Mikä kirkkaus!

"Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! 

Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää." 2. Kor. 3:8-11 KR-92

"Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!" 2. Kor. 3:7-8 KR-92

"ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi." 2. Kor. 3:6 KR-92

"Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." 2. Kor. 3:17-18 KR-92

"Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä." 2. Kor. 3:12-13 KR-92

"Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa.

Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen peite otetaan pois." 2. Kor. 3:14-16 KR-92

Mitä te murehditte huomisesta päivästä?

Noin voisi Jeesus meiltä; minulta,  kysyä. Hänhän jo silloin aikoja sitten sanoi opetuslapsilleen sen ohjeen, ettei huomisia päiviä kannata murehtia etukäteen:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Siinä se on selvästi sanottu, mutta miksi ihmeessä oma mieli silti askaroi huomisten huolten parissa, niitä vatvoen ja peläten. Vastaus on juuri tuo pelko; kun yrittää niitä pelon aiheita miettimällä hallita huomisia päiviä. Ja usein se ei kuitenkaan auta. Kaikkien asioiden ja päivien hallintavalta ja viisaus on korkeammissa käsissä kuin meidän. Valta, viisaus, voima, ja kunnia, on Jumalan. Kyllä taivaassa tiedetään. Saamme olla turvallisissa käsissä. Meille ei tapahdu mitään Isän sallimatta. Ja jos Hän jotakin sallii, sille on aina jokin hyvä syy, vaikka emme itse lainkaan sellaista kykenisi näkemään. Joskus se syy saattaa olla jopa linkki johonkin uuteen jonkun toisen hyväksi. Me emme tiedä Jumalan suunnitelmista. Mutta kaikki hänen aikeensa ovat hyvät omiansa kohtaan. Eikä hän myöskään tahtoisi niidenkään hukkuvan, jotka eivät vielä häntä tunne. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jokaisen puolesta Jeesus kuoli.

---

Kuvat eiliseltä iltakävelyltä. Kuvat tosin näyttävät hämärämmältä, kuin miltä se siellä kävellessä vaikutti...🌟 Mutta ilta oli jo pimentymässä ja kotitiellä puutkin varjostivat vähäistä valoa.

Siunausta sinulle niin tähän päivään - kuin tulevaan viikkoonkin❤️ Sinä olet  Herralle niin rakas, että sinun vuoksesi Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja kärsi kaikkien syntien rangaistuksen sinun puolestasi.❤️✝️🌟 

Ja niin myös minunkin.✨

Ristille naulattu velkakirja, ym

Vihkoon kirjoittelin tänä aamuna tällaisia, joissa: - velkakirja naulattiin ristiin... sovinto on tehty... Kristuksen kanssa haudattiin, ja herätettiin eloon...

"Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta Paavalista on tullut sen palvelija." Kol. 1:21-23 KR-92

"Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin." Kol. 2:13-14 KR-92

"Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun te uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista." Kol. 2:12 KR-92

Rakkaus... anteeksianto... rakkaus...

"Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Luuk. 7:47 

"Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Luuk. 7:48

---

"Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Luuk. 7:47 KR-92

"Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 7:48 KR-92

Ei turhaa!

 "... olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." 1.Kor. 15:58 

Luin tuon F. Wislöffin rukouskirjasta. Hän pohti siinä, kuinka monesti kaikki meidän omat tekemisemme tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Emme osaa itse arvostaa sitä, eivätkä ehkä toisetkaan. Mutta sitten hän tuumi, että Herralle se ei ole pientä eikä merkityksetöntä; hänen katseensa on suunnattu päivittäin tekemisiimme. Mikään ei ole turhaa eikä merkityksetöntä, joka tehdään Herralle; hänen nimessään.

Enkö ole itsekin ajatellut ja kokenut, että ihan olematonta on tekemiseni. Mutta tuo aamun jae oli muistutus, ettei asia ole ihan niin. Jumala näkee, mitä mikäkin vaikuttaa, ja milloin. Omilta silmiltämme se voi kyllä olla salattu.

-----

 

Toinen tähän aiheeseen sopivasti liittyvä kohta Raamatussa oli jakeet Ruutin kirjan luvusta 4. Kenties Noomi, Ruut, tai Boaskin, vähättelivät omia tekemisiään ja osaansa asioiden ja sukupolvienkin ketjussa. Mutta ilman Noomia, ja rakkauttaan poikansa leskeä, Ruutia kohtaan, ei Ruutista olisi tullut uudessa uudessa  avioliitossaan Boaksen kanssa kuningas Daavidin isoisän äitiä... ja Jeesuksen esiäitiä!

SANOTTUJA SIUNAUKSIA...

Boas sai todistajilta ja läsnäolijoilta tällaisen siunauksen sen kohtalokkaan maanluovutustilaisuuden - ja myös tulevan vaimon; Ruutin, johdosta: "... Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Rakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä. Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä, kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle." Ruutin kirja 4:11-12 KR-92

Ja Noomille naapurin naiset sanoivat: "..."Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." Ruutin kirja 4:14-15 KR-92 

Naiset myös kuuluttivat pojan syntymää sanoen: "Noomi on saanut pojan..." jakeessa 4:17. Poika sai nimen Obed.

Ruut itse oli saanut ennen näitä tapahtumia Boakselta tämän sanan, - siunaukseksi sitä sanoisin - ennenkuin oli mitään avioliittoaikeita vielä: "Herra palkitkoon sinulle tekosi*, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa." Ruutin kirja 2:12 KR-92 (*Koska Boas oli kuullut kuinka hyvä Ruut oli ollut anopilleen, kuinka hän oli lähtenyt anoppinsa Noomin mukaan.)

❤️ 

Emme tiedä mihin asti lentävätkään siunauksen lehdet...🍃tuoden esiin jotain uutta ✨... ja uutta... 

Vau!

Nuori väki menee ja tekee👍

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/toteutuuko-hilja-aaltosen-profetia/

Tämän aamun luettavat sai etsimään vanhoja muistilappuja...

Nyt oli luettavissa kohta Jobin kirjasta, ja sitä lukiessa muistin, että tuotahan joskus - muutamia vuosia sitten, vanhemmasta käännöksestä luettuna mietin, että mitä siinä oikein tahdotaan sanoa. Asian saattoi ehkä päätellä, mutta silti. Olin pähkäillyt asiaa sitten viiden muistilapun kanssa. 

Vanhemmassa käännöksessä pyydetään: "Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä. Ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;" Job 13:20-21 v. 33 käännös

Uudemmassakin pyydetään, mutta hieman erilaisin sanakääntein; ymmärrettävämmin: "Vain kahta asiaa sinulta pyydän - jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi. Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit." Job 13:20-21 KR-92

Asiat voidaan sanoa niin monella tavalla🤔 Mutta hyvä on, jos sen heti ymmärtäisi, mitä tahdotaan sanoa.😊 

Ilahduin tänä aamuna selvästi sanotusta kohdasta. Kaivoin yhden hartauskirjan välistä ne pähkäilymuistilappuni, joissa harmikseni ei ole päivämäärää merkittynä. Ne oli Vähäsarjan "Joka päivä lupaus kantaa" - kirjan välissä. Siinä kirjassa oli kyllä nuokin jakeet toukokuun 10. päivän tekstin alkajaisiksi olleet. Sitä en tiedä, ovatko lappuset olleet alunalkaen siinä kohtaa vai miten lie.

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

  

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---

Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.

Voisiko näihin ajatella sen sanan: "jo" - niitä lukiessa...

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." Joh. 5:24 KR-92 

Jeesuksen sanoja nuo yllä. Niissä jo olikin yhden kerran se sana: "jo". Mutta tuo "on saanut", sekin ikäänkuin noissa sanoissa jo sisältää sen. 

Sitten oli Pietarin puheesta poimittuna: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista." 1. Piet. 1:3 KR-92

Tuossakin nuo sanamuodot on sellaiset, että kuvaavat mielestäni sitä tilaa: "Jo"! 

Ja Jeesukselle niin rakas Johannes vakuuttaa: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."  1. Joh. 3:2 KR-92

---

Kun lopetin näiden aamujakeista tulleiden mietteiden kirjoittelun vihkoon, huomasin pöydällä verenpainelääkkeeni vielä. En siis ollut ottanut niitä, vaikka ne oli siinä veden kera odottamassa minua. Olisin voinut ottaa ne jo heti, kun ne pöydälle pistin. Ne vain unohtui, kun rupesin lukemaan ja kirjoittamaan. - Nyt otin ne. Ja kulautin veden. 

Mutta tästä tulee vielä mieleen, että mitähän kaikkea taivaallista me mahdamme jättää ottamatta, joka olisi valmiina jo otettavaksi...❣️

Jeesus täytti kuitenkin kaikki vaatimukset puolestamme...

Eilen sain aikaiseksi koota nuo joulukoristeet pois tuosta. Taulu jäi. 

Armonsa valossa

Sakariaan sanoja puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää:

"Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!

 Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen...

Näin meidän Jumalamme

hyvyydessään armahtaa meitä:

korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.

Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk..1:68,78-79 KR-92 

Jumala antoi Jeesuksen tulla jokaista ihmistä, jokaista kansaa varten. Israelille hän antoi erityisen aseman: olla ikäänkuin hänen suurlähettiläinään. Mutta me kaikki muutkin saamme nyt toimia hänen lähettiläinään; julistaa Jeesusta, jos vain tahdomme.

Israelin kansa ei tunnistanut - eikä tunnustanut, omaa Messiastaan, omaa kuningastaan; Jeesusta, Jumalan Poikaa. Koitti sitten ns. pakanain ajat, jota aikaa nyt vielä elämme. Me kaikki muut kansat juuri niitä pakanakansoja olemme, jotka palvelimme aikoinaan, (ja vieläkin)  kuka mitäkin omatekoista Jumalamme. Mutta sitten tuli Kristus - kaikkien kansojen valo, meillekin☀️ Meillekin jotkut julistivat evankeliumin vapauttavan ilosanoman: ei tarvita omia uhraamisia ja hyviä töitä, jotta Jumala meidät hyväksyisi, koska oli tuo yksi: Jeesus - ihmisen poika ja Jumalan Poika, tehnyt valmiiksi meille kaiken. Hän kuoli syntiemme uhrina, maksoi täydellisesti kaikki velkamme Jumalalle ja antoi oman kelvollisuutensa meille. Mikä autuas vaihtokauppa! Niin suuri ja hieno, jotta emme tahdo todeksi millään sitä uskoa; Suuri rakkaus meni ristille puolestamme, jotta me saisimme elää.❤️✝️🌟 

"Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja!" Ps. 148:14 KR-92

Jumalan omaisuuskansakin tulee vielä tuntemaan oman Messiaansa ihan kansana. Mutta tällä hetkellä vielä siellä on Jeesukseen uskovia yksityisiä ihmisiä samalla tavoin kuin muidenkin kansojen keskuudessa. Mutta ajat vaihtuvat.

--- 

Jakeet olivat aamuluettavissani. Niistä sitten nämä mietteet.

Laitan tähän vielä linkin armollisiin juttuihin Yksin armosta -blogissa:

https://yksinarmosta.fi/2025/01/18/armonkahvilat-blogitekstit-ja-raamatun-opetukset/

Kun Paavali ryhtyi kerskailemaan...

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.

Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2. Kor. 12:1-9  KR-92

... HÄN IKÄÄNKUIN EROTTI ITSENSÄ SIITÄ MIEHESTÄ, JOKA NIITÄ VALTAVIA ILMESTYKSIÄ OLI KOKENUT. SE OLI KUIN TOINEN MIES.

 

"Mutta Jumalan armosta olen se mitä olen... 1. Kor. 15:10 (v. -38)

"... ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali..." Kirje Filemonille 1:9 (v. -38)

---

Tässä myös toisen blogini tämänaamuinen, niinkuin kaksi kuvaa Pietarista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/01/kaksi-kuvaa-pietarista.html

Meidän puolestamme rukoilee myös Henki!

"Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokaiksin.

Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." 

Room. 8:26-27 KR-92

- - - - -

"Tungoksessa he eivät kuitenkaan saaneet  tuoduksi häntä sisään, ja niin he kiipesivät katolle, irrottavat tiiliä ja laskivat sairaan vuoteineen kaikkien keskelle Jeesuksen eteen. 

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 5:19-20 KR-92

Jeesus: "...ystäviksi minä sanon teitä..." Joh. 15:15 

"Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?" Luuk. 5:23 KR-92

Jumala ei petä. Hän toteuttaa aina lupauksensa...!

Psalmissa 89 Esrahilainen Etan muistelee Jumalan lupausta: 

"Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi: "Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän. Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni... Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä." Ps. 89:20-21,30 KR-92

Sitten hän valittaa, että Jumala on hylännyt kansansa ja tehnyt tyhjäksi liittonsa:

"Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet. Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa." Ps. 89:39-40 KR-92

Sitten hän kysyy suoraan:

"Herra, missä on sinun uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jonka annoit kerran valalla vannoen?" Ps 89:50 KR-92

Mekin voimme kysyä, missä on se Jumalan lupaus, missä se kuningaskunta, missä se mahti? Kansaasi ahdistetaan yhä.

MUTTA: Me olemme saaneet myös lukea evankeliumit. Olemme saaneet lukea Jeesuksen syntymästä, ja hänen toiminnastaan maan  päällä. Ja myös siitä, kuinka kuningas Herodes niin pelkäsi tätä tulevaa kuningasta, että tapatti monet pienet pojat Betlehemin kylästä, saadakseen hengiltä tämän yhden. Mutta Jumala, tämän tulevan kuninkaan Isä, piti huolta lapsestaan: hänet ohjattiin turvaan Egyptiin Herodeksen murhanhimolta. Eikä tätä ikuista kuningasta saaneet hengiltä hänen omat kansalaisensakaan, roomalaisten avustuksella. Vaikka hänet naulattiin ristille, ja hän kuoli, oli kolme päivää haudassa kuolleena; ei kuolema kyennyt pitämään häntä vallassaan! Hän nousi kuolleista, ja nousi Isänsä luo taivaaseen. Siellä, sieltä käsin hän hallitsee jo nyt, mutta tulee vielä tännekin ja hänen valtansa on se ikuinen, odotettu valtakunta, jolla ei ole loppua.

"Hän on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita", näin kirkoissa luettavan uskontunnustuksen* sanoin.

Ja mitä tulee asioita miettineeseen Esrahilaiseen Etaniin, hänkin olisi iloinnut, jos olisi tiennyt saman, mikä tieto meillä on ollut saatavilla: Jeesus oli myös Daavidin jälkeläinen.  Esrahilainen Etan ei tiennyt vielä  hänestä... kuten me. Etan olisi suuresti iloinnut, jos olisi saanut tietää Jeesuksesta...

*https://katekismus.fi/uskontunnustus/18.html

Ahdistetun psalmista 138

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää... Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!"  Ps. 138:7-8 KR-92

Siinä on tämäkin:

"Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta."  jae 3

"... kiitän sinun nimeäsi armosi ja uskollisuutesi tähden. Suuri on sinun nimesi,  luja on antamasi lupaus." jae 2

---

Lujasta lupauksesta ja niiden täyttymisestä Jumalan omien suunnitelmien ja ajoitusten  mukaan - kertoo osaltaan tämäkin eilen Brander-blogista lukemani  teksti:

https://www.brander.name/2025/01/kaikki-he-kokoontuivat-yhteen/

Koettelemusten kestämisestä

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette." 5. Moos. 8:2 KR-92

"Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." Mark. 1:12-13 KR-92

Nämä aamulukemisissa olleet jakeet puhuttelivat minua tänä aamuna.

Meillä kaikilla on varmaankin omat erämaahetkemme. Ne eri tavoin vaikeat vaiheet, jolloin ihmettelee; missä mennään, mitä tapahtuu ja missä Jumala on? Tällaiset ajat voi pituudeltaan olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, mutta joskus voi olla jopa vuosikymmeniä sellaista aikaa. Silloin saattaa ihmetellä, että eikö Jumala välitä, eikö Hän haluakaan auttaa? Ja silti; Hän pitää huolta koko ajan tarkasti, emme ole silmälläpidon ulottumattomissa. Siellä neljänkymmenen vuoden vaelluksellakin, joka oli  vaikea; Jumala "johdatti", niin kuin jakeessa sanotaan. Tai kun Jeesus, Jumalan oma Poika, oli autiomaassa perkeleen kiusattavana; sanotaan: "enkelit pitivät hänestä huolta".

--- 

Monenlaisia erämaita, autiomaita, on meidän nykyajan ihmistenkin elämässä. Ihan meillä itsekullakin omanlaisensa.

Eilen luin jutun* (johon linkki jutun lopussa) yhdestä naisesta, joka oli 6 vuotta sitten siepattu perheensä keskeltä, kahden lapsen äiti. Hän joutui siepattuna pakkoavioliittoon, jopa kahdesti sen vankeuden aikana. Sitten hän pääsi pakenemaan. Mukaansa hän otti sen lapsen, jonka vankeudessaan, siinä pakkoavioliitossaan, oli synnyttänyt. Kun hän sitten saapui vuosien jälkeen omiensa luo, hän sai huomata, että hänen miehensä oli uusissa naimisissa. Hänellä oli uusi vaimo. Mies oli luullut, että nainen oli kuollut. Mikä stressaava tilanne kaikille. Kaiken lisäksi pakoon päässeen naisen ylle lankeaa sellainen epäilyksen, karsastuksen, raskas verho, jolle hän ei voi tehdä mitään. Ja kuitenkin hän siellä siepattuna ollessaan varmasti haaveili juuri paon mahdollisuudesta; unelmoi ehkä siitä. Mutta nyt kun se unelma toteutui, ei sen toteutuminen ollutkaan sen näköistä kuin hän oli ajatellut. Nyt hänellä on huolehdittavanaan myös se hänen mukaansa ottama lapsi. Mutta äiti ei jättänyt lastaan... Jumala ei jätä meitä. Kuljettaa mukanaan, koska rakastaa.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/hapea-ja-stigma-seuraavat-sieapattuja-naisia-vapauteen-nigeriassa/

Että niin korkea Hallitsija...

Että niin korkea Hallitsija - kaiken Luoja ja suunnittelija, tahtoo olla missään tekemisissä tällaisten kanssa, tällaisten maan ihmisten kanssa, jotka olemme kuin muurahaisia; että Hän sieltä huomaa ja huomioi yhden; näkee jokaisen, jopa rakastaa tällaisia! Hän, suuri kaukainen Herra - ja samalla niin lähellä. Mikä ihme se onkaan!

Olin eilen nukkumaan menon edellä lukenut iltarukoustekstinä jakeita psalmista 104, täältä:

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/maanantai-6-1-2025/

Siunattua alkanutta uutta päivää - tätä päivää; Sinulle❤️☀️

Elämän ankkuri ulottuu esiripun toiselle puolen... (kuva)

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen." Hebr. 6:19 KR-92

"Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta." Hebr. 6:20 KR-92

---

Ei tarvita enää jokapäiväisiä uhreja. Jeesus sovitti kaiken yhdellä kerralla, kun antoi syntiemme puolesta itsensä! 

Ei voi suurempaa rakkautta olla, kuin se...✝️❤️✨

Eikö kaikessa ihmisen pelossa olekin...

Eikö kaikki ihmisen pelot olekin lopulta kotoisin samasta kuolemanpelon lähteestä? Jos ei suoranaisesti, niin sen savuja ainakin vahvasti haistelemme. Kunpa muistaisimmekin yhtä vahvasti Elämän olemassaolon, ja sen vaikutuksen elämässämme, kuin nyt kulutamme energiaa, voimavaroja, siihen toiseen, joka pelkästään syö eikä tuo. Toinen taas antaisi sitä elämänvoimaa Elämästä itsestään: Jeesuksesta.

"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hebr. 2:15  (v. -38)

 
"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen," Hebr. 2:14 (v. -38)

Toisin sanoen, uudemman Raamatunkäännöksen mukaan, ja jakeet oikeassa järjestyksessä:

"Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hän tulikin ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Hebr. 2:14-15 KR-92

---

Täytyy todeta vielä se, että omiin ajatuksiinihan minä taas tämänkin kirjoitin... Pelokas ihminen monella tapaa. Mutta tällaisenakin Jumalalle rakkaita saadaan olla❤️