"Herää, sydämeni..." Ps 57:9 KR-92
Jokin päivä sitten minuun vetosi tuo "Herää sydämeni...". Tämän psalmin alussa kuitenkin Daavidkin pyytää Herraa armahtamaan häntä... "kunnes myrsky on ohitse". Hänen kirjoituksensa alkoi siis avunpyynnöllä hädässä. Mutta jotain tapahtuu, kai ainakin Daavidin sydämessä, koska jonkin hetken päästä hän on kirjoittanut, että hänen mielensä on levollinen ja hän tahtookin laulaa ja soittaa. Mutta kaipaako hänen sydämensä vielä herättämistä? Eikö se ollutkaan ihan vielä valmis ylistykseen ja kiitokseen? Mutta kohta on!
"Jumala, sydämeni on levollinen,
mieleni on tyyni.
Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni,
herää harppu, helky lyyra,
minä tahdon herättää aamuruskon!"
Psalmi 57:8-9 KR-92
"Minä ylistän sinua kansojen keskellä,
minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin,
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,
kirkkautesi yli kaiken maan."
Psalmi 57:10-12
Meidänkin kiitosmielemme taitaa useinkin tarvita sitä herättelyä... kuin kohmeisen lämmittelyä, ennenkuin se pääsee vauhtiin.
Siunausta sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti