niin paranen... Ja niin tapahtui.

Selvitymistaistelua - huokailemme ahdistuneina

Tämä allaoleva jae oli aamun luettavissa. Mikä suuri hätä lie ollut sen kirjoittajalla?  Ja mitkä lie huokailujemme aiheet meillä itsekullakin. Varmaan sinä, Herra,  senkin näit; miten autoit häntä? Miten autat meitä muita ahdinkojemme aiheissa?

"Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut! Sisintäni polttaa tuska, sydän kääntyy rinnassani - miten uppiniskainen olenkaan ollut!..." Val. 1:20 KR-92

Valituvirret on tuskaa ja ahdistusta täynnä. Siinä kuvataan suurta tuhoa, joka on käynyt. Mikään ei ole ennallaan. Mutta kuitenkin, hän, kirjoittaja, toivoo silti; ja sanoo Valitusvirsiensä puolivälissä:

"Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri hänen uskollisuutensa." Val. 3:20-23 KR-92

Niin mekin saamme ajatella, toivoa, ja myös luottaa; että meitäkin kohtaan Hänen laupeutensa on yhä voimassa, samoin armonsa. Pienissäkin huolissa saamme lähestyä häntä🌿

---

☀️🌧️ 🌦️☀️☁️🌦️🌥️🌤️🌧️ ✨☀️

Herra on aina sama...

Jeesuksen oma, Isän oma!

"Sillä minun Isäni tahto on se,
että jokaisella, joka näkee Pojan

ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Joh. 6:40

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle,

tulee minun tyköni; ja sitä, joka

minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Sillä minä olen tullut taivaasta, en

tekemään omaa tahtoani, vaan 

hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

Ja minun lähettäjäni tahto on se, 

että minä kaikista niistä, jotka hän

on minulle antanut, en kadota yhtäkään,

vaan herätän heidät viimeisenä päivänä."

Joh. 6:37-39

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei

Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;

ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 

Profeetoista on kirjoitettuna: 'Ja he

tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'.

Jokainen joka on Isältä kuullut ja oppinut,

tulee minun tyköni.

Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt;

ainoastaan hän, joka on Jumalasta, 

on nähnyt Isän." 

Joh. 6:44-46

"Totisesti, totisesti: sillä joka uskoo,

on ikuinen elämä." Joh. 6:47 

"Sinä olet minun suojani ja kilpeni,

sinun sanaasi minä panen toivoni." 

Ps. 119:114

Jumalan Sana: Elämän lähde!

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." " Kol. 3:1

Kun lopettelin aamulla vihkoon kirjoittelua tältä aamulta ja suljin kirjat, tajusin, etten haluaisi poistua siitä tavan arkipäivääni, vaan olla siinä. Mutta oikeastaan; ihmekös tuo, koska Jumalan Sana on virvoituksen ja voiman lähde. Ja lähde kaikkeen mitä tarvitsemme. Se on Elämän lähde!  

Ravitkoon, auttakoon, voimistakoon, nostakoon, ym. kaikkea, mitä se tekee ja meitä ylläpitää tänään.  Muistuta mieleemme, puhu Pyhän Henkesi kautta meille taas tämänkin päivän kuluessa. Ja koko elämän, niin pitkään kuin itsekukin täällä olemme sitä tarvitsemassa täällä elämässä. Vihdoin joskus sitten saamme nauttia myös kasvokkain kaikesta. 

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätesssäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15 

Ajassa

Ajassa liikkuu nyt monenlaista. Ilahduttavaa on ollut, että kaiken muun keskellä on ollut kuin keväistä tuulta, kun nuoret, varsinkin pojat, mutta tytötkin, ovat tänä aikana kiinnostuneet Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta. Eivätkä vain kiinnostuneet, vaan tuovat myös uskoansa  julki rohkeasti kouluissa ja urheilumaailmassakin!

Siitä tulee mieleen herätys. Sellaistahan sitä aina uskovat toivoo, rukoilee ja odottaa. Olisiko nyt se aika, että nyt se on aluillaan meidän ajallemme? Sepä nuori väki voi vielä temmata meidät vanhatkin mukaansa🌿☀️

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Ps. 110:3  

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/oletko-koskaan-tutustunut-tahan.html

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Kun "väärin" muisteltu, ajateltu, kirjoiteltu - kuului ajatukseen...

Väsyneenä ja ankein mielin, kaipasin jotain rohkaisevaa. Mieleen tuli: "Älä arkana pälyile (ympärillesi)... tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä..."

Kyselin mielessäni, että saanko minäkin luottaa = laittaa toivoni - nytkin, tähän, mikä mieleeni tuli; ja jonka sitten sanatarkasti halusin etsiä ja kirjoittaa. Mutta sinnehän tuli, sitten ja silti, mukaan sanoja, jotka eivät olleet Raamatussa; jotka kynäni ja käteni oli liian nopsaan vihkooni kirjoittanut.  Lukemassani Raamatun kohdassa ei ollut noita (suluissa) olevia sanoja, jotka olin jo vihkoon ehtinyt kirjoittaa. Ajatukseen kuuluivat kuitenkin nekin.