"... pahana päivänä tehdä vastarintaa, ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Ef. 6:13
Pahana päivänä... tehdä vastarintaa... kun jo muutenkin on väsynyt? Jatkuva taistelukin uuvuttaa. Paha päivä ei välttämättä näy päällepäin, eikä toisten silmiin. Mutta mielessä on taistelu. Kuinka voi tehdä uupuneena vastarintaa, kun häviö näyttää varmalta? Ja varma se onkin, jos luovutamme, jos antaudumme pahan voittamaksi. Jatkakaamme taistelua, tehkäämme vastarintaa, vaikka meidän mielestämme pystyssä pysyminenkin näytttää epätoivoiselta yritykseltä, voittamattomalta näyttävän vihollisen edessä. Ei anneta viholliselle ainakaan luovutusvoittoa! Käytetään sota-aseitamme, mitä meillä on, ja voimia, joita on, - ja huudetaan samalla sotapäällikköä apuun. Ja huudellaan myös kaverin puolesta. Ja jos mahdollista on, huudellaan myös rohkaisun sanoja lähistöllä taisteleville kavereille, joilla on omat kuumat paikkansa.
Näetkö kuvan keskellä kuin sydämen?
Kahdesta lehdestä muodostuvan...
"Ja uskovaisten ssuuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..."
Apt. 4:32
"Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain."
Gal. 6:32
Kiitos hyvä kirjoitus, olen tässä ajatellut tätä Raamatun kohtaa viime päivinä että:"meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan Ef.6:12...tää kohta on uskoville, vihollinen käyttää aina ihmistä välikappaleena hyökätessään, mutta oma lihamme ei siitä tykkää,sielunvihollisen tarkoitus on nujertaa, masentaa, ja jopa alettais syyttämään Jumalaa siitä, "meissä ei asu mitään hyvää, kaikki olemme pois poikenneet, ei ole ketään joka tekee sitä mikä hyvä on,ei yhden yhtäkään",sanoo sana, uskovatkaan ei olla synnittömiä, mutta olemme armahdettuja syntisiä, ja kaikessa saadaan yksinomaan turvautua Jumalan armoon ja Rakkauteen, ja Jeesuksen sovitustyöhön, kaikessa mikä meitä uhkaa, mutta niinkuin paavali sanoo:"Halu minulla on täältä eritä,ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi" mutta taistelu jatkuu siihen asti kunnes Mestari saapuu pilvissä meitä vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa"1Tes.4:17
VastaaPoistaNiin, vihollinen tosiaan osaa myös käyttää kaikkia aseitaan ja tahtoo meitä kaikin tavoin nujertaa ja masentaa. Mutta sanotaanpa näinkin: "sillä sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia." (2. Kor. 10:4). Tuli tuo alku mieleen tätä kirjoittaessa ja etsin koko jakeen. Ihan unohtuu välillä, ettei ne meillä olevat aseet ole mitään kevyttä kalustoa... Ja onneksi me armosta saadaan ollakin lunastettuja:)
PoistaVoi Metsäntyttö, kiitos tästä! ❤ Tulin tänne melkein "viimeisillä voimillani" katsomaan, mitä olet viimeksi jakanut, ja tämä oli niin suoraan tähän hetkeen! Nyt on ollut pahoja päiviä enkä todellakaan jaksaisi tehdä vastarintaa. Miksi sitä tosiaan pitääkin tehdä juuri väsyneenä...? Ei se auta kuin rukoilla ylhäältä voimia. Ihana sydän tosiaan tuossa kuvassasi! ❤ Siunattua viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaJa minä kun eilen taas pähkäilin jutun julkaisun kanssa... Kyllä joskus ottaa tosi koville. Ja juuri väsyneenä ei jaksaisi yhtään mitään taistelua, kun muutenkin on olemista jo sinällään. Mutta onneksi saadaan huutaa apua ylhäältä, kun ei muuta jakseta. Siunausta sinunkin viikonloppuusi!
PoistaLaitan vielä toisen kommentin, vaikka taistelumme on joka päiväistä pahoja voimia vastaan, on se taistelu Herran,ja kaikki on armoa mitä meille annetaan, ei meidän tarvitse omassa voimassa mennä eteenpäin,vaan levosta käsin,
VastaaPoistaonhan tämä saviastiamme heikko,
"...ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät".Apt.15:28
Jeesus on luvannutkin olla joka päivä omiensa kanssa.Matt.28:20
Puhun ihan omasta puolestani, koska viime päivät olen kokenut vihollisen hyökkäystä/vainoa. samalla olen kokenut myös iloa, että olen sen arvoinen, sitä suuremmalla ilolla.."Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon iloitkaa"Fil.4:4
Ihana onkin tuo Apostolien tekojen jae. Ja kunpa senkin enempi muistaisi, ettei taistelu on meidän. Ja itse Jeesus lupasi kanssamme olla. Sekin on ihanaa armoa, kun voi vihollisen hyökkäyksissä ja ahdistuksissa kokea iloa kaiken sen keskellä! Sellaista ei itse pysty saamaan aikaan.
Poista