"Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun,
ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!"
Ps 89:16
Minulle tuo jakeen alkuosa puhui siitä, että olisi syytä myös tuntea joskus sitä juhla-aikojen riemuakin. Usein se juhlariemu jää kaiken arkisen ja ankean alle, kun sitä ei edes yritä juurikaan onkia sieltä esiin. Jumala itse on niitä juhla-aikoja elämään antanut. Monesti näkee nekin ikäänkuin vähän "turhana touhotuksena". Jospa sitä voisi oppia vähän juhlistamaan sitä arkeakin; niitä kohokohtia, joiden arvon taitaa monesti ymmärtää vasta jälkikäteen.
Jos jää odottelemaan juhlamieltä, ennenkuin alkaa mitenkään valmistella juhlaa, saa ehkä odottaa niin kauan, että juhla menee ohi. Juhla syntynee, ei pelkästään niistä valmisteluista, vaan juhla itsessään saa kaiketi sen juhlamielenkin esiin.
---
Olin kirjoittanut tuon marraskuussa. Mutta nyt on taas juhla-aika käsillä, onhan pääsiäisviikko. Jeesuksen teossa meidän hyväksemme on kyllä juhlinnan aihetta! Silti se ei ole tärkeintä mitä silmillään näkee. Olkoon sydämessämme juhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti