torstai 30. tammikuuta 2025

Rakkaus... anteeksianto... rakkaus...

"Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Luuk. 7:47 

"Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Luuk. 7:48

---

"Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Luuk. 7:47 KR-92

"Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 7:48 KR-92






keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Ei turhaa!

 "... olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." 1.Kor. 15:58 

Luin tuon F. Wislöffin rukouskirjasta. Hän pohti siinä, kuinka monesti kaikki meidän omat tekemisemme tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Emme osaa itse arvostaa sitä, eivätkä ehkä toisetkaan. Mutta sitten hän tuumi, että Herralle se ei ole pientä eikä merkityksetöntä; hänen katseensa on suunnattu päivittäin tekemisiimme. Mikään ei ole turhaa eikä merkityksetöntä, joka tehdään Herralle; hänen nimessään.

Enkö ole itsekin ajatellut ja kokenut, että ihan olematonta on tekemiseni. Mutta tuo aamun jae oli muistutus, ettei asia ole ihan niin. Jumala näkee, mitä mikäkin vaikuttaa, ja milloin. Omilta silmiltämme se voi kyllä olla salattu.

-----
 
Toinen tähän aiheeseen sopivasti liittyvä kohta Raamatussa oli jakeet Ruutin kirjan luvusta 4. Kenties Noomi, Ruut, tai Boaskin, vähättelivät omia tekemisiään ja osaansa asioiden ja sukupolvienkin ketjussa. Mutta ilman Noomia, ja rakkauttaan poikansa leskeä, Ruutia kohtaan, ei Ruutista olisi tullut uudessa uudessa  avioliitossaan Boaksen kanssa kuningas Daavidin isoisän äitiä... ja Jeesuksen esiäitiä!

SANOTTUJA SIUNAUKSIA...

Boas sai todistajilta ja läsnäolijoilta tällaisen siunauksen sen kohtalokkaan maanluovutustilaisuuden - ja myös tulevan vaimon; Ruutin, johdosta: "... Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Rakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä. Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä, kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle." Ruutin kirja 4:11-12 KR-92

Ja Noomille naapurin naiset sanoivat: "..."Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." Ruutin kirja 4:14-15 KR-92 

Naiset myös kuuluttivat pojan syntymää sanoen: "Noomi on saanut pojan..." jakeessa 4:17. Poika sai nimen Obed.

Ruut itse oli saanut ennen näitä tapahtumia Boakselta tämän sanan, - siunaukseksi sitä sanoisin - ennenkuin oli mitään avioliittoaikeita vielä: "Herra palkitkoon sinulle tekosi*, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa." Ruutin kirja 2:12 KR-92 (*Koska Boas oli kuullut kuinka hyvä Ruut oli ollut anopilleen, kuinka hän oli lähtenyt anoppinsa Noomin mukaan.)


❤️ 

Emme tiedä mihin asti lentävätkään siunauksen lehdet...🍃tuoden esiin jotain uutta... ja uutta... 


torstai 23. tammikuuta 2025

Tämän aamun luettavat sai etsimään vanhoja muistilappuja...

Nyt oli luettavissa kohta Jobin kirjasta, ja sitä lukiessa muistin, että tuotahan joskus - muutamia vuosia sitten, vanhemmasta käännöksestä luettuna mietin, että mitä siinä oikein tahdotaan sanoa. Asian saattoi ehkä päätellä, mutta silti. Olin pähkäillyt asiaa sitten viiden muistilapun kanssa. 

Vanhemmassa käännöksessä pyydetään: "Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä. Ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;" Job 13:20-21 v. 33 käännös

Uudemmassakin pyydetään, mutta hieman erilaisin sanakääntein; ymmärrettävämmin: "Vain kahta asiaa sinulta pyydän - jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi. Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit." Job 13:20-21 KR-92

Asiat voidaan sanoa niin monella tavalla🤔 Mutta hyvä on, jos sen heti ymmärtäisi, mitä tahdotaan sanoa.😊 

Ilahduin tänä aamuna selvästi sanotusta kohdasta. Kaivoin yhden hartauskirjan välistä ne pähkäilymuistilappuni, joissa harmikseni ei ole päivämäärää merkittynä. Ne oli Vähäsarjan "Joka päivä lupaus kantaa" - kirjan välissä. Siinä kirjassa oli kyllä nuokin jakeet toukokuun 10. päivän tekstin alkajaisiksi olleet. Sitä en tiedä, ovatko lappuset olleet alunalkaen siinä kohtaa vai miten lie.




keskiviikko 22. tammikuuta 2025

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
  
Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---
Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.



tiistai 21. tammikuuta 2025

Voisiko näihin ajatella sen sanan: "jo" - niitä lukiessa...

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." Joh. 5:24 KR-92 

Jeesuksen sanoja nuo yllä. Niissä jo olikin yhden kerran se sana: "jo". Mutta tuo "on saanut", sekin ikäänkuin noissa sanoissa jo sisältää sen. 

Sitten oli Pietarin puheesta poimittuna: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista." 1. Piet. 1:3 KR-92

Tuossakin nuo sanamuodot on sellaiset, että kuvaavat mielestäni sitä tilaa: "Jo"! 

Ja Jeesukselle niin rakas Johannes vakuuttaa: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."  1. Joh. 3:2 KR-92



---

Kun lopetin näiden aamujakeista tulleiden mietteiden kirjoittelun vihkoon, huomasin pöydällä verenpainelääkkeeni vielä. En siis ollut ottanut niitä, vaikka ne oli siinä veden kera odottamassa minua. Olisin voinut ottaa ne jo heti, kun ne pöydälle pistin. Ne vain unohtui, kun rupesin lukemaan ja kirjoittamaan. - Nyt otin ne. Ja kulautin veden. 
Mutta tästä tulee vielä mieleen, että mitähän kaikkea taivaallista me mahdamme jättää ottamatta, joka olisi valmiina jo otettavaksi...❣️

Jeesus täytti kuitenkin kaikki vaatimukset puolestamme...




Eilen sain aikaiseksi koota nuo joulukoristeet pois tuosta. Taulu jäi. 





sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Armonsa valossa

Sakariaan sanoja puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää:

"Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!
 Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen...

Näin meidän Jumalamme
hyvyydessään armahtaa meitä:
korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk..1:68,78-79 KR-92 




Jumala antoi Jeesuksen tulla jokaista ihmistä, jokaista kansaa varten. Israelille hän antoi erityisen aseman: olla ikäänkuin hänen suurlähettiläinään. Mutta me kaikki muutkin saamme nyt toimia hänen lähettiläinään; julistaa Jeesusta, jos vain tahdomme.

Israelin kansa ei tunnistanut - eikä tunnustanut, omaa Messiastaan, omaa kuningastaan; Jeesusta, Jumalan Poikaa. Koitti sitten ns. pakanain ajat, jota aikaa nyt vielä elämme. Me kaikki muut kansat juuri niitä pakanakansoja olemme, jotka palvelimme aikoinaan, (ja vieläkin)  kuka mitäkin omatekoista Jumalamme. Mutta sitten tuli Kristus - kaikkien kansojen valo, meillekin☀️ Meillekin jotkut julistivat evankeliumin vapauttavan ilosanoman: ei tarvita omia uhraamisia ja hyviä töitä, jotta Jumala meidät hyväksyisi, koska oli tuo yksi: Jeesus - ihmisen poika ja Jumalan Poika, tehnyt valmiiksi meille kaiken. Hän kuoli syntiemme uhrina, maksoi täydellisesti kaikki velkamme Jumalalle ja antoi oman kelvollisuutensa meille. Mikä autuas vaihtokauppa! Niin suuri ja hieno, jotta emme tahdo todeksi millään sitä uskoa; Suuri rakkaus meni ristille puolestamme, jotta me saisimme elää.❤️✝️🌟 

"Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja!" Ps. 148:14 KR-92

Jumalan omaisuuskansakin tulee vielä tuntemaan oman Messiaansa ihan kansana. Mutta tällä hetkellä vielä siellä on Jeesukseen uskovia yksityisiä ihmisiä samalla tavoin kuin muidenkin kansojen keskuudessa. Mutta ajat vaihtuvat.

--- 
Jakeet olivat aamuluettavissani. Niistä sitten nämä mietteet.

Laitan tähän vielä linkin armollisiin juttuihin Yksin armosta -blogissa:





torstai 16. tammikuuta 2025

Kun Paavali ryhtyi kerskailemaan...

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.
Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.
Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." 2. Kor. 12:1-9  KR-92

... HÄN IKÄÄNKUIN EROTTI ITSENSÄ SIITÄ MIEHESTÄ, JOKA NIITÄ VALTAVIA ILMESTYKSIÄ OLI KOKENUT. SE OLI KUIN TOINEN MIES.
 
"Mutta Jumalan armosta olen se mitä olen... 1. Kor. 15:10 (v. -38)

"... ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali..." Kirje Filemonille 1:9 (v. -38)

---

Tässä myös toisen blogini tämänaamuinen, niinkuin kaksi kuvaa Pietarista:




keskiviikko 15. tammikuuta 2025

Meidän puolestamme rukoilee myös Henki!

"Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokaiksin.

Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta." 

Room. 8:26-27 KR-92

- - - - -

"Tungoksessa he eivät kuitenkaan saaneet  tuoduksi häntä sisään, ja niin he kiipesivät katolle, irrottavat tiiliä ja laskivat sairaan vuoteineen kaikkien keskelle Jeesuksen eteen. 

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 5:19-20 KR-92

Jeesus: "...ystäviksi minä sanon teitä..." Joh. 15:15 



"Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?" Luuk. 5:23 KR-92



sunnuntai 12. tammikuuta 2025

Jumala ei petä. Hän toteuttaa aina lupauksensa...!

Psalmissa 89 Esrahilainen Etan muistelee Jumalan lupausta: 
"Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi: "Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän. Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni... Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä." Ps. 89:20-21,30 KR-92

Sitten hän valittaa, että Jumala on hylännyt kansansa ja tehnyt tyhjäksi liittonsa:
"Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet. Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa." Ps. 89:39-40 KR-92

Sitten hän kysyy suoraan:
"Herra, missä on sinun uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jonka annoit kerran valalla vannoen?" Ps 89:50 KR-92

Mekin voimme kysyä, missä on se Jumalan lupaus, missä se kuningaskunta, missä se mahti? Kansaasi ahdistetaan yhä.

MUTTA: Me olemme saaneet myös lukea evankeliumit. Olemme saaneet lukea Jeesuksen syntymästä, ja hänen toiminnastaan maan  päällä. Ja myös siitä, kuinka kuningas Herodes niin pelkäsi tätä tulevaa kuningasta, että tapatti monet pienet pojat Betlehemin kylästä, saadakseen hengiltä tämän yhden. Mutta Jumala, tämän tulevan kuninkaan Isä, piti huolta lapsestaan: hänet ohjattiin turvaan Egyptiin Herodeksen murhanhimolta. Eikä tätä ikuista kuningasta saaneet hengiltä hänen omat kansalaisensakaan, roomalaisten avustuksella. Vaikka hänet naulattiin ristille, ja hän kuoli, oli kolme päivää haudassa kuolleena; ei kuolema kyennyt pitämään häntä vallassaan! Hän nousi kuolleista, ja nousi Isänsä luo taivaaseen. Siellä, sieltä käsin hän hallitsee jo nyt, mutta tulee vielä tännekin ja hänen valtansa on se ikuinen, odotettu valtakunta, jolla ei ole loppua.

"Hän on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita", näin kirkoissa luettavan uskontunnustuksen* sanoin.

Ja mitä tulee asioita miettineeseen Esrahilaiseen Etaniin, hänkin olisi iloinnut, jos olisi tiennyt saman, mikä tieto meillä on ollut saatavilla: Jeesus oli myös Daavidin jälkeläinen.  Esrahilainen Etan ei tiennyt vielä  hänestä... kuten me. Etan olisi suuresti iloinnut, jos olisi saanut tietää Jeesuksesta...

*https://katekismus.fi/uskontunnustus/18.html



perjantai 10. tammikuuta 2025

Ahdistetun psalmista 138

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää... Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!"  Ps. 138:7-8 KR-92

Siinä on tämäkin:

"Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta."  jae 3

"... kiitän sinun nimeäsi armosi ja uskollisuutesi tähden. Suuri on sinun nimesi,  luja on antamasi lupaus." jae 2


---

Lujasta lupauksesta ja niiden täyttymisestä Jumalan omien suunnitelmien ja ajoitusten  mukaan - kertoo osaltaan tämäkin eilen Brander-blogista lukemani  teksti:

https://www.brander.name/2025/01/kaikki-he-kokoontuivat-yhteen/


torstai 9. tammikuuta 2025

Koettelemusten kestämisestä

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette." 5. Moos. 8:2 KR-92

"Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." Mark. 1:12-13 KR-92

Nämä aamulukemisissa olleet jakeet puhuttelivat minua tänä aamuna.

Meillä kaikilla on varmaankin omat erämaahetkemme. Ne eri tavoin vaikeat vaiheet, jolloin ihmettelee; missä mennään, mitä tapahtuu ja missä Jumala on? Tällaiset ajat voi pituudeltaan olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, mutta joskus voi olla jopa vuosikymmeniä sellaista aikaa. Silloin saattaa ihmetellä, että eikö Jumala välitä, eikö Hän haluakaan auttaa? Ja silti; Hän pitää huolta koko ajan tarkasti, emme ole silmälläpidon ulottumattomissa. Siellä neljänkymmenen vuoden vaelluksellakin, joka oli  vaikea; Jumala "johdatti", niin kuin jakeessa sanotaan. Tai kun Jeesus, Jumalan oma Poika, oli autiomaassa perkeleen kiusattavana; sanotaan: "enkelit pitivät hänestä huolta".

--- 

Monenlaisia erämaita, autiomaita, on meidän nykyajan ihmistenkin elämässä. Ihan meillä itsekullakin omanlaisensa.

Eilen luin jutun* (johon linkki jutun lopussa) yhdestä naisesta, joka oli 6 vuotta sitten siepattu perheensä keskeltä, kahden lapsen äiti. Hän joutui siepattuna pakkoavioliittoon, jopa kahdesti sen vankeuden aikana. Sitten hän pääsi pakenemaan. Mukaansa hän otti sen lapsen, jonka vankeudessaan, siinä pakkoavioliitossaan, oli synnyttänyt. Kun hän sitten saapui vuosien jälkeen omiensa luo, hän sai huomata, että hänen miehensä oli uusissa naimisissa. Hänellä oli uusi vaimo. Mies oli luullut, että nainen oli kuollut. Mikä stressaava tilanne kaikille. Kaiken lisäksi pakoon päässeen naisen ylle lankeaa sellainen epäilyksen, karsastuksen, raskas verho, jolle hän ei voi tehdä mitään. Ja kuitenkin hän siellä siepattuna ollessaan varmasti haaveili juuri paon mahdollisuudesta; unelmoi ehkä siitä. Mutta nyt kun se unelma toteutui, ei sen toteutuminen ollutkaan sen näköistä kuin hän oli ajatellut. Nyt hänellä on huolehdittavanaan myös se hänen mukaansa ottama lapsi. Mutta äiti ei jättänyt lastaan... Jumala ei jätä meitä. Kuljettaa mukanaan, koska rakastaa.




tiistai 7. tammikuuta 2025

Että niin korkea Hallitsija...

Että niin korkea Hallitsija - kaiken Luoja ja suunnittelija, tahtoo olla missään tekemisissä tällaisten kanssa, tällaisten maan ihmisten kanssa, jotka olemme kuin muurahaisia; että Hän sieltä huomaa ja huomioi yhden; näkee jokaisen, jopa rakastaa tällaisia! Hän, suuri kaukainen Herra - ja samalla niin lähellä. Mikä ihme se onkaan!

Olin eilen nukkumaan menon edellä lukenut iltarukoustekstinä jakeita psalmista 104, täältä:

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/maanantai-6-1-2025/




Siunattua alkanutta uutta päivää - tätä päivää; Sinulle❤️☀️


sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Elämän ankkuri ulottuu esiripun toiselle puolen... (kuva)

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen." Hebr. 6:19 KR-92



"Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta." Hebr. 6:20 KR-92

---

Ei tarvita enää jokapäiväisiä uhreja. Jeesus sovitti kaiken yhdellä kerralla, kun antoi syntiemme puolesta itsensä! 

Ei voi suurempaa rakkautta olla, kuin se...✝️❤️✨



perjantai 3. tammikuuta 2025

Eikö kaikessa ihmisen pelossa olekin...

Eikö kaikki ihmisen pelot olekin lopulta kotoisin samasta kuolemanpelon lähteestä? Jos ei suoranaisesti, niin sen savuja ainakin vahvasti haistelemme. Kunpa muistaisimmekin yhtä vahvasti Elämän olemassaolon, ja sen vaikutuksen elämässämme, kuin nyt kulutamme energiaa, voimavaroja, siihen toiseen, joka pelkästään syö eikä tuo. Toinen taas antaisi sitä elämänvoimaa Elämästä itsestään: Jeesuksesta.

"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hebr. 2:15  (v. -38)
 
"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen," Hebr. 2:14 (v. -38)

Toisin sanoen, uudemman Raamatunkäännöksen mukaan, ja jakeet oikeassa järjestyksessä:

"Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hän tulikin ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Hebr. 2:14-15 KR-92

---
Täytyy todeta vielä se, että omiin ajatuksiinihan minä taas tämänkin kirjoitin... Pelokas ihminen monella tapaa. Mutta tällaisenakin Jumalalle rakkaita saadaan olla❤️



maanantai 30. joulukuuta 2024

Sen täytyy olla ihmeellinen hetki, kun...

Näissä Jesajan kirjan jakeissa välittyy se riemu, kun koetaan Jumalan suuria tekoja:

"... Mutta sinun taivaallesi  kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.

Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan. 

Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu, kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus, kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.

Koko Saban väki saapuu, kultaa ja suitsuketta kantaen, ja he kaikki ylistävät Herraa. Kedarin laumat kerätään sinun luoksesi, Nebajotin pässit ovat sinun, niitä uhrataan otollisina uhreina minun alttarillani. Niin minä kirkastan asumukseni loiston.

Entä nuo, jotka kiitävät tänne kuin pilvi, kuin kyyhkyt lakkaansa - keitä he ovat? 

Kaukaisten rantojen alukset kerääntyvät, kärjessä Tarsisin-laivat. Ne tuovat poikasi kaukaa, tuovat heidän hopeansa ja kultansa Herran, sinun Jumalasi, nimen kunniaksi, kunniaksi Israelin Pyhälle. Hän antaa sinulle loiston ja mahdin.

Muukalaiset rakentavat sinun muurisi, heidän kuninkaansa palvelevat sinua. Vihassani olen sinua lyönyt, mutta rakkaudessani minä sinua armahdan.

----
 .... sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen.

Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta."

Jesaja 60:2-10, 62:4-6

----

Ihastuin lukiessani lukua 60, jossa oli sitä iloa ja ihmetystä Jumalan ihmeellisistä teoista.  Jakeita oli silmään osunut "sattumalta", etsiessäni aamulukemisiin kuuluneita jakeita. Mutta jännä oli sitten sekin, että kun olin taitellut Raamatun sivuja löytääkseni sen "sattumalta" löydetyn paikan, olin taittanut ne niin, että kun jakeita kirjoittelin vihkoon, luulin tuossa yllä olevassa "taitekohdassa" että nuo luvun 62 jakeet ovat edelleen lukua 60! Se kun jatkui niin sopivana siinä. "Sattumalta" senkin  sitten huomasin. Sattumalta ei kuitenkaan Jumalan suunnitelmissa mikään tapahdu. Hänellä on kaikki valta.

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä kaikista kansoista. Meidän on hyvä muistaa se - ja rukoilla, että Jeesuksen Golgatalla tekemä työ tulisi valoksi kaikkialla. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen." Niin on Jumala nähnyt asian hyväksi järjestää, että viaton uhri kuoli meidän syntisten edestä. Itse emme pysty itseämme pelastamaan millään konstilla - ei millään muulla, kuin Jeesuksen työn ottamalla vastaan annettuna armona - lahjana! Siinä oli rakkaus❣️ Ei siinä, että me rakastimme häntä, vaan Hän meitä🌟


Kuvituksena tässä v. 2000 tekemäni piirros, johon olin mallin ottanut postikortista.




sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Lohdullinen, parantava sana

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypittte riemusta kuin vasikat laitumella." 

Malakia 3:20 KR-92





perjantai 20. joulukuuta 2024

Ihmeellinen kaupunki!

"Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: "Herra on täällä." Hes. 48:55 KR-92

Tämäkin aihe oli alunalkaen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Siinä hän sanoi, että nuo ovat Hesekielin kirjan viimeiset sanat. Sitten hän mietti sen kaupungin ihmeellisyyttä. Ja toden totta, ihmeellistä se olisi asua sellaisessa kaupungissa, jossa sen valtias olisi Herra itse!

Millaista se olisikaan jos kaikilla kaupungin asukkailla olisi sama päämäärä: palvella Herraa! Se vaikuttaisi monella tavalla kaikkeen; silloinkin vaikka kaikissa meissä, joka ihmisessä,  vajavaisuuskin vielä asuisi. Mutta meillä olisi silti jokaisella apunamme ja silmiemme edessä Kuningas, jonka halu olisi auttaa jokaista alaistaan. Ja asukkaiden halu olisi olla Kuninkaalle mieliksi, ja hyviä lähimmäisiä toisille - siltikin, vaikka se vajavuus meissä yhä vielä olisi. Millaiset vaikutukset sillä kaikella olisikin! Se olisi kuin jatkuva kesä, jatkuva valo, melkein kuin taivas tai paratiisi, jossa saisimme elää.

Mutta siltikin; vaikka ihan noin ei nyt ole, että jokainen palvelisi Herraa, saamme kuitenkin  Herran omina olla nytkin jo ikäänkuin taivaan esikartanossa, Hänen maillaan; koska Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme aina - "joka päivä maailman loppuun asti". Kuninkaan oma Poika kanssamme, kaikissa ahdingoissammekin! Siltikin siinä vierellä ihan, vaikka olisimme useimmiten kuin kuuroja, sokeita, ja tunnottomia havaitsemaan sitä. Meitä rampojaja ja väsyneitäkin jaksaa taluttaa, tai jopa kantaa perille asti. 

---

"Vain lyhyt aika enää, ja Libnonin  vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälkeen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:17-19 KR-92


(Olin eilen kirjoittanut vihkoon tuosta kaupungista. Tänään oli luettavissa tämä Jesajan kirjan kohta.)




"... näimme hänen tähtensä itäisillä mailla.." Matt. 2:2 



keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Rohkaisua antava sana - ja mitä illalla vielä oli...

"Minä tiedän, missä sinä asut." Ilm. 2:13 

Luin tuon kohdan (on alkuosa jakeesta) Fredrik Wislöffin rukouskirjasta* tälle päivälle annettuna jakeena. Wislöff mietti siinä, että millaisella tarkkuudella se tietäminen on. Se on paikan ja talon tarkkuudella. Jopa ne huoneet on tiedossa, joissa puuhaillaan. Niihin paikkoihin on Jumalan katse suunnattu koko ajan. Hän tietää muutosten ajatkin. Ja lopulta, senkin hetken, jolloin on sinne oikeaan kotiin muuton aika. Paikkoja valmistellaan siellä. - "Mutta siihen mennessä hän tarkalleen tietää, missä sinä asut ja millaiset olosuhteesi ovat." - Sitten Wislöff vielä muistutti, ettei sitä ainoastaan tiedetä, missä asutaan, vaan tahdotaan tulla sinne asumaan kanssamme! Ja se kanssa-asukas tuo mukanaan voimansa ja armonsa...





---

*Levähtäkää vähän/Fredrik Wislöf/Sana vuoden joka päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö 1985. Suomennos Signild Tennberg.

---

Ja illalla tämä aihe jatkuu: Oltiin menty jo niinkuin nukkumaan, kun huomattiin kaihtimen raosta, että pientä valonkajastusta näkyy sieltä. Ihmeteltiin, että onko siellä ulkovalot? No ei ollut. Oli autossa valot... Eilen sillä viimeksi ajeltiin, tänään ei ollenkaan. Isäntä kävi sitten kokeilemassa, että käynnistyykö auto. Ei käynnistyt, jotain ääntä vain piti. Siinäpä sitä oli taas tälle illalle. Nyt ei se unikaan taida ihan tulla justiinsa. Mutta... tuohon aamun tekstiin viitaten, tämäkin siis on tuolla "yläkerroksessa" kyllä nähty, ja tiedetty kuinka tämäkin asia taas selvitetään. Huomisaamuna olisi ollut kyytimiselle tarvetta, joita ei voida ajella, ellei ihmettä tapahdu ja auto käynnisty kuitenkin. Aikomus olisi kuitenkin laittaa auto lämmitykseen aamulla, ja katsotaan sitten. Saa rukoilla, kiitos!  Mutta niin siis tuokin asia nähtiin.

---
Aamulla 19.12. klo 7.00 kirjoitan tässä: KIITOSAIHE! AUTO KÄYNNISTYI🌟






lauantai 14. joulukuuta 2024

Saamme iloita! - Ja aamun sekaannus..

"... Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi." Jes. 41:16 KR-92

"Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." Room. 5:11 KR-92




Olipas "hassu juttu"... Olin vahingossa lueskellut päivän tunnussanasta jakeita väärältä kuukaudelta. No, iloitsen nyt niistä sitten:) 

Mutta jännä juttu oli vielä se, että kun nousin ylös tänä aamuna klo 7 aikaan, ihmettelin keittiöön hiippaillessani, että eikö ikkunoissa pitäisi näkyä täysin mustaa; ei kai siellä pitäisi kajastaa vielä ollenkaan valoa? Sitten huomasin keittiön ikkunasta kuun. Se siellä kajasti. Aloin tavoitella sitä valoa kameralla, pimeäasetuksella. Siinä piti odottaa kuvan valmistumista liikkumatta. Ja kun se oli valmis, sitä ei heti tiennyt, että mitä siitä tuli, ennenkuin katsoi siitä, missä valmiit kuvat yleensäkin näkyy. Kännykällä siis kuvasin. Olin kuvitellut, etten ehkä saanut mitään muuta kuin mustaa. Mutta olihan siellä ihan kuvia, joissa näkyi se valon vaikutus. Ja iloitsin niistä kuvista:)


torstai 12. joulukuuta 2024

Jotakin tähän aamuun

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen." 2. Kor. 5:1-5

"Puretaan" ja "huokailemme ahdistuneina". Sitähän tämä elämä on. Rakennetaan, korjaillaan ja puretaankin. Ja tehdään uutta. Jos ihmisten rakentamat rakennukset osaisivat puhua, nekin varmaan huokailisivat ja huutaisivatkin, kun niin koville jo korjailu voisi ottaa, saati purku. Jokainen "lauta" tai "tiili" tai "laatta", jota irrotetaan, tuntuu, sattuu. Mutta kun sitä uutta rakennusta ei voi pystyttää ennen tämän vanhan purkua. Jotkut puretaan nopeasti, toisten purku voi olla hitaampaa, mutta kummallakaan ei ole ihan helppoa. Mutta rakentaja tietää, mitä tekee meidän jokaisen kanssa. Jokainen "telttamaja" ja "rakennus - jokainen ihminen - on Hänelle niin tuttu ja rakas! 

Siunatkoon ja vahvistakoon sinua, meitä itsekutakin; Herramme Jeesus Kristus, joka rakastaa meitä❣️


---
Tuo Raamatunkohta oli luettavissani jokunen aamu sitten. Vihkoonikin kirjoitin silloin siitä. 




keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Kun minä jokaisen asiani kanssa...

Tänä aamupäivänä - ja pitkin päivää...



Kun minä huokaisen asiani sinulle, sinä muistutat jo aiemmin sanotusta lupauksesta:

"Jo ennenkuin he rukoilevat, minä jo vastaan..."

"minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."



"Älkää olko huolissanne mistään..."

Niin ei minun sitten tarvitsisi olla huolissani siitäkään, mikä juuri nyt mielessä on... Saisin olla luottavaisin mielin, että asia on hoidossa, vaikka en itse tiedä, miten se asia tapahtuu.

"Älä arkana pälyile ympärillesi, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä."



Hän armollansa niinkuin auringolla, kirkastaa ja kaunistaa sen, mikä muutoin näyttää synkältä silmillemme.



---

Tekstit lähes kaikki kirjoitettu tänään autossa istuessa. Kaikki kuvat myös samalla matkalla autossa istuessa otettuja.


Ilahduttava, rohkaiseva teksti Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjassa

Jakeena oli tämä: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ef. 1:3 

On jo siunannut...! 

Paras olisi suoraan Fredrik Wislöffin kirjasta*  lukea, kenellä se kirja sattuu olemaan. (Kyseessä oli teksti joulukuun 1. päivältä; jolloin sen luin.) Mutta jos se ei ole mahdollista, tässä on vähän selitystä siitä minua ilahduttaneesta tekstistä. Fredrik Wislöff kirjoitti, että  tuossa jakeessa -  "on kolme totuutta, jotka tekevät sen niin käsittämättömän rikkaaksi ja ihanaksi."

Ja mitähän ne sitten ovat? "Hän on siunannut meitä." Hän on sen jo tehnyt. Se on totta jo nyt. Se omistetaan jo nyt.  "Kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Ei mitään rippusia tai pisaroita siitä, vaan valtava rikkaus. Siihen on omistusoikeus Kristuksessa. Emme ole köyhiä. Emme aavistakaan, millainen valtava omaisuus meillä on; ja silti se on meidän! "Taivaallisissa." Se rikkaus siirtää  meidät ikäänkuin jo nyt taivaaseen. Taivas on meidän. Elän Kristuksessa jo siellä.

Ja kirjassaan Wislöff päättää ihanat huomionsa siihen,  että "Ylistetty olkoon Jumala."  Voi kuvitella, että hänellä on ollut ihana hetki Jumalan Sanan kanssa, kun hän on nuo huomiot tehnyt. 

Ihastuttakoon samat löydöt meitäkin❤️





---
*Kirja: Fredrik Wislöff / Levähtäkää vähän. Sana vuoden jokaiselle päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö. Vaaleakantinen kirja, joka minulla nyt pöydällä edessäni on; on 20. painos vuodelta 1985. Näitä on monennäköisillä kansilla, kun kirja on ollut lukijoiden suosikki monia vuosikymmeniä. Norjankielinen alkuteos on vuodelta 1935: "Hvil eder litt". Suomentanut Signild Tennberg.


sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Rukous

Jeesus, lue sinä suoraan meidän sydämestämme ne kaikki asiat - kuin autoista vikakoodit, joita emme itse osaa tai jaksa selvittää, kenellekään puhua, edes sinulle luetella. Sinä tiedät kaikki.

Olemme tässä isännän kanssa autossa nytkin. Isännällä onkin usein tapana ajoon lähtiessä lyhyesti rukoilla tehtävän matkan puolesta. Ja minäkin saatan jonkun asian siihen joskus sanoa, vaikka en ole ollenkaan tottunut ääneen rukoilemaan. Mieluummin omassa mielessä vain. Mutta tänäkin aamuna taas erinäiset asiat kolkuttelevat mieleen sisäänpääsyä ja levottomuutta aiheuttamaan. Tuo ylläoleva rukouksen tapainen tuli vielä mieleen meidän jo tuonne ylöspäin esitettyjen lyhyiden pyyntöjen jälkeen. Aina ei jaksa kaikkea luetella edes Jeesukselle, mutta hänhän kyllä näkee ne ja kuulee ne sydämessämme kyllä.

Siunatkoon Herra sinun päiväsi!



---

Lisäänpä vielä vähän. Elämä tuntuu oikeasti kuin joltakin matkalta. (Varsinkin jos elämässä kaikki ei ole niin kivaa. Jos kaikki on ihanaa, ja oman mielen mukaan, ei asiaa tulee edes ajatelleeksi, kun on niin kiva mennä vaan eteenpäin.) Mutta erilaisissa ahdinkojen koleikoissa; aamulla saa pyytää voimia alkavaan päivään, ja illalla taas kiittää avusta, että sekin päivä on selvitty ja apua saatu. Vähän samanlaista vuodenkierron kanssa. Nyt saa olla tyytyväinen siihen, että ollaan jo tähän asti päästy tässä harmaassa vuodenajassa. Kohta alkaa taas päivien pidentymisen, ja lisääntyvän valon aika🌟




lauantai 30. marraskuuta 2024

Ei Herra iankaiken hylkää ... jos tie on vienyt laaksoon

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;  vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:31-32

Herra on laupias! Raamattu sanoo: "Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa..." Snl. 19:22

Jos siis ihmisen laupeus on niin hieno asia, niin eikö Herramme ole kaikkein laupiain?!!!

Mitä sana 'laupias' oikeastaan tarkoittaa?

Muistamme miten laupias samarialainen kohteli tielle makaamaan jätettyä ryöstön kohteeksi joutunutta ihmistä... kun muut vain painelivat ohi. Ei hän jäänyt miettimään, että onko tuo sopiva ihminen autettavaksi. Hän osoitti laupeutta; pysähtyi luokse ja auttoi, kuljetti sopivaan paikkaan hoitoon. Vieläpä maksoi hoidon, ja lupasi takaisin tullessaan maksaa vielä loputkin - hoidettavan puolesta. Sellaista Herra meidän puolestamme teki - ja tekee...❤️

---

Samat jakeet, kuin tuolla aivan ylinnä Valitusvirsistä on; esiintyy myös alla olevassa tekstissä. Oli jännä löytö sinänsä, sillä löysin ne  lueskellessani v. -21 vihkoa, johon olin tekstejä kirjoitellut ja sieltä tuli vastaan yllättäen.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/03/jotain.html




tiistai 26. marraskuuta 2024

Ylistäkää Häntä!

"Iloitse suuresti, tytär Siion, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla." Sak. 9:9 

"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." Matt. 21:5

"He huusivat: - Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!" Luuk. 19:38

(Ja tämä oli tapahtunut:)  "Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet." Luuk. 19:37

(Sitä ennen oli tuotu se aasi Jeesukselle ratsuksi.)   "Ja kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle." Luuk. 19:38

---

(Syntymä:)  "Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa." Luuk. 2:1-7 KR-92

(Syntymän aikaan:) "Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

 "- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Luuk. 2:8-14 KR-92

"Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa." 1. Aik. 29:13 KR-92 (Daavidin antama ylistys)

"... Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herraamme Jeesuksen Kristuksen nimessä." Ef. 5:20 KR-92

---

(Ilmestyskirja, paluun aikaan:). "Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti." Ilm. 22:16 KR-92








maanantai 25. marraskuuta 2024

Vieläkin sitä katsomista... - Ja mikä keskustelu voitaisiin kuulla...

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps. 34:6

Siinä saa ansioton iloita toisen töistä: Jeesuksen - joka meidän puolestamme kaikki täytti. 

"Se on täytetty" - huusi Hän, itse Jumalan Poika ristillä, meidän Lunastajamme.





Mikä keskustelu voitaisiin kuulla... Kuin matkalaukkuja hakemassa

- Lunastatko tämän kamalaan kuntoon menneen, ihan pilalle menneen omaisuutesi täältä? On tässä joku parempikin mukana, mutta mitä näitten kanssa tehdään?  Aika kallis säilytysmaksukin niin pitkältä ajalta?

- Tietysti maksan sen säilytysmaksun niistä kaikista! Niissä on mun omaisuuttani kaikissa, enkä halua mitään niistä kadottaa. Anna tänne vaan kaikki, olkoon minkä näköistä laukkua tahansa.  Ja ei näitä missään vaiheessa oltu unohdettu tännne. Koko ajan mielessä ollut, että ne pitää täältä saada.



sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Katsomalla siihen ripustettuun...

Vanhan Testamentin aikana kävi kerran niin, että Israelin kansan vaelluksella (takaisin kotimaahansa Egyptistä Jumalan lupauksen mukaan), käärmeet aiheuttivat heidän leirissään paljon tuhoa. Herra Jumala oli sallinut sen tapahtua. MUTTA SITTEN Hän valmisti avun sairaille: Jokainen, joka vain katsoi tangon päähän ripustettuun käärmeeseen, parani.

Se oli varmaan esikuva siitä, mitä Jeesus tuli myöhemmin tekemään. Hänet "tehtiin synniksi" ("Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21 sekä "Kristus on lunastanut meidän lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu". Gal. 3:13) ja ripustettiin ristille, meidän vuoksemme. Häneen "katsomalla" - se on jo avunpyyntö ja uskoa Häneen - saamme parantua synnistä, pelastumme synnin puremista. Ja niitähän on meillä kaikilla... Minäkin itsessäni ne tunnen. Mutta "... niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa..." Samalla lailla on meille tarjolla pelastus, apu, syntien anteeksiantamus, taivas!

"Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän." Joh. 3:14 Jeesuksen sanoja (v. -38)

---

Kts. viitteet:

4. Moos. 21:9: Mooses tekee vaski- eli pronssikäärmeen 
Joh. 8:28: "... kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan..." Jeesus puhuu
Joh. 12:32: "kun minut ylennetään, vedän..." Jeesus puhuu
4. Moos. 21:4-9: Pronssi- eli vaskikäärmeen tapaus.

Jakeesta 9: "...kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon."

VAIN KATSOIVAT... ja siinä tapahtui ihme. Niin mekin saamme katsoa: Jeesukseen... Hän tietää kipumme, kaiken hätämme, kaiken syntimme. 

Vielä tuli mieleeni tapaus, jonka tänä aamuna luin. Siinä tuotiin sairasta Jeesuksen luokse. Ystävät toivat hänet, ja laskivat Jeesuksen eteen. Ihan ensiksi Jeesus sanoi sairaalle: "Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Ja sen jälkeen paransi miehen:

"Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. 

Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, jotka sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?" Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." Markus 4:1-12 KR-92


 

torstai 21. marraskuuta 2024

Muinaisia polkuja - ja valoa!

"Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne." Mutta he vastasivat: "Emme vaella." Jeremia 6:16   (v. - 33 suomennos)


"Mutta ei jää pimeään se, mikä mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuolisen maan, pakanain alueen.
 
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 

Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jesaja 8:23 - 9:1-6  (v. - 33 suomennos)
 
---

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jeremia 6:16 KR-92


"Ei valo kajasta sille, joka on ahdingossa. Aikoinaan Herra vei kunnian Sebulonin ja Naftalin mailta. Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan Meren tien, Jordanin takaisen maan ja muukalaisten Galilean. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan. 

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. 

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan ruhtinas. 

Suuri on hänen valtansa, ja rauha loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus."  Jesaja 8:23 - 9:1-6  KR-92






"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille..." Jes. 9:5  

Tässä tuota kohtaa kirjoittaessa tuli mieleen ajatus, että siinä oli lapsi meille kaikille!  "Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini."  Matt. 12:49-50  (v. -38 suomennos)

Hän saa olla meidän, ja me hänen❤️

---

Rukous: Virvoita meitä Sanallasi, ruoki armollasi! Rukous muuttuu kiitokseksi: -  Kiitos kun virvoitat meitä, ruokit armollasi!🌟


keskiviikko 13. marraskuuta 2024

Ihanat, virvoittavat jakeet

"Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi." Jes. 44:3 KR-92

"Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu." Apt. 2:39 KR-92

💧🌅🌊💦🌧️☀️❤️