jos olisit silmin nähtävänä täällä?
Laittaisitko yksinkertaisen aterian,
siitä mitä kaapista löytyy?
Entä sitten, lähtisitkö kanssani kävelylle,
saamaan raitista ilmaa,
ihastelemaan Isän luomistöitä
tai kolaamaan juuri satanutta lunta?
Mitä sitten, kun tylsistyneenä kysyn:
mitä minä oikein tekisin?
Mikään ei oikein huvitakaan.
Sanoisitko: lepää vähän.
Päiväunetko ottaisin?
Mutta kun uni ei tule.
Tulisiko paremmin,
jos sanoisit vierellä:
"Minun rauhani,
sen minä annan teille"?
En näe sinua näillä silmilläni,
en kuule korvillani,
vaikka tahtoisin niin.
Kuulisinko sydämelläni kuitenkin,
näkisin Sanassasikin sen,
minkä lupasit:
olet täällä silti!
---
Kuva on kovinkin talvinen, mutta runokin oli kirjoitettu kevätalvella ja ollut toisessa blogissani esillä huhtikuussa.
Aivan ihana runo! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaKiitos! Kun vain aina muistaisikin, että Hän on aina kanssamme...
Poista