Mikä ilo, kun saa kerran herätä
kirkkaaseen aamuun.
Pois on kaikki pimeä ja synkeä,
kaikki painava.
Iloa täynnä on sydän,
riemua täynnä suu.
On ilo nähdä,
Jumalan kukkivat puut.
Heräsin tavallista myöhempään. Oli ilo nähdä, että ulkona oli valoa, ei pelkkää mustaa pimeää. Se toi mieleeni ajatuksen siitä, miten ihana tulee joskus olemaan herääminen uuteen Taivaalliseen aamuun. Silloin ei ole enää ikinä pimeää, ei mitään painoja ja murheita. Silloin saamme olla aina Herran kanssa, ihastella yhdessä kaikkea kaunista.
Ihana runo! Valo aina piristää, ja on se kyllä ihanaa sitten, kun kerran saadaan herätä siihen kirkkaaseen aamuun, jossa kaikki pimeys ja synkkyys on lopullisesti poissa.
VastaaPoistaKyllä valolla on valtava vaikutus, jo täällä. Saati sitten siellä🙂
Poista