Mitäs jos kotiin tulisi uusi asukas?

Luin tänä iltana Riitta Lemmetyisen kirjaa: "Pieniä ihmeitä" ja siitä teksti: "Saako teille tulla asumaan?" Se kysymys jäi mieleeni. Siitä tämä teksti sai sytykkeensä.

Tekstissä Riitta kysyy, miltä tuntuisi, jos postissa tulisi kirje, jossa lukisi (Raamatun* sanoin): "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi..." Sanoisimmeko, ettei se käy, missään tapauksessa?

Kun hän tulisi, mikä olisi ensin häntä vastassa? Postit eteisessä; laskut, Kelan kirje, aika sairaalaan, tms., pohti Riitta. Sisemmälle tullessa (meillä ainakin) kaaosta esim. lautakasojen muodossa. Ja keittiössä pahvi- ja muovikaaos odottamassa keräyspisteeseen menoa, ja kylppärissä pursuavat pyykkikorit. Eihän tätä kaikkea tahdo kenellekään näyttää... Kun kaikki on rempallaan.

Mutta kun hän kuitenkin tahtoo tulla juuri meidän luoksemme... Olla arjessamme, sen raadollisuudessa läsnä! Ei odota kiiltokuvaksi puunattua kotia. Ei oleta jatkuvia hymyjä ja sosiaalisuutta. Hän tahtoo olla läsnä siinä keittiön pöydän ääressä, (tai jokin muu paikka), missä niitä omia ahdistuksen aiheita murehditaan.  Hän tahtoo olla läsnä niissä meidän kanssamme. Sitä hän juuri haluaa! 

On se vaan ihmeellistä. Miten joku voi nimenomaan haluta olla läsnä siinä kaaoksessamme?   Ei se kaaos häntä haittaa. Hän rakastaa sinua - ja minua. Ja sen vuoksi tahtoo olla kanssamme, kaikissa olosuhteissa, kaikissa mielentiloissa.

Annan sen ajatuksen virkistää ja ilahduttaa minua nyt.  

Hän on se, joka jaksaa kuunnella kaiken senkin, mitä en tohdi toisten niskaan kaataa.  Hänellä on ymmärrystä ja sääliä meitä kohtaan. Ja hän tietää keinot, joilla taas tästäkin hetkestä luovimme eteenpäin. Kenties hitaammin kuin olimme toivoneet, mutta kuitenkin.

Tule, Herra Jeesus! Tule asumaan tänne! Sinua me tarvitsemme.

---

* Käännöksestä riippuen: Sakarja 2:10 tai 14