Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...