Uskon todellisuus - ihminen Jumalan edessä

" - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Job 38:2 KR-92

Niin kysyi Jumala "myrskyn keskeltä"  Jobilta, aloittaessaan vastaustaan Jobille. 

---

"Usko on sen todellisuutta mitä ei nähdä..."

---

- Meitä pelottaa niin monenlaiset asiat. 

- Enkö sanonut ettei sinun eikä teidän tarvitse pelätä?

- Sanoit kyllä. Mutta kun sinäkään et ole täällä silmin nähtävänä.

- Mitä sitten?

- No kun meitä kumminkin pelottaa. Niin monenlaisia pelottavia tilanteita voi olla.

- Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa juuri teille, ja teidät minä tahdon sinne. Enkö siis pitäisi huolta, että te pääsette sinne?

- No varmasti pidät, kun kerran sanot niin. Mutta tämä matka on kyllä pelottava.

- Tiedän. Tiedän että se tuntuu sellaiselta. Mutta silti olette turvassa, koska minä valvon herkeämättä tilannetta koko ajan, niinkuin äiti ja isä pieniä lapsiaan pitää silmällä, ja vaalii koko ajan. 

- Okei. Mitä voisin siis rauhoittua?

- Niin voit. Minä pidän sinusta huolta. Sinä olet minulle niin rakas.

- En kyllä käsitä, miksi...

- Ei sinun tarvitsekaan käsittää miksi. Rakkaus ei ole omaa etuaan etsimässä, vaan rakkaus on  kohteelleen antava ilman vaatimusta. Sitä on todellinen rakkaus. Sinä olet rakastettu, rakkauteni kohde...❤️

- ❤️

- Mennään taas näillä yhdessä tämä päivä...

- Joo, kiitos😊

"Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa."!

"...Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa..." Luuk. 15:2  KR-92

Ja kenenkään suusta tuo toteamus oli?  "Fariseukset ja lainopettajat" niin sanoivat. He itseasiassa antoivat näillä sanoillansa Jeesuksesta hyvän todistuksen, vaikka ihan vastakkaista heillä oli mielessänsä. 

"... ja syö heidän kanssaan." Samasta jakeesta (Luuk. 15:2)  kuin tuo ylläoleva. 

Niinpä. Hyväksyy ja jopa syö samassa pöydässä. 

Jeesus itse sanoi, että hän, paimenena, lähtisi autiomaahan etsimään sitä yhtä autiomaahan kadonnutta... 

Rukousta kai se on tämäkin; kuin toisi pussinsa tai säkkinsä Jumalan eteen...

Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?

Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.

Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.

Se sama aurinko valaisee ihanaksi metsän, tai kurkistaa kaihtimien raoista hämärään huoneeseen... Sama aurinko ☀️  Meidän aurinkomme on Jeesus!

Niin kuin aurinko nousee... pimeälle taivaalle

Joka päivä... Niin on Jumala läsnä, vaikka meidän silmämme ja käsityskykymme ei kykenisi havaitsemaan vielä häntä.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, ... sinä olet minun kanssani..." Ps. 23:4 

"Herra verhoutuu valoon kuin viittaan..."  Ps. 104:2 (Raamattu kansalle)

Sain tänä aamuna nähdä miten aurinko kuitenkin oli nousemassa tuonne  taivaalle, joka ei näytä kirkkaalta. Tätä tässä kirjoittaessa, puut jo peittävät sen valoisamman kohdan. Silti aurinko on siellä, vaikka taivasnäkymä olisi pilvien, puiden, seinien tai jopa pimeyden peitossa; aurinko on joka hetki olemassa taivaalla. Ja niin on Jumalakin - vielä enemmän - olemassa aina, vaikka havannointikykymme on niin heikko. Hänellä on kyllä hyvä kuulo ja näkö  - ja ymmärrys meihin päin❤️

Osina Jumalan suunnitelmaa. Emme useinkaan tiedä, millä tavoin oma osamme voisi olla tärkeä...

Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱

Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut.  Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.

 Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*.    Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet...  Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille  naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20  (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös

Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. 

*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös

---

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista? 

Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen. 

Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:) 

Johdattakoon Hän! - Ja siunaus kirouksen sijaan!

"Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä." Ps. 143:10 KR-92 (Daavidin psalmi)

"Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia." Room. 8:14 KR-92

----

Bileam joutuu siunaamaan Israelin: Luettavissani oli myös Bileamista; 4. Moos. luvuissa 22-24 on siitä hänen tapauksestaan. Hänet tilattiin paikalle kiroamaan Israel, mutta siunauksen hän joutui antamaan!

Tilanteen alku: Israelilaiset olivat nyt saapuneet "Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa." Ei siis ihme, että moabilaiset olivat hädissään. Sanotaan, että "moabilaiset joutuivat kauhun valtaan." Niinpä heidän kuninkaansa "Balak, Sipporin poika"  hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Hän asui "Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia." (lainaukset luvusta 22)

Näihin tapahtumiin liittyy myös se Bileamin aasin tapaus, jolloin aasi sai hetkeksi kyvyn puhua... Se oli Bileamin aasi, joka oli pelästynyt edessä ollutta Jumalan enkeliä jolla oli miekka kädessä. Bileam ei ollut nähnyt enkeliä. Aasin puheen jälkeen Jumala avasi Bileaminkin silmät sen näkemiseen.

"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen." 5. Moos.11:26 (Mooseksen sanomat sanat)

Kaiken yllä onkin kuitenkin lampaiden suuri ylipaimen...❣️

Nämä ajatukset sai alkunsa eilen katsotusta "Pieni talo Preerialla" -sarjan yhdestä jaksosta*.  Ja myös aamulla mielessä vain äänettömästi lausutusta Isä meidän - rukouksesta. Näistä aineksista koostui aamun mietteet🐑🐏🐄🐂☀️

* Tarkistin jakson oikean nimen. Se oli 1. kauden jakso; dvd-levyllä nro 6: "To See The World"

❤️ "Minä olen se hyvä paimen..." - sanoi Jeesus. Joh. 10:11,14

❤️🐑🐄🐏🐂 "... kaikki ovat poikenneet pois..." Ps. 14:3, 53:4 🌍❣️

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 

hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen."  Hebr. 13:20-21 KR-92

Kun kaipaisi hyviä terveisiä

"Hän suostui pyyntööni; itseasiassa hän on niin innostunut, että hän nyt omasta halustaan lähtee teidän luoksenne."  2. Kor. 8:17 KR-92

Tuon jakeen voisi sovittaa myös siihen, mitä Jeesus teki. Hän innostui Isän ideasta, ja sitten vielä suostui itse lähtemään meidän luoksemme. Hänellä on yhä intoa meidän hyväksemme. Ja hänet Isä Jumala myös lähettää noutamaan meitä jonain päivänä kotiin; niinkuin luvattu ja useasti viestitetty jo asiasta onkin. Kunhan kaikki on valmiina siellä meitä varten. 

Siellä ei ole mitään keskeneräistä ja vajaata. Kaikki tehtiin valmiiksi. Jeesus teki. Myös meidät, omassa ruumiissaan, kun kärsi meidän tuskamme ja syntimme. Hänellä oli todellista sydämen paloa meidän puolestamme. Ja yhä on❤️ 

Siinä on todellinen hyvä uutinen, josta saamme  innostua!

---

RISTIN VALO - kuuluu kaikkialle ja kaikille!

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16  (v. -38 käännös)

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:1-3 (v. -38 käännös)

Että Jumala avaisi sanansa oven ... meillekin

Vaikka emme olekaan sellaisia, kuin vaikkapa apostolit, tai muut rohkeat!

Paavali sanoi, ja varmaan itsekin rukoili tätä asiaa:

 

"Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamisen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin pitäisi." Kol. 4:3-4 KR-92

Jeremia puolestaan sanoi: "Mutta kun sanoin:

"En enää halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa." Jer. 20:9 KR-92

Ja entä Mooses: Valitti, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli... Johon Jumala sanoi, että onhan hänellä veljensä Aaron, joka kyllä osaa puhua....

Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Jumala jokaisen luonut omanlaisekseen. Jotkut osaa puhua, jotkut ei. Ja silti Jumala osaa jokaista käyttää, ja haluaa käyttää. Niinpä mekin saamme Paavalin tavoin rukoillla, että Jumala avaisi meillekin oven sanansa julistamiseen. Jotkut puhuu, jotkut tekee sen jotenkin muuten, kuin itse olemalla puhujan paikalla. Kaikki eivät osaa puhua toisille, mutta he saattavat joskus mahdollistaa Jumalan sanan oven aukeamisen jollekin, jollakin muilla tavoin; esivalmistuksia Jumalan suunnitelman mukaan tehden. Me emme aina tiedä, missä osassa olemmekaan Jumalan suunnitelmassa sanansa viemiseen... Mutta Hän tietää kyllä! Ja uskon, että joskus häntä hymyilyttääkin, kun Hän näkee, ettemme nyt lainkaan käsitä, miten suuri merkitys meidänkin läsnäolollamne on... Sen Hän aikoo paljastaa meille sitten joskus🌱☀️ 

Mutta nyt me saamme julistaa ristiinnaulittua Kristusta✝️☀️

"... nyt näemme vielä kuin arvoituksen tavoin..."

Katso sanatarkasti: 1. Kor. 13:12  (v. -38 käännös)

Lähellä olevat...

"... Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!" Jes. 33:19 KR-92

Kun tuo jaekohta osui muuta etsiessä sivusilmällä silmiini, tuli siitä mielikuva Jumalan voimasta, jonka suuruutta emme useinkaan käsitä: Jumala on ihan lähellämme; (vaikkapa kuin tulivuori), jonka voima on kätkössä, mutta joka voi tulla esiin yhtäkkiä ja valtavalla voimalla, kuten Hän tahtoo.

Koko ja kuuluu näin: "Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani." Jesaja 33:13 KR-92

Jännää tuossa, ja huomionarvoista, oli se, että Jumala antoi tuon oppimisen kehoituksen niille, jotka lähellä ovat. Selvästikin on oppimisen tarvetta... Eikö se ole vähän samantapainen kehoitus, samaa "kastia" se ohjeistus, kun Jeesus itse sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

 

Ja se jatkui; seuraavassa jakeessa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Joh. 14:2

Kun Jumala on vaiti, saatamme käytännössä pitää häntä heikkona tai voimattomana tekemään asioita (meidän elämässämme tai toisten), vaikka sanoissa ja ajatuksissa haluamme ja vakuutamme uskovamme. Emme tee sitä tahallamme, mutta uskoa meiltä - minulta - puuttuu siihen, että Jumala haluaisi/voisi toimia meidän tai tämän maailman asioissa. Ja kuitenkin uskomme. Mutta ei edes sinapinsiemenen verran sitä uskoa meillä - minulla - ole... Senhän Jeesus totesi jo opetuslapsistaan, jotka sentään näkivät ja kokivat Sinut ja toimintasi täällä. Saati sitten meillä, jotka emme ole Sinua näillä maallisilla silmillämme nähneet!

Käsittämätöntä, että voit rakastaa meitä silti - ja niin paljon, että kuolit ihmisenä puolestamme, että me perisimme ikuisen!

Parit rohkaisevat jutut toisten blogeista... ym.

https://yksinarmosta.fi/2025/08/29/armo-aina-ensin/

https://www.brander.name/2025/08/tuomiosta-rukoukseksi/

Sieltä se valo välkähtää! Läpi neuletakin pitsin ja tuolin selkänojan pienojen...

---

Mitä jos... pimeässä ja pelossa oleva kuulee...

"Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt.  14:27 KR-92

En ehkä osaa tätä sanoittaa niin, että se ääni - tutun ja turvallisen - luotetun, ääni, kuuluisi? Mutta jos lukee koko jaeparin, niinkuin minäkin luin, niin jos sitten... kuulet/näet sisimmässäsi sen, kun opetuslapset ovat pimeällä myrskyävällä merellä... Ja yhtäkkiä sieltä pimeän keskeltä kuuluukin se tutun turvallinen ääni:

🌊🌊🌊

"Kun he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt. 14:26-27 KR-92

🌊🌊🌊

Heräsin tänä aamuna ankeisiin ajatuksiin. Tuntui lannistavalta, masentavalta ja pelottavaltakin. Pöydän ääreen tullessani otin vaihteeksi ensin käsiini H.E. Wislöffin "Hiljaisia hetkiä". Siitä avasin vain kirjan ja luin tekstin, joka oli päivälle 22.7. Siinä oli jae: 

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

H.E. Wislöffin tekstikin oli hyvää luettavaa. Siinä muistutettiin, että: "... Kaikki! Mikään ei ole liian suurta, mikään ei ole liian pientä." Ja että on  "ansaisematon onni saada antaa kaikki"  ja  "harvoin käytämme oikeuttamme..." antaa huolet Jumalalle hoidettavaksi.

Kirja: H.E. Wislöff, Hiljaisia hetkiä. Kirjapaja 1981.

Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...

---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/

Usko ja luottamus siihen, mitä Jeesus on sanonut ja luvannut. Muista myös rukous.

Itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi kirjoittelin lähinnä tuon vihkotekstin tänä aamuna. Kuvat eilisiä. Kuvista ajattelin, että nekin voisi osaltaan kuvata matkaa... Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

---

Muista myös niitä uskon isiä, joista Raamattu on kertonut: heistä, jotka monien vaikeuksien kautta myös vaelsivat Jumalan lupausta kohti. Kohti luvattua maata. Sitä, joka oli, ja on, (vieläkin enemmän kuin se lupausten maa, joka täällä maan päällä oli, ja on) nimittäin se luvattu koti meille kaikille matkalaisille, eli taivas. Koti Isämme luona.

Muista Aabrahamia, uskomme isää, joka lähti tietämättä minne oli saapuva. Hän eli muukalaisena luvatussa maassaan, eikä nähnyt (kuin näyssä ja unessa vain; kts. 1. Moos. 15) sitä, että hänen jälkeläisensä sitä (nyt yhäkin) asuttavat. Hänen jälkeensä tuli Iisak. Sitten Jaakob poikineen. He joutuivat muuttamaan (sadoiksi vuosiksi) Egyptiin. Mutta niinkuin Jumala oli edeltä valmistanut heidän sinne menonsa, valmisti hän myös lähdön sieltä keskellä orjuutta. Alkujaan oli Joosef  tullut sinne maahan orjaksi myytynä veljiensä toimesta! Mutta kyseisen orjan Jumala asetti Egyptin kakkosmieheksi. Ja neljänsadan vuoden olo Egyptissä sai päätöksensä faaraon hovista alkaen, kun Mooses sinne hoviin Jumalan suunnitelman mukaan, oli sinne ottopojaksi otettu. Hän irtautui sieltä. Ja vuosia myöhemmin Egyptistä irtautui koko Joosefin heimo, eli israelin koko kansa, Jaakobin jälkeläiset - Mooseksen johdolla. He  vaelsivat erämaassa 40 vuotta. Matka oli pitkä ja vaikea, vastuksia täynnä; mutta Jumala kulki heidän kanssaan päivällä pilvipatsaana, yöllä valoisana. Mooseskin joskus väsyi, ja sanoi, ettei hän jaksa yksinään johtaa sitä kansaa. Jumala antoi hänelle apulaisia. Mooseksen sanotaan myös olleen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu. Hänellä olikin likeinen suhde Jumalaan. Hänen kanssaan Jumala puhui kasvokkain, ja hänelle Jumala antoi lakinsa välitettäväksi kansalle. 

"Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." 4. Moos. 12:3 KR-92

"Herra sanoi:  - Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. 

Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" 4. Moos. 12:6-8 KR-92

...

On kulunut tuhansia vuosia. Yhä me olemme vielä matkalla sitä varsinaista luvattua maatamme - taivaan kotia - kohti. Se lupaus on täyttyvä, vaikka nyt olisimme millaisessa "orjuudessa" tai "erämaassa" tahansa! Jumala itse on valmistanut ja varmistanut asian; niinkuin hän muinaisinakin aikoina teki. Nyt me seuraamme Jeesusta, Jumalan lähettämää vapauttajaamme. Aika on jo lähellä, sillä Jeesus on jo mennyt valmistamaan meille sijaa sinne kotiin. Niinhän hän lähtiessään meille lupasi.

Jeesus sanoi: "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen* asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan** tulemaan sinne. Mutta laista*** ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa." Luuk. 16:16-17 KR-92

(*Johannes Kastaja.  ** Kuin siinä Jeesuksen joskus kertomassa kertomuksessa; häävieraita kerättiin tienvarsiltakin, ketä vain tavattiin. Ja häävaatteet tietysti saatiin juhlien järjestäjältä!   *** Jeesus täytti kaikki lain vaatimuksen meidän puolestamme, antoi synnittömänä henkensä, jotta me saisimme elämän.) 

 Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

Julistetaanko Jumalan suuria tekoja kaikille!

Jumalan pelastuksen sana - Jeesuksen sijaiskärsijyys itse synnittömänä, meidän jokaisen syntisen ihmisen puolesta - on se sanoma, joka meidän tulisi julistaa kaikille maailman ihmisille! Apostoli Paavali tokaisi joskus tähän tapaan: "Voi minua, ellen sitä julista..."*

Niin mekin voisimme sanoa, erityisesti siitä syystä, että jos sitä ei ihminen koskaan kuule, ei  koskaan saa tietää; kuinka silloin voi ottaa sen synneistä vapauttavan ilosanoman vastaan?! Sehän on uskolla omistettava ihan omalle kohdalle, että Jeesus on kuollut juuri minun puolestani, minun kaikkien syntieni tähden. 

Ja juuri sen - ja vain sen, vuoksi; saan olla vapaa. Jumalan armahtama. Hänen lapsekseen ottama. Rakkaaksi lapsekseen - ei vastentahtoisesti kotiinsa ottama. Vaan Jeesuksen pikkuveli, Jeesuksen pikkusisko.

Koko Raamattu - kaikkineen, on kertomus Jumalan kiihkeästä rakkaudesta luotujaan  (taideteoksiaan) kohtaan. Siis meitä jokaista kohtaan. Jossain kohtaa sanotaan jotenkin näin,  että: "mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan".**

Pala Jumalan Henkeä...! Meissä... ? Sehän on... Huikeaa!

---

Sanatarkasti vapaasti muistellut jakeet:

* 1. Kor. 9:16,

**Jaak. 4:5

Kun tulee surullinen olo omasta kelvottomuudesta - lue tämä. Siinä kuuluu se ☀️ ILOSANOMA!

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes. 53:6 KR-92

"Me osaamme suorat reitit harharetkille, eikä synnin tekeminen ole ihmisluonnolle vaikeaa. Kulkisimne turvattomina kuin lampaat yön pimeydessä ilman Jumalan puuttumista matkaamme. Onneksi hän on puuttunut. Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma

Kun Herra itse valvoo sadon kypsymistä - varjellen siitä huolehtii...

 Mieleeni tuli laulusta sanoja:

"... kun kyynelin peltoa kastelen vaan

ei kato voi tuhota viljaa,

sen Herramme varmasti

saa kasvamaan 

ja korjuuseen kypsyy se hiljaa..."

Ja tuossa tuo lohdullinen näkökohta ja huomio tummennettuna! Kasvaminen ei tapahdu meidän omasta voimastamme, vaan Herra itse voimistaa ja kasvattaa*, eli antaa kasvuvoimaa, vettä ja lannoitetta, ja kaikenlaista puutarhurin hoitoa🌱

*Sana "kasvattaa" tuo helposti mieleen jonkun ankaran opettajan. Mutta nyt tässä onkin mielessä puutarhaansa rakastava puutarhuri! Hän ei todellakaan oleta että ne hänen ihanat istutuksensa, ne pienet taimet tai jo isommaksikin ehtineet kasvit, ihan itseksekseen, ilman häntä muka kasvaisivat ja kukoistaisivat! Ei suinkaan, vaan hänen mielityönsä ja rakkautensa on olla jatkuvasti pitämässä huolta näistä kasveistaan... Eli meistä❤️

"Ain Herramme sana on horjumaton, 

on vahvempi taivasta, maata.

Kun uskon nyt vaan,

niin nähdä sen saan,

ei koskaan mua pettää hän saata..." 

(Saman laulun sanoja nämäkin.)

Laulu on: "Min lupaapi Herra, hän täyttävi sen..."

Huokauksenkin Hän osaa kuunnella!

"Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle." Ps. 38:16 KR-92

"Odottavan aika on tunnetusti  pitkä. Hädässä odottaessa se on vieläkin pidempi. Silti Jumalan sana ohjaa odottamaan ja luottamaan. Sittenkin, vastoin kaikkia inhimillisiä todennäköisyyksiä. Jumala vastaa aina sille, joka Jeesuksen nimeen rukoilee ja asiansa hänelle jättää. Tai vaikka vain huokailee, sillä hän osaa kyllä kuunnella sydämen hiljaisen kaipauksenkin. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmasti saapuu.

Osaisimmeko siksi katsoa odotusaikaamme levollisesti sen lopusta käsin? Jumalalla on ratkaisu asiaamne ja hätäämme. Hänen vastauksensa on jo annettu. Asia on nyt vireillä ja se odottaa vain oikeaa aikaa toteutuakseen. Isällämme on koko meidän elämämme hyvin hallinnassa, miksi siis olisimme levottomia ja hätäilisimme?"

Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma 

Lohdullinen teksti hylätyksi itsensä kokevalle❤️

"Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen." Ps. 27:10 KR-92

"Hylätyksi tulemisen kokemus voi tuottaa elämään lohdutonta surua ja täyttymätöntä kaipausta. Mitä muuta me niin pelkäisimme kuin joutumista toisten ihmisten hylkäämiksi? Mitä läheisempi ihminen,  sitä rajumpi on hylätyksi tulemisen  kipu. 

Lapsena hylätty tai laiminlyöty etsii elämässään hyväksytyksi tulemista unohtamalla itsensä, sivuuttaen todelliset tarpeensa. Suorittamisesta tulee itsetunnon mitta.

Kutsuessaan yhteyteensä Jumalamme asettaa arvomme oikeisiin puitteisiin. Rakkauden hienoin langoin hän sitoo ihmisarvomme ihmisten sijasta itseensä. Hän kuiskaa haavoitetulle ja syntiselle sydämellemme, että haavamme ja syntimme on kannettu Golgatan ristille. Vaikka hylätyksi tulemisen kipu vielä vaivaisi ja sydämemme vielä syyttäisi, ovat syntimme Vapahtajan haavoitettujen käsien peittämät. Ne eivät voi meitä enää hallita. Sydän tietää: olen hänen ja hän pitää omastaan huolen." 

Teksti Juha Vähäsarjan kirjasta: Joka päivä lupaus kantaa, Perussanoma Oy.  (Olen kysynyt luvan hänen tekstiensä lainaamiseen.)

Tuo sana on luettavissa myös: https://sro.fi/paivan-sana/ Päivittäin vaihtuvat tekstit ovat muinakin päivinä samasta kirjasta. 

"Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu"!

Kuinka suuri se onkaan... Ja siitä mekin saadaan olla lähtöisin! Me pienet muruset ja vähän isommatkin lohkareet...

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette

 vanhurskautta ja etsitte Herraa! 

Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, 

sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.

Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, 

joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli,

Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä 

siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.

Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa

sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan

Eedenin puutarhan kaltaiseksi, ja aron

kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo

ja riemu. Siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.

Kuuntele minua kansani,

kansakunnat, tarkatkaa sanojani,

sillä laki on minusta lähtöisin,

minä säädän oikeuteni

kansojen valoksi.

Minun vanhurskauteni on lähellä,

minä tuon pelastuksen ja luja käteni

jakaa kansoille oikeutta.

Kaukaiset rannat ikävöivät minua,

minun vahvaa kättäni ne odottavat."

Jes. 51:1-5 KR-92

Armosta pelastettuja - uskon kautta - meidän puolestamme kärsineeseen Jeesukseen!

"Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut..." (sanoi juutalainen Paavali, joka julisti Jeesusta!) Room. 11:1-2 KR-92

"Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet. Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti." Room. 10:20-21 KR-92

"Mitä tämä siis merkitsee? 

Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhuskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen..." Room. 9:30-32 KR-92

"... He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Room. 9:32-33 KR-92

"Mitä siis on sanottu? - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnutat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Room. 10:8-11 KR-92

"Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Room. 10:12-13 KR-92

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31  (v. -38 käännös)

--

"Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, niin kuin on kirjoitettu: - Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä." Room. 11:7-8 KR-92

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa." Room. 11:11-12 KR-92

Ja sitten juutalainen, roomalaisille, pakanoille, kirjettä kirjoittanut Paavali, sanoo:

 "Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina, sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä." Room. 11:13-14 KR-92

Ja v. 1938 käännöksen mukaan hän jatkaa: "Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" Room. 11:15

Sama v. 1992 käännöksen mukaan: "Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!" Room. 11:15 KR-92 

Jumalan valo - löytää aina tiensä sinne, mihin Hän sen haluaa lähettää

Se löytää silloin tiensä selkänsä kääntäneellekin. Vihostani tänä aamuna: (kun taas oli ihmeteltävänä yksi valon saanut paikka... Kuin selän takaa olisi valonsäde selkänsä kääntäneen kasvoille lähetetty!):

"Ihminen ihmettelee valon kulkemista, että miten sen on mahdollista mistään tulla tuohon; mutta heijastuspintojen kautta se käy päinsä. Silläkin seinällä olevaan, joka on selkä auringon säteitä vastaan."

Tänä aamuna aurinko, sen säde, muuten aika  harmaan aamun keskellä, se kuitenkin tuli puiden välistä keittiön ikkunasta, aivan sille samalle seinälle, jossa se ikkuna on. Muodosti kuvajaisen sillä seinällä olevasta tiskiainepullon korkista, koska valo heijastui vastapäätä olevan kaapin jostakin heijastuspinnasta... (vedin, ovilasi, laatoitus? Ei ole niin väliä mikä se tarkalleen oli. Väliä oli sillä, että se lähetti sen eteenpäin:)

---

Tässä myös teksti toisessa blogissani tänä aamuna; valonpilkahduksista sekin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/08/kun-jutun-eli-vihkotekstin-alkup.html

Kolme ihmistä

 KAIN - ensimmäinen ihmisen tappaja: Jumala sanoi Kainille - ennen kuin tämä tappoi veljensä: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa, sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7 KR-92

Varmaan Kain jo tuossa kohtaa oli miettinyt, mitä aikoi kateudessaan ja vihaisena tehdä... Eikä Kain aivan ilmeisesti toiminut juuri saamansa viime hetken neuvon mukaan, sillä seuraava jae kertoo, kuinka Kain ehdotti veljelleen Abelille yhteistä kävelyä... ja tappoi sillä kävelyllä veljensä.

Jumalalla oli tapahtunut tiedossaan. Hän sanoi Kainille: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." j. 10. Jumala sanoi, ettei Kain voinut enää jäädä entisille sijoilleen; vaan hänestä oli tuleva pakolainen, jolle maa ei enää antaisi satoansa. (Hän oli ollut maata viljelevä ihminen). Nyt hänestä oli tuleva kulkija maan päällä. 

"Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle aivan liian suuri kantaa..." Hän tajusi joutuvansa pois Jumalan kasvojen edestä, ja ymmärsi, että nyt hänet itsensä tahdottaisiin tappaa toisten toimesta. Olihan se pöyristyttävää ollut, että ensimmäistä kertaa oli joku tappanut toisen ihmisen... peräti oman veljensä! Joten kostonhimoisia oli varmasti Eevan ja Aadamin jälkeläisissä.

Mutta Jumala armahti Kainia, ja pani häneen merkin, ettei häntä kukaan tappaisi. Ja Kainista tuli sitten lopulta "ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." j. 17  

(Huom. Minulla oli esillä sekä v. -92, että v. -33/-38 käännös, eli jakeita voi olla kummastakin, kun vihkoon alkuun kirjoittelin ensin ihan itseäni varten.)

----------

JUUDAS - myi rahasta itselleen tärkeän ihmisen: "Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta papit vastasivat: "Mitä se meihin koskee? Omapa on asiasi." Matt. 27:3-4 KR-92

Papit ja vanhimmat eivät välittäneet, vaikka olivat itse osallisia myös. Heitä ei kiinnostanut Juudaksen kokemus, kun hän myönsi syyllisyytensä. Juudas otti tekonsa niin raskaasti, että hirttäytyi.

---------

SAULUS TARSOLAINEN - tuleva Paavali: Hän sanoi (tämä entinen Jumalan omien vainoaja, nyt Jumalan palvelija) itsestään, ja Pelastajasta Jeesuksesta, tämän sanan:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1.Tim. 1:15 

Ja jatkaa sitten: "Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1. Tim. 1:16 

Eikö ole lohdullista! Meillekin! Paavali, eli se entinen Saul, Saulus Tarsolainen, oli vihannut Jeesusta - joka oli kuollut ja ylösnoussut - mutta Jumalan osoitti hänelle armonsa.  Niin hän voi tehdä meille muillekin! Hän ilmestyi tuolle Saulille, ilman tämän omaa pyyntöä, tiellä, sokaisevana valona ja kysyen: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Apostolien teot 9:4, 22:7, 26:14 

Ilon tuoja! Anteeksiantaja!

ILONTUOJA!

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:33

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti." Val. 3:31

"Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä." Val. 3:31-33 KR-92

Kurituksen alla on vaikea olla; tulee tunne, että Jumala on hylännyt kelvottomana, eikä tahdo enää auttaa ja armahtaa. Mutta sitä tunnetta ei kannata uskoa! Isä rakastaa lastaan, ei vain kivoina päivinä - vaan aina!

ANTEEKSIANTO...!

"Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit." 4. Moos. 14:20 KR-92

"Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi." Mark. 11:25 KR-92

Muista myös ryöväri ristillä. Muista Pietarin kieltäminen. Muista publikaani rukoilemassa. Muista Saulus Tarsolainen (Paavali) vainoamassa Jumalan seurakuntaa. Muista Daavidin lankeemus. Muista Israelin kansan niskoittelu ja valitus erämaassa, (johon tuo 4. Moos. 14:20 ja viittaa). Anteeksianto. Isältä.

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Saadaan rohkeasti Jumalan tykö mennä, sillä hän oikein odottaa, että tulisimme. Se ilahduttaa häntä, kun hänen lapsensa uskaltaa tulla, oli tilanne mikä hyvänsä!

---

Aamun iloa valonsäteistä toisessa blogissani:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/08/aamun-ilahdutukset.html

Jumala lähetti pelastuspartion - Jeesuksen. Siinä oli todellinen Ihmemies!

 - Kun aika tuli, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta eli naisesta syntyneen, pelastamaan lain alla olevat.* 

Täydellisethän eivät lakia tarvitse, vaan kaikki ne, jotka muuten harhailisivat kaiken pahan ryteiköissä ja soilla... eli me kaikki! 

*Katso sanatarkasti Raamatusta Gal. 4:4, käännökset -38 ja -92

Tuli kuolla... Mutta!

"Jeesus sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista." Luuk. 24:46 KR-92

Niin oli Jumala hyväksi nähnyt. Ja se kaikki tapahtui meidän hyväksemme. Hauta ei voinut pitää otteessaan Jumalan Poikaa, Jumalan Valittua. Hän oli tullut tänne tekemään edeltä sovitun työn, ja sen hän teki täydellisesti: Hän voitti kuoleman. Kuoleman Voittaja teki tyhjäksi perkeleen teot, jotta mekin saisimme nousta haudasta ja elää ikuisesti Hänen luonaan taivaassa, missä ei ole enää itkun aiheita. Siellä on ilon aiheet!

- Kun aika tuli, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta eli naisesta syntyneen, pelastamaan lain alla olevat.* 

Täydellisethän eivät lakia tarvitse, vaan kaikki ne, jotka muuten harhailisivat kaiken pahan ryteiköissä ja soilla... eli me kaikki! Mutta tulee aika, jolloin mitään aitauksia ei enää tarvita... 🐑 Sinne suuri Paimen meitä nyt ohjailee. 

*Katso sanatarkasti Raamatusta Gal. 4:4, käännökset -38 ja -92

Jumalan ohjeet... Täydelliset

"Ps. 18:31–37

Jumalan ohjeet ovat täydelliset,

Herran sana on kirkas ja puhdas.

      Kuin kilpi hän suojaa niitä,

      jotka hakevat hänestä turvaa.

Kuka on Jumala, jollei Herra,

kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

      Jumala vyöttää minut voimalla,

      hän osoittaa minulle oikean tien.

Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat

ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

      Hän opettaa käteni taistelemaan,

      käsivarteni jännittämään sotajousta.

Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,

sinun oikea kätesi tukee minua,

sinun apusi tekee minut vahvaksi.

      Sinä teet varmoiksi askeleeni,

      polveni eivät horju.

Kunnia Isälle ja Pojalle

ja Pyhälle Hengelle,

      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,

      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

*Ylläoleva oli Kirkkovuosikalenterin tälle päivälle osoitetusta psalmista,  v. -92 käännöksen mukaan. Päivän eri hetkien teksteihin pääset tästä:  https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/#year=2025&month=8

---

Mutta tuosta nyt luetusta psalmikohdasta muutaman sana.  Aiheena oli nyt valheen ja totuuden erottaminen toisistaan. Tuota psalmikohtaa kun nyt luin, jotenkin siitä miettii paremmin lukemaansa, kun se oli noin harvakseltaan "painettu" luettavaksi. Ihan ensiksi jo ensimmäinen rivi psalmista sai miettimään: "Jumalan ohjeet ovat täydelliset" ja sen jatko: "Herran sana on kirkas ja puhdas".  

Jos - ja kun - Jumalan ohjeet ovat niin hyvät, selkeät ja puhtaat; varmasti voi sanoa: täydelliset, niin miksi me sitten niin usein harhaudumme ja eksymme? Emmekö ymmärrä ohjeita, emmekö osaa lukea niitä? Ei siitä ole kyse, vaan me elämme synnin tahraamasssa maailmassa, ja se vaikuttaa meihin jokaiseen. Kaikkiin niihinkin, jotka tahtovat Herraa seurata. Synti ja vihollinen ajaa  meitä kohti vääriä teitä ja polkuja. Tarvitsemme joka hetki Jumalaa ohjailemaan meitä niinkuin pikkulapsia. Hänen kasvatettavinaan voimme vähitellen oppia saamaan enemmän ymmärrystä erottaa oikean väärästä, valheen totuudesta.

Tarvitsimme - ja tarvitsemme, Jeesusta huolehtimaan puhtaudestamme. Hän otti homman hoitoonsa, ja huolehti/huolehtii asian täydellisesti, jos vain annamme hänen tehdä sen puolestamme. Olkaamme jokainen mieluusti hänen hoidossaan, kuin pieni lapsi rakkaan isänsä ja äitinsä hoidossa.❣️

---

Valon heijastumista erilaisiin paikkoihin... 

Ei juomalasilla minkäänlaisia jalkoja ole, mutta valo näytti tekevän sille sellaiset:)

Luojan töitä...

Katselin matkalla eräällä kahvitauolla vanhaa ihmistä huoltoaseman kassatiskin äärellä. Mieleen tuli, että olemme Jumalan luomistöitä, ja sitten myös se, että hän tekee yhä työtä - silläkin tavalla, että muokkaa meitä monin tavoin koko ajan:) Saadaan olla siitä kiitollisia❣️

"Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." Joh. 5:17

Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Välttämätön Elämän Leipä! Ja Opettaja, jolta uskaltaa kysyä - Jeesus Kristus

 Jeesus itse sanoi: (huom. vahva korostus: "totisesti x 2):

"Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.

Minä olen elämän leipä. Teidän Isänne söivät

autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.

Mutta tänä leipä tulee taivaasta, ja se, joka

tätä syö, ei kuole.

Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta,

ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä,

jonka minä annan, on minun ruumiini.

Minä annan sen, että maailma

saisi elää."  Joh. 6:47-51 KR-92

Se on jännä, miten erilaisin mielin, niin erilaisin ajatuksin ja mielikuvin voidaan Raamatun sanaa milloinkin lukea! Jonain hetkenä jostain tutusta kohdasta tekstistä voi löytyä aivan "uusi" näkökulma, tai mielikuva. Kuten minulle nyt; ihastuin tuohon leipäkohtaan. Tulee mielikuva, että Jeesus kehottaa runsaasti "syömään" sitä leipää - luottamaan sen voimaan pitää meidät "hengissä" eli Jumalalle ja taivaalle kelvollisina - elävinä:)

---

Opettajasta: (ope pitää huolta ja katselee, missä joku ehkä tarvii apua. Ei jätä pulaan.)

*"Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa akseleitasi." Ps. 32:8 KR-92

"Seuraa sinä minua." Joh. 21:22 KR-92

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." Jaak. 1:5 KR-92

* Tuo jae, ym.: Jännä tässäkin. Jotenkin olen ollut sellainen, että kun lukee sanat: "Minä opetan sinua", tulee helposti mielikuva jostain ankarasta opettajasta, joka on pelottava. Jonka edessä pelkää olla osaamaton, vaillinaisesti osaava ja kaikkea sitä, mitä "koululainen" Jumalan koulussakin voi olla. Mutta tuohan puhuu ihan toisenlaisesta opettajasta! Sellaisesta, jonka tykö kaikki oppilaat saavat, haluavat ja uskaltavat tulla!:)

---

Mutta  nyt minä lopettelen tämän naputtelun. Olisi aikomus nyt ruveta ihan jauhoista leipää tekemään, kun leivät on nyt  loppu. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta "paree se ny kummiski olisi" tuumin minä.