"He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Luuk. 24:32 KR-92
Oikeastaan ihan kateeksi käy... Nainen tuli parannetuksi, vaikka hän ei edes rohjennut pyytää sitä. Jeesus huomasi naisen ja paransi hänet. Tai entä tuo toinen tapaus. Saada olla Jeesuksen itsensä pitämällä "raamattutunnilla". Kuulla hänen omasta suustaan selitettävän kaikki. Niinpä niin. Mutta sanotaanhan kyllä näinkin:
"Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..."Apt. 17:27 KR-92
"Kaikki mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." Room. 15:4 KR-92
Eipä siis taida kadehtiminen kannattaa, kun Hän niin lähellä meitäkin kuitenkin on!
Siunattua päivää sinulle:)
Niinhän hän on lähellä :) Mutta kyllä olisi tosiaan ollut ihanaa olla se nainen! Pitää vain yrittää luottaa siihen, että samalla tavalla hän voi toimia meidänkin kohdallamme.
VastaaPoistaNiinpä:) Taatusti se nainen oli tuon jälkeen tosi iloinen, mutta varmasti valtavat ahdistukset ollut ennen sitä. Yleensä tulee ajatelleeksi vain sitä kun hän sai parantua. Niinkuin sanoit, yhtä hyvin meille voi tapahtua jotain yhtä ihmeellistä!
Poista