"Kaikki yhdessä vaikuttaa... parhaaksi!

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."  Room. 8:28

(Viittaan tällä tekstillä myös toisessa blogissani olevaan tämänpäiväiseen tekstiin, jossa pohdin lapsuuteni ajatuksia.)* linkki siihen jutun alla.

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92

Minutkin kutsunut,  jo lapsena. Vaikka hyvin horjuvaista on kulkuni ollut, kuin lapsen opettelua kävelemään.  Mutta Jumalalla todella on suunnitelma, ja sitä hän kanssamme toteuttaa. 

"jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus", "Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt... hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena..." Room. 8:4,3 KR-92

---

Toisen blogini tämänpäiväinen, johon tuolla ylempänä viittasin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/11/kun-vanhan-80-luvun-anna-sarjan-katselu.html

Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

 

Ne palvelijoille annetut "talentit"...

Matt. 25:14-20. Ajatuksia siitä kohdasta.

"Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui  puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa." Matt. 25:14 KR-92  (Mikä luotto muuten palvelusväkeen!)

Yksi sai 5 "talenttia", toinen 2, ja kolmas yhden. Kaksi ensimmäistä pisti haltuunsa uskotut varat poikimaan lisää. Viimeksi mainittu, yhden talentin saanut, ei uskaltanut (tai halunnut) tehdä sen kanssa mitään, muuta kuin pistää sen visusti piiloon.

Olen yleensä lukenut noita tuon tapauksen jakeita köyhyyden silmälasit päässä. Ollut pahoillani siitä, että se, joka sai muutenkin vähemmän, joutui vielä antammaan pois senkin, jonka oli saanut. Ja se annettiin vieläpä sille, jolla jo ennestäänkin oli.  (Nyt tässä on heti huomioitava se, että ne varat oli edelleenkin sen antajan, ei niiden, joiden hoitoon ne luovutettiin...)

Tänään olikin jakeita lukiessani siis näkökulma toinen. Ne annetut "talentit" oli alunalkaenkin tarkoitus pistää käyttöön, poikimaan lisää; jopa sielläkin minne ei ollut ennestään "kylvetty" mitään. Emme saisi pelon takia, epävarmuuden, tms. puutteen ja vajavuuden takia, jättää  käyttämättä kokonaan meille annettuja lahjoja (=lue: vaikkapa taitoja). Olisi tarkoitus asioida, toimia, tehdä työtä, "pistää poikimaan" ja "likoon" ne annetut lahjat. Eikä vain piilotella niitä, ajatellen; "en minä osaa", "ei minusta ole", "se on niin vähäistä ja vaatimatonta", "eikä mihinkään siitä ole". Ei näin... Joka ajattelu juuri itselleni on aika luonteenomaista - sitä pessimismiä. Vaan nytpä ne kaikki rippusetkin olisi pistettävä likoon. Ja tavoiteltava lisääkin, niiden annettujen "varojen"  kasvua. Tehdä mitä tietää työnantajan tavoitteena olevan. Vaikka vähäiseksi kaikki jäisikin. Ja jopa "vallata" uusia alueita.

Ei saisi takertua siihen omaan "köyhyyteen", mitättömyyteen. Edustamne suurta työnantajaa! Tuottakaammme kunniaa nimelleen ja työlleen...

---

Ensisijaisesti tämän ihan itselleni kirjoitin, mutta jos tästä joku muukin havahtuisi siihen, että pistäisi "likoon" ne itselle annetut "talentit". Helposti sitä ajattelee, ettei minulla mitään annettavaa ole. Mutta me emme varmaan useinkaan ollenkaan itse tajua, mitä meillä onkaan. Väheksymne vain, että mitä niistä nyt kellekään on... Mutta niistä vähistäkin voi olla yllättävästi jollekin❣️🌱

Saatana ei voi vaatia sinua omakseen, jos olet Herran oma!

Se voi yrittää sitä; mutta ei voi ottaa sinua, jos olet Herran oma, etkä ole "eronnut" Hänestä - joka on ottanut sinut omakseen - rakkaudesta.

"... minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Saatana ei sinua rakasta. Hallita se kyllä haluaisi kovasti. Teettää kaikenlaista. Se myös kiihkeästi haluaisi sinut takaisin itselleen, vaikka olet jo toisen. Se yrittää esittää ties mitä vaateita  ja väitteitä, jotta saisi sinut uskomaan, että et voisi olla Herran Jeesuksen oma ja rakastettu. Se vyöryttää eteesi kaikki vanhat ja uudet virheesi, väittäen, että niiden takia et voi kuulua Jumalalle, vaan hänelle. Mutta älä sitä usko! Usko Jumalaa! Hänhän sanoo, että:

"... minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Pidä siitä kiinni, kuin kalliista aarteista. Älä päästä irti, älä myönny mihinkään saatanan juoniin, sillä se on ovela. 

Jeesuksessa on kaikki  meille. Olemme Hänen! Yksin Hänen. Aina.

"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Hän kuljettaa, viitoittaa, ja antaa valoa - itsessään avuttomalle

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät  ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja teen yhä." Jes. 42:16 KR-92

Sokeat normaalisti valinnevat tuttuja teitä, sileitä teitä. Mutta nyt saadaan kulkea uusia polkuja, uusia teitä, sileitä teitä. Ja Herra itse kuljettaa heitä, heistä huolta pitäen.

---

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12 KR-92

"Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen." Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen." Joh. 9:24-25 KR-92

---

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin,   pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." Snl. 3:5-6 KR-92

Viitoittaa voidaan ainakin kahdella tavalla (kukaties useammallakin). Voidaan seistä viittomassa toiselle tietä, (tai sanoja), että tuohon suuntaan. Tai laittaa seisomaan tien laitaan pysyvät merkit suuntaa osoittamaan; (kuten aurauskepit...).

Viisauden = Jumalan -  tiet ovat: "Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja..." "Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa," Snl. 3:17,23 KR-92

Entäs kun ei vaan kykene?

Joskus tulee tilanteita, joissa tietää, että pitäisi jotenkin toimia, tai sanoa jotain. Mutta ei vaan kykene, vaikka haluaisi. Ei tiedä miten toimia, tai ei vain kykene toimimaan, ei sanomaan sitä, minkä tietäisi olevan oikea tapa. Mitäs sitten? Sitä tuomitsee ja syyllistää itseään. Ja miettii, tekeekö Jumalakin saman... Hänellä olisi siihen vielä paremmat syyt, kuin itselläni. 

Mutta: Hän muistaa meidät tomuksi. Ja kaiken meidän vajavuutemme ja syyllisyytemme aiheet Hän, Jumala Jeesuksessa, kantoi itse ruumiissaan ristinpuulle! Siinä on meidän lohdutuksemme, meidän armahduksemme, meidän vapautuksemme syyllisyydestä! Ja tämä kaikki lahjana meille, jos vain haluamme ottaa sen vastaan. 

Jeesukselle saamme kertoa kaiken epäonnistumisemme, kaiken mikä meitä painaa. Hän haluaa armahtaa ja ottaa taakan harteiltamme, sillä Hän kantoi sen jo.

Puhkeaa sieluni kiittämään ja iloitsemaan tästä ansaitsemattomasta lahjasta. Sillä juuri minulle ja Sinulle se on tarkoitettu❤️

---

Aloitin tämän mieleen tulleen tekstin autossa kauppamatkalla. Ja jatkoin kotona loppuun sen. Jeesuskin kotona taivaassa näyttää meille loput hienot lahjat, aarteet suorastaan. Sellaiset, joita emme nyt osaa edes kuvitella🏆😊

---

Tämän jälkeen tulin lukeneeksi vielä allaolevasta linkistä löytyvän hyvän jutun, joka tarjoaa valoisaa näkökulmaa "tähän päivään": 

https://www.brander.name/2025/11/tama-on-se-paiva/

Rukouksen kuulemisesta, lupausten täyttymisestä. Ja vähän muustakin

 EI HERRA VIIVYTÄ LUPAUKSENSA TÄYTTYMISTÄ

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 2. Piet. 3:9  (v. -38 käännös)

"Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." Daniel 9:23  (v. -33 käännös)

---

"Heti kun aloit rukoilla... .... sillä Jumala rakastaa sinua..." Daniel 9:23 KR-92

Daniel rukoili mm. näin sanoin luvussa 9: "Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani..." jakeessa 9:19 KR-92  

Hän tunnusti Jumalalle myös omat ja kansansa synnit ja rukoili "Siionin" vuoren puolesta. jakeessa 9:20

---

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi." Daniel 9:23 KR-92

Ehkä meidänkin olisi syytä muistaa, ja uskoa, että meidän rukouksemme kyllä kuullaan, ja otetaan huomioon - heti.   

Mutta esim. Danielin luvussa 10, on kerrottu myös vastustavista voimista (jopa 21 pv:n ajan) - jakeet 10:13, 20.  Mutta silloinkin Danielin sanat oli kuultu jo "ensimmäisestä päivästä alkaen".

"Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty." Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös.    Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi.

Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopulla. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja." Daniel 10:11-14 KR-92  (Näystä Tigrisvirran rannalla)

"Hän sanoi: "Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta  vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuonna." Danielin kirjan jakeista 10:20-21,11:1 KR-92  

Mitä hyödyttää yhden "kynttilän" sytyttäminen?

"... sinun valossasi me näemme valon." Ps. 36:10  UT2020*

Allaoleva teksti syntyi puolihämärässä keittiössä kuljeskellessani...✨

Helposti sitä ajattelee, ettei se hyödytä muita kuin vain sitä sytyttäjää. Ajatellaan, etteihän niin pientä liekkiä juuri kukaan näe. Mutta ei sovi unohtaa heijastuspintoja. Esimerkki tältä aamulta: Sytytin kynttilän pöydälle. Ulkona ei ollut enää edes pimeää, (klo vähän vaille 9). Mutta se keittiön pöydällä itseäni ilahduttava liekki näkyi keittiössä kuljeskellessani kolmessa ikkunassa; ja niissä kussakin kolme liekkiä, mikä enemmän, mikä vähemmän erottuvana. Mutta kuitenkin ne oli siellä - kuin metsässä, tai talon seinässä, tai pihan hiekalla kukin. Pelkät liekit, ei muuta. Joskus ohikulkijan oma varjo peittää ne näkymästä, tai jos katsoo toisaalle. Mutta silti: siellä ne näkyvät. Heijastukset todellisesta valosta. 

Enkä minä nyt kirjoittanut vain kynttilöistä...✨ 

Ai, että surkea valo?😟 No sitä olen minäkin, aivan onneton itsessäni. Mutta Jumala voi heijastaa sitä pientäkin liekkiä, vaikka mihin. Onhan hänellä mitä erilaisenpia heijastuspintoja käytössään. Saammepa nähdä🌟😉 

Hän ei jätä sinua, hän näkee sinut

"Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan..." Ps. 106:44  (v. -38)

H.E. Wislöff muistuttaa: "Velttoutesi ja välinpitämättömyytesi tekee sinut levottomaksi. Sinä luulet, että Jumalan täytyy hylätä kristitty, joka on niin veltto kuin sinä." Kirjassaan Hiljaisia hetkiä

MUTTA hän myös toteaa: "Jumala teki sen, mihin sinä et kyennyt..." H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja*

Mikä lohdutus! Mikä helpotus, mikä riemu!

"Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi." Ps. 103:13-14 (v. -38)

---

Kirjat: Uusi muistikirja aloitettu, lapsilta käyttööni jäänyt🌟

*H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja 1981/Suom. Sointu Ro

Muista: Sinua odotetaan taivaassa!

Luettuani tänä aamuna yhtä hartauskirjan* tekstiä, oli pakko  kirjoittaa se lohdullinen näkökulma muistiin omin sanoin sen eilen "loppuun" käytetyn vihon kanteen.

Kun Jeesus sanoi: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa." Joh. 14:2 (v. -38 käännös) - hän tarkoitti jotain tällaista:

Huomioitava tämä: Se on innokasta, iloista, toimivaa odotusta meitä kohtaan!  Ei siis sellaista turhautunutta, kärsimätöntä, meihin kyllästynyttä, että taas tuo on tuommoinen... Ei noin, vaan enempi sitä, että en jaksaisi millään odottaa, että näen hänet, ja ihana valmistaa hänelle näitä juttuja, joista hän niin pitää! Siellä odotetaan meitä kuin rakasta lasta tai ystävää, tai muuta läheistä❣️

Onko vaikea uskoa omalle kohdalle? Minun on, mutta parempi vaan alkaa uskoa siihen, miten paljon meitä rakastetaan. Usko on luottamusta siihen, mitä totena pidetään...

Mitä hän näkee tämmöisessä? Jaa-a... Joku hienous siinä on. Jumalan luomuksessa. Olenhan minäkin nähnyt tuossa jotain, kun olen siitä kuvan joskus napannut...:)

---

*Kirja: H. E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja. Se  lohdullinen, huomioni herättänyt teksti oli eilisen päivän, eli 6.11. kohdalla. Lähtökohtansa saanut tuosta yllä mainitusta Jeesuksen sanomisesta.

"Mene pois" - Tule luo!

Ajatuksemme Jeesusta kohtaan saattavat olla tällaiset.

Jeesusta käski poistumaan luotaan ihminen, joka kuitenkin kaipasi häntä. Hän vain koki, että oli liian suuri syntinen Jeesuksen seuraan. Mutta juuri sitä varten Jeesus oli tullut lähelle, että hän halusi tämän ihmisen seuraansa; tämän syntisen, joka ei olisi kehdannut olla Pyhän lähellä. Mutta Jeesus kutsui juuri hänet.

"Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." - sanoi kalastaja Simon (Pietari)

"Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." Ja he veivät veneen maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä." 

Jakeet: Luukkkaan evankeliumi luku 5, jakeista 8, 10-11. Vanhempi käännös, v. -38.

Siunattua päivää, ja rauhaa - Sinulle❤️

Kristuksen rakkaus! Luotto siihen!

"Eihän kukaan vihaa 

omaa ruumistaan, vaan

jokainen ravitsee ja vaalii sitä.

Juuri niin

hoitaa Kristuskin

seurakuntaansa, omaa ruumistaan,

jonka jäseniä me olemme.

"Siksi mies jättää 

isänsä ja äitinsä ja

liittyy vaimoonsa,

niin että nämä kaksi

tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä on suuri salaisuus;

minä tarkoitan 

Kristusta ja seurakuntaa."

Ef. 5:29-32 KR-92

"Minä luotan siihen, 

että Jumala,

joka on teissä aloittanut

hyvän työnsä,

myös saattaa sen päätökseen

Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä." 

Fil. 1:6 KR-92

Ankkuri - ja valo

 

Rukoilinko riittävästi...?

"... rukoilkaa toistenne puolesta..." Jaak. 5:16

"Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." Gal. 6:2

Mistä ihminen voi tietää, että milloin on riittävästi rukoillut jonkun puolesta? Ihmisiä ja asioitahan on olemassa niin paljon, että ihminen voisi koko elämänsä ajan pelkästään rukoilla, eivätkä rukousaiheet loppuisi... Ehkä sitä ei tarvitsekaan tietää. Sinä muistutat, tuot mieleen, annat halun rukoilla. Mutta sitten, teemmekö vinkkisi mukaan? Kuulemneko tarpeeksi? Haluammeko tehdä sen mukaan? Mikä on riittävästi? Lohtua tuo tämä; vaikkakin aroin mielin sitä vastaan ottaa:

"Hän neuvoi minua ja sanoi: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkyis:" Dan. 9:22-23

Tuota edelsi se, että Daniel oli rukoillut ja tunnustanut omat ja kansansa synnit Jumalan edessä.

"Tunnustakaa siis toisillemme syntinen ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Jaak. 5:16

Me monin tavoin vajaat ja taakkoja kantavat hoidamme toisiamme kuuntelemalla toistemme asioita, ja viemällä niitä Jumalan eteen.

Kysymys riittävyydestä painaa toisaalta mieltäni, toisaalta tajuan, ettei Jumala tarvitse minun rukoustani jotta voisi tehdä asioita. Hän voi. Mutta hän on halunnut kuitenkin antaa meille tehtäviä; kuten esirukouksen toisten puolesta. Niinkuin monenlaista muuta tehtävää. Mutta rukous on  varmaan silti jotain ihan erityistä, sillä siinä sas mennä puhumaan Jumalalle - ja Hän kuuntelee! Eikä pelkästään kuuntele, vaan on myötätuntoinen, ja auttava. Viisas auttaja. Kaikin tavoin voimallinen!

"Ne saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti." 1. Joh.5:14 KR-92

 ---

Nämä ajatukset olivat itselleni vihkoon kirjoitettuja, muistutusta esirukouksesta!  Tarve kirjoittamiseen oli tullut todellisesta kysymyksestä mielessäni, että olinko rukoillut riittävästi...? Jumala sen tietää, mitä siihen vastaisi. Ja mihin se liittyi.

Mutta: Rukoillaan toisten puolesta❣️

---

Ja tässä vielä linkki lohdulliseen tekstiin Yksin armosta -blogissa:

https://yksinarmosta.fi/2025/11/02/hyva-uutinen-vasyneille/

"Heti kun aloit rukoilla..."

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua." Dan. 9:23 KR-92

"Heti kun aloit rukoilla, taivaassa tapahtui! Ehkä oma kokemuksesi on ollut aivan toinen. Kun olit rukoillut, et nähnyt minkään muuttuneen. Kun aloit rukoilla, nousi sydämeen suuria epäuskon ajatuksia: Ei Jumala kuule. Ei ainakaan minua. Ei ainakaan heti. Mutta Jumala kuulee Jeesuksen nimeen lausutut rukoukset jo silloin, kun ne ovat vielä sydämen huokauksia. Jumala tietää ne jo silloin, kun ne ovat vasta nousemassa huulillesi. Heti kun aloit rukoilla, lähtee sana liikkeelle. Heti Jeesus alkaa järjestää asiaasi. Heti hänellä on asiaasi ratkaisu valmiina. Jos se viipyy, älä pelkää. Se viipyy silloin tarkoituksella."

 Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki 

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/03/kun-ollaan-heikoimmillaan.html

Mitä Jeesus vastasi kysymykseen sokeuden syystä...

Kysyttiin häneltä, että kuka sen synnin teki, kun oli sokeana mies syntynyt. Olivatko vanhemmat siihen syypäitä? Vai oliko syy miehessä itsessään?

Mitä Jeesus vastasi?

"Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:3 (v. -92 Raamatunkäännös)

- - - 

"Niin kauan kuin minä olen maailmassa, minä olen maailman valo." Joh. 9:5 KR-92

Niin Jeesus myös sanoi, juuri ennen kuin alkoi sivellä miehen silmiin maasta ja syljestä tekemäänsä tahnaa... Sokea mies ei ollut koskaan nähnyt mitä on valo. Kohta hän sen näkisi - kun  Jeesus lähetti hänet Siloan* altaalle peseytymään.

Pesikö hän vain silmänsä vai koko kropan, sitä Raamattu ei mainitse, mutta voi olla että koko mies kylpi.  Mutta jännä on sekin seikka, joka on mainittu: "altaan nimi merkitsee: *lähetetty." Tuo altaan nimikin, ja mitä siellä tapahtuisi tuona tiettynä päivänä, on ollut Jumalan tiedossa jo silloin kun se allas on nimensä saanut... Kuka sen sitten lieneekin nimennyt. En tiedä kerrotaanko se asia Raamatussa jossakin. Voisikin olla mielenkiintoinen tieto etsittäväksi.

Mutta sieltä sitten palasi mies, altaalta, näkevänä. Hän näki ihmisten ja kaiken muun lisäksi myös Parantajansa, todellisen Valon: Jeesuksen🌟

"Herra, kuka hän on?" Mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."

 Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."

"Minä uskon", Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."  Joh.9:36-38  KR-92

Koko luku 9 Johanneksen evankeliumissa kertoo tästä ihmeestä ja mitä sen tapahtumisen jälkeen seurasi. Ne miehen vanhemmatkin jopa joutuivat kuulusteltavaksi asiasta.

Eilen aamulla minulla soi mielessä lohduttavana virren 14 alkusäe. Nyt se oli siis jouluvirsi, kun maanantai-aamuna oli pääsiäisvirsi päänupissa soitossa heti aamusta. Tänään ei ole soinut mitään. Mutta jos joku tahtoo kuunnella tai katsella sanoja tuosta virrestä 14: "Syvässä yösssä viesti kiirii, nyt aamutähti sarastaa..."; niin tuosta linkistä sen tavoittaa: 

 https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Kun aamulla alkoi mielessä soida... pääsiäisvirsi

"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, on Hengen viitoittama sen joka askele, se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien..." Virsi 77 ensimmäinen säe. Sitä aikanaan jo koulussa laulettiin...

No sitten tulin tähän pöydän ääreen, ja aloin Päivän Tunnussanasta lukea tälle päivälle merkittyjä jakeita. Sielläpä oli sitten muiden luettaviin merkittyjen joukossa myös jakeita kohdasta 2. Mooseksen kirja luku 15, jakeet 22-27. Ja siitä luemme nyt alun: 

"Mooses vei israelilaiset Kaislamerelle Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä. Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara."* 2. Moos. 15:1-2 KR-92  "*Nimi Mara merkitsee 'kitkerä'."

No kolme päivää toi mieleen Jeesuksen kolme päivää. Jeesuksen kolme päivää haudassa. Sitten siinä oli tuo vesi...  Jeesus on elävä vesi. Jeesus on myös kallio... Kalliosta saadun veden tapaus israelilaisten erämaavaelluksella kerrotaan luvussa 17, jakeissa 1-7. Kitkerä vesi tuolla luvun 15 jakeissa toi mieleen myös toisen asian, jossa puhutaan kitkerästä - ja juuri pääsiäisen yhteydessä. Kun alkujaan alkoi pääsiäisen vietto, se merkitsi pääsyä pois Egyptin orjuudesta. Silloin Jumala itse ohjeisti sen viettoon. Niitä ohjeita löytyy  luvusta 2. Moos. luku 12. Ja sieltä poimin tähän jotain:

"Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa... Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne.*... Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen." 2. Moos. 12:8,13,14 "Hebrean sana pesah 'pääsiäinen' muistuttaa sanaa pasah 'mennä ohi', 'jättää väliin'."

Israelilaiset eivät olleet virheettömiä, mutta heidän puolestaan oli annettu uhri... Virheetön lammas. 

Kunkin perheen oli otettava lammas perhekuntaansa varten. Ja ohjeistuksissa oli myös se, että siitä lampaasta ei saatu: "rikkoa ainoatakaan luuta." 2. Moos. 12:46 KR-92 

Jeesukseen osoitti jo  kaikki tämä. Jeesukseen joka meidän puolestamme annettiin virheettömäksi uhrilampaaksi.

---

Virsi 77 "Käy yrttitarhasta polku..." Garl Gotthard Liander 1889, Suom. Martti Ruuth 1903.

https://virsikirja.fi/virsi-77-kay-yrttitarhasta-polku/

Kohtaaminen - lupaukset

"Kun Abram oli paluumatkalla ... tuli häntä vastaan Savenlaaksoon, jota sanotaan myös Kuninkaanlaaksoksi.  Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä*. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen:  - Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajaksi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saalista." 1.Moos. 14:17-20 KR-92

"Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi." Room. 4:13 KR-92

"Lupaus ja usko kuuluvat yhteen  sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee  kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi."  Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan." Room. 4:16-16 KR-92

"... Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.  Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden." Room. 4:24-25 KR-92

Jeesus sanoi kerran: "Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle -". Mark. 2:10 KR-92

---

* "leipää ja viiniä" tuo mieleen Jeesuksen...

 

Ja tuolla yllä luettavissa oli myös kohta, joka pisti silmään kuin en olisi ikinä ennen sitä nähnyt, nimittäin tämä: "koko maailma perinnöksi"... Abrahamille! Jakeessa Room. 4:13,  vuoden 1992 käännös

Saman sisältää myös v. 1938 käännös: "Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta." Room. 4:13

"... ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä." 1. Moos. 26:4 v. 38 käännös

Kaikille aikakausille...

"Sinulla on tulevaisuuden toivo: lapsesi palaavat asuinsijoilleen, sanoo Herra." Jer. 31:17 KR-92

*"osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen." Ef. 2:7 KR-92

 

Jotenkin nämä tämän aamun hämärässä aamuvalossa luetut jakeet tuntui merkittäviltä - lohdullisilta luettavilta🌟 Niitä peilasi omaan elämään, ja samalla niissä on menneet sukupolvet ja aikakaudet, ja tulevat. Kaikille aikakausille - on Jumalan äärettömän runsas lahja: armo... Kristuksessa, meidän  Lunastajassamme. Hänessä yksin on meidän pelastuksemme synneistämme. Hän otti syntimme kantaakseen ne ristille itsessään... Ne on sovitettu LAHJANA MEILLE. Millään omalla hyvyydellämme emme ikinä kykenisi samaa saavuttamaan! Se kannattaa huomioida, ennenkuin hylkää  lahjan...✝️  

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että hän lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että ne eläisimme hänen kauttansa. 

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 

1. Joh. 4:9-10 

❤️ "Rakkaus täytti kaikki vaatimukset meitä kohtaan.", on joku joskus sanonut.

* "Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa" Ef. 2:6 KR-92

"Kun kutsut häntä, on asiasi jo vireillä."

"Kun rukoilet Herraa, hän on jo kuullut sinua."

Otsikko ja ylläoleva lause on Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa. 

Allaoleva puolestaan on Vähäsarjan kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä. Nuo tarjoilivat minulle apua tänä aamuna.

"Joka tapauksessa Jeesus pitää meistä huolta lupauksensa mukaan, murehdimme tai emme." 

---

Tosiaan... murehdimme tai emme... Sitäpä ei ole tullut edes ajateltua, ikäänkuin murehtiminen olisi jotain sellaista jota on oltava, ikäänkuin Jeesus ei muuten meitä välittäisi auttaa... Ikäänkuin se, että olemme kamalasti huolissamme, lisäisi jotenkin Jumalan huolenpidon määrää, halukkuutta tai voimaa, tai muuten vaikuttaisi lopputulokseen.

Pyyntöjä ja toiveita saamme toki esittää, mieluusti niitä vastaanotetaan. Yhteydenottojamme - noin muutenkin -  ihan odotetaan❣️ Mutta Isä päättää miten ja milloin auttaa, on minulla surkeat naama & mieli tai ei...

Kiitos Jeesus, että autat.

Kiitos, että myös ymmärrät meitä.

Kiitos myös niistä tänä aamuna kirjojen kautta tarjoilluista rohkaisevista sanoista.

Kun ympärillä on todistajia...

Kuin kaarena siinä edessämme, yllämme, ja takanamme niitä entisaikojen * pyhiä vakuuttamassa meille uskon täyttymistä ja voimaa... (*Heistä kerrotaan Hebrealaiskirjeen 11. luvussa)

"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamne pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, 

katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.". Hebr. 12:1-3 KR-92

---

Kun tuota tänä aamuna kirjoitin vihkoon, tuli vihkooni kirjoitusvirhe, (joka kohta tuossa yllä on kirjoitettu kuitenkin oikein). Mutta siis, virheistä välittämättä, niihin juuttumatta, sopii ajatella ja huomioida se joukko, joka ennen meitä on ollut ja mennyt, ja joka nyt ympärillämme todistajana on, niinkuin Raamattu sanoo; ne entisaikojen pyhät - perille päässeet, jotka omana elinaikanaan uskoivat, vaikka olivat yhtä epätäydellisiä itsessään, niinkuin mekin.

Perillepääsyn takaajanahan meillä on itse Jeesus!

Abraham uskoi, vaikka toivoa ei ollut..

"niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja katsoo olemattomat olemaan. 

Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku." Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneet.

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt  Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan.  Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.

Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme.

Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.

Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden." Room. 4:17-25 KR-92

"Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä," Room. 4:16 KR-92

"Jos näet perillisiä ovat vain ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa." Room. 4:14 KR-92

"Mutta usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1  (v. -38 käännös)

Laske luottamuksen ankkuri huolten mereen ✨

 

---

Niinkuin yleensäkin, on tämä ensin itselleni kirjoitettu. Mutta jos siitä joku toinenkin jotain saa, niin ✨❤️

"Tänään minun on määrä olla... sinun kodissasi"

 "... Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 KR-92

Tuo sanottiin Sakkeukselle. Jeesus tuli sinne yllätysvieraaksi, ihan kutsui itse itsensä sinne vieraaksi. Mutta Jeesus tiesikin, että salaisesti sitä vierailua oli haaveiltu....

Entäpä jos Jeesus onkin tänään meidän kodissamme yllätysvieras! Vierailuilla puhutaan yleensä kaikesta mitä kullakin on  meneillään sillä hetkellä. Tutumpien kanssa enemmän ja läheisemmin kaikesta. Sellaista jutustelua Jeesus meidänkin pöydässämme mieluusti käy, jos me vain haluamme kertoa elämästämme hänelle. Hän ei rupea syyttämään. Ei hänen asenteensa ole sellainen. Sakkeuksen kotonakin hän armahti. Hän on ilon ja lohdun lähde, ja rauhan tuoja, tultuaan koteihimme. Myös Parantaja. Kaikenlaisista haavoista.

Uskon todellisuus - ihminen Jumalan edessä

" - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Job 38:2 KR-92

Niin kysyi Jumala "myrskyn keskeltä"  Jobilta, aloittaessaan vastaustaan Jobille. 

---

"Usko on sen todellisuutta mitä ei nähdä..."

---

- Meitä pelottaa niin monenlaiset asiat. 

- Enkö sanonut ettei sinun eikä teidän tarvitse pelätä?

- Sanoit kyllä. Mutta kun sinäkään et ole täällä silmin nähtävänä.

- Mitä sitten?

- No kun meitä kumminkin pelottaa. Niin monenlaisia pelottavia tilanteita voi olla.

- Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa juuri teille, ja teidät minä tahdon sinne. Enkö siis pitäisi huolta, että te pääsette sinne?

- No varmasti pidät, kun kerran sanot niin. Mutta tämä matka on kyllä pelottava.

- Tiedän. Tiedän että se tuntuu sellaiselta. Mutta silti olette turvassa, koska minä valvon herkeämättä tilannetta koko ajan, niinkuin äiti ja isä pieniä lapsiaan pitää silmällä, ja vaalii koko ajan. 

- Okei. Mitä voisin siis rauhoittua?

- Niin voit. Minä pidän sinusta huolta. Sinä olet minulle niin rakas.

- En kyllä käsitä, miksi...

- Ei sinun tarvitsekaan käsittää miksi. Rakkaus ei ole omaa etuaan etsimässä, vaan rakkaus on  kohteelleen antava ilman vaatimusta. Sitä on todellinen rakkaus. Sinä olet rakastettu, rakkauteni kohde...❤️

- ❤️

- Mennään taas näillä yhdessä tämä päivä...

- Joo, kiitos😊

"Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa."!

"...Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa..." Luuk. 15:2  KR-92

Ja kenenkään suusta tuo toteamus oli?  "Fariseukset ja lainopettajat" niin sanoivat. He itseasiassa antoivat näillä sanoillansa Jeesuksesta hyvän todistuksen, vaikka ihan vastakkaista heillä oli mielessänsä. 

"... ja syö heidän kanssaan." Samasta jakeesta (Luuk. 15:2)  kuin tuo ylläoleva. 

Niinpä. Hyväksyy ja jopa syö samassa pöydässä. 

Jeesus itse sanoi, että hän, paimenena, lähtisi autiomaahan etsimään sitä yhtä autiomaahan kadonnutta... 

Rukousta kai se on tämäkin; kuin toisi pussinsa tai säkkinsä Jumalan eteen...

Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?

Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.

Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.

Se sama aurinko valaisee ihanaksi metsän, tai kurkistaa kaihtimien raoista hämärään huoneeseen... Sama aurinko ☀️  Meidän aurinkomme on Jeesus!

Niin kuin aurinko nousee... pimeälle taivaalle

Joka päivä... Niin on Jumala läsnä, vaikka meidän silmämme ja käsityskykymme ei kykenisi havaitsemaan vielä häntä.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, ... sinä olet minun kanssani..." Ps. 23:4 

"Herra verhoutuu valoon kuin viittaan..."  Ps. 104:2 (Raamattu kansalle)

Sain tänä aamuna nähdä miten aurinko kuitenkin oli nousemassa tuonne  taivaalle, joka ei näytä kirkkaalta. Tätä tässä kirjoittaessa, puut jo peittävät sen valoisamman kohdan. Silti aurinko on siellä, vaikka taivasnäkymä olisi pilvien, puiden, seinien tai jopa pimeyden peitossa; aurinko on joka hetki olemassa taivaalla. Ja niin on Jumalakin - vielä enemmän - olemassa aina, vaikka havannointikykymme on niin heikko. Hänellä on kyllä hyvä kuulo ja näkö  - ja ymmärrys meihin päin❤️

Osina Jumalan suunnitelmaa. Emme useinkaan tiedä, millä tavoin oma osamme voisi olla tärkeä...

Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱

Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut.  Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.

 Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*.    Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet...  Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille  naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20  (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös

Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. 

*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös

---

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista? 

Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen. 

Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:) 

Johdattakoon Hän! - Ja siunaus kirouksen sijaan!

"Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä." Ps. 143:10 KR-92 (Daavidin psalmi)

"Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia." Room. 8:14 KR-92

----

Bileam joutuu siunaamaan Israelin: Luettavissani oli myös Bileamista; 4. Moos. luvuissa 22-24 on siitä hänen tapauksestaan. Hänet tilattiin paikalle kiroamaan Israel, mutta siunauksen hän joutui antamaan!

Tilanteen alku: Israelilaiset olivat nyt saapuneet "Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa." Ei siis ihme, että moabilaiset olivat hädissään. Sanotaan, että "moabilaiset joutuivat kauhun valtaan." Niinpä heidän kuninkaansa "Balak, Sipporin poika"  hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Hän asui "Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia." (lainaukset luvusta 22)

Näihin tapahtumiin liittyy myös se Bileamin aasin tapaus, jolloin aasi sai hetkeksi kyvyn puhua... Se oli Bileamin aasi, joka oli pelästynyt edessä ollutta Jumalan enkeliä jolla oli miekka kädessä. Bileam ei ollut nähnyt enkeliä. Aasin puheen jälkeen Jumala avasi Bileaminkin silmät sen näkemiseen.

"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen." 5. Moos.11:26 (Mooseksen sanomat sanat)

Kaiken yllä onkin kuitenkin lampaiden suuri ylipaimen...❣️

Nämä ajatukset sai alkunsa eilen katsotusta "Pieni talo Preerialla" -sarjan yhdestä jaksosta*.  Ja myös aamulla mielessä vain äänettömästi lausutusta Isä meidän - rukouksesta. Näistä aineksista koostui aamun mietteet🐑🐏🐄🐂☀️

* Tarkistin jakson oikean nimen. Se oli 1. kauden jakso; dvd-levyllä nro 6: "To See The World"

❤️ "Minä olen se hyvä paimen..." - sanoi Jeesus. Joh. 10:11,14

❤️🐑🐄🐏🐂 "... kaikki ovat poikenneet pois..." Ps. 14:3, 53:4 🌍❣️

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 

hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen."  Hebr. 13:20-21 KR-92

Kun kaipaisi hyviä terveisiä

"Hän suostui pyyntööni; itseasiassa hän on niin innostunut, että hän nyt omasta halustaan lähtee teidän luoksenne."  2. Kor. 8:17 KR-92

Tuon jakeen voisi sovittaa myös siihen, mitä Jeesus teki. Hän innostui Isän ideasta, ja sitten vielä suostui itse lähtemään meidän luoksemme. Hänellä on yhä intoa meidän hyväksemme. Ja hänet Isä Jumala myös lähettää noutamaan meitä jonain päivänä kotiin; niinkuin luvattu ja useasti viestitetty jo asiasta onkin. Kunhan kaikki on valmiina siellä meitä varten. 

Siellä ei ole mitään keskeneräistä ja vajaata. Kaikki tehtiin valmiiksi. Jeesus teki. Myös meidät, omassa ruumiissaan, kun kärsi meidän tuskamme ja syntimme. Hänellä oli todellista sydämen paloa meidän puolestamme. Ja yhä on❤️ 

Siinä on todellinen hyvä uutinen, josta saamme  innostua!

---

RISTIN VALO - kuuluu kaikkialle ja kaikille!

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16  (v. -38 käännös)

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:1-3 (v. -38 käännös)

Että Jumala avaisi sanansa oven ... meillekin

Vaikka emme olekaan sellaisia, kuin vaikkapa apostolit, tai muut rohkeat!

Paavali sanoi, ja varmaan itsekin rukoili tätä asiaa:

 

"Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamisen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin pitäisi." Kol. 4:3-4 KR-92

Jeremia puolestaan sanoi: "Mutta kun sanoin:

"En enää halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa." Jer. 20:9 KR-92

Ja entä Mooses: Valitti, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli... Johon Jumala sanoi, että onhan hänellä veljensä Aaron, joka kyllä osaa puhua....

Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Jumala jokaisen luonut omanlaisekseen. Jotkut osaa puhua, jotkut ei. Ja silti Jumala osaa jokaista käyttää, ja haluaa käyttää. Niinpä mekin saamme Paavalin tavoin rukoillla, että Jumala avaisi meillekin oven sanansa julistamiseen. Jotkut puhuu, jotkut tekee sen jotenkin muuten, kuin itse olemalla puhujan paikalla. Kaikki eivät osaa puhua toisille, mutta he saattavat joskus mahdollistaa Jumalan sanan oven aukeamisen jollekin, jollakin muilla tavoin; esivalmistuksia Jumalan suunnitelman mukaan tehden. Me emme aina tiedä, missä osassa olemmekaan Jumalan suunnitelmassa sanansa viemiseen... Mutta Hän tietää kyllä! Ja uskon, että joskus häntä hymyilyttääkin, kun Hän näkee, ettemme nyt lainkaan käsitä, miten suuri merkitys meidänkin läsnäolollamne on... Sen Hän aikoo paljastaa meille sitten joskus🌱☀️ 

Mutta nyt me saamme julistaa ristiinnaulittua Kristusta✝️☀️

"... nyt näemme vielä kuin arvoituksen tavoin..."

Katso sanatarkasti: 1. Kor. 13:12  (v. -38 käännös)

Lähellä olevat...

"... Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!" Jes. 33:19 KR-92

Kun tuo jaekohta osui muuta etsiessä sivusilmällä silmiini, tuli siitä mielikuva Jumalan voimasta, jonka suuruutta emme useinkaan käsitä: Jumala on ihan lähellämme; (vaikkapa kuin tulivuori), jonka voima on kätkössä, mutta joka voi tulla esiin yhtäkkiä ja valtavalla voimalla, kuten Hän tahtoo.

Koko ja kuuluu näin: "Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani." Jesaja 33:13 KR-92

Jännää tuossa, ja huomionarvoista, oli se, että Jumala antoi tuon oppimisen kehoituksen niille, jotka lähellä ovat. Selvästikin on oppimisen tarvetta... Eikö se ole vähän samantapainen kehoitus, samaa "kastia" se ohjeistus, kun Jeesus itse sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

 

Ja se jatkui; seuraavassa jakeessa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Joh. 14:2

Kun Jumala on vaiti, saatamme käytännössä pitää häntä heikkona tai voimattomana tekemään asioita (meidän elämässämme tai toisten), vaikka sanoissa ja ajatuksissa haluamme ja vakuutamme uskovamme. Emme tee sitä tahallamme, mutta uskoa meiltä - minulta - puuttuu siihen, että Jumala haluaisi/voisi toimia meidän tai tämän maailman asioissa. Ja kuitenkin uskomme. Mutta ei edes sinapinsiemenen verran sitä uskoa meillä - minulla - ole... Senhän Jeesus totesi jo opetuslapsistaan, jotka sentään näkivät ja kokivat Sinut ja toimintasi täällä. Saati sitten meillä, jotka emme ole Sinua näillä maallisilla silmillämme nähneet!

Käsittämätöntä, että voit rakastaa meitä silti - ja niin paljon, että kuolit ihmisenä puolestamme, että me perisimme ikuisen!

Parit rohkaisevat jutut toisten blogeista... ym.

https://yksinarmosta.fi/2025/08/29/armo-aina-ensin/

https://www.brander.name/2025/08/tuomiosta-rukoukseksi/

Sieltä se valo välkähtää! Läpi neuletakin pitsin ja tuolin selkänojan pienojen...

---

Mitä jos... pimeässä ja pelossa oleva kuulee...

"Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt.  14:27 KR-92

En ehkä osaa tätä sanoittaa niin, että se ääni - tutun ja turvallisen - luotetun, ääni, kuuluisi? Mutta jos lukee koko jaeparin, niinkuin minäkin luin, niin jos sitten... kuulet/näet sisimmässäsi sen, kun opetuslapset ovat pimeällä myrskyävällä merellä... Ja yhtäkkiä sieltä pimeän keskeltä kuuluukin se tutun turvallinen ääni:

🌊🌊🌊

"Kun he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt. 14:26-27 KR-92

🌊🌊🌊

Heräsin tänä aamuna ankeisiin ajatuksiin. Tuntui lannistavalta, masentavalta ja pelottavaltakin. Pöydän ääreen tullessani otin vaihteeksi ensin käsiini H.E. Wislöffin "Hiljaisia hetkiä". Siitä avasin vain kirjan ja luin tekstin, joka oli päivälle 22.7. Siinä oli jae: 

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

H.E. Wislöffin tekstikin oli hyvää luettavaa. Siinä muistutettiin, että: "... Kaikki! Mikään ei ole liian suurta, mikään ei ole liian pientä." Ja että on  "ansaisematon onni saada antaa kaikki"  ja  "harvoin käytämme oikeuttamme..." antaa huolet Jumalalle hoidettavaksi.

Kirja: H.E. Wislöff, Hiljaisia hetkiä. Kirjapaja 1981.

Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...

---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/