Paimen hoitaa lammastaan

"Paimen kääntää laupiaasti kasvot lampaan puolehen. Lammas kuulee halukkaasti ääntä armaan paimenen"  (virrestä 487, vanha virsikirja)

On lammas sitten musta tai valkoinen, tai minkävärinen hyvänsä, niin paimen huolehtii siitä. Onhan Hän hyvä paimen.

Psalmi 85

"Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

Herra, ennen sinä oli suosiollinen maallesi, sinä kääsit Jaakobin kohtalon. Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela. Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta. Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin. Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun? Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? 
Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85

Suurta vihollista suurempi voima

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä."  2 Kor. 4:7

Luin äskettäin jutun miehestä, joka oli harrastanut karatea, oikein tosissaan. Hän oli hyvin perehtynyt asiaan ja kilpaillut myös. Sitten hän tuli uskoon ja löysi Jumalan totuudet. Hän ei voinut enää jatkaa karatea. Miksi näin? Koska se ei ollut pelkkä viaton harrastus. Siinä (samoin kuin esim. judossa, aikidossa, joogassa yms.) ollaan tekemisissä pimeyden voimien kanssa. Kohteliaalta näyttävät kumarrukset eivät ole vain kohteliaisuutta vastapuolta kohtaan, vaan niillä kunnioitetaan huoneessa olevia henkiä. Mieli yritetään mietiskelemällä tyhjentää, jotta voima pääsisi virtaamaan... Karatessa henkilö voi kädellään iskeä betonikappaleen palasiksi, mutta se ei tapahdu henkilön omin voimin, vaan henkilö saa voimansa ulkoapäin. Eivätkä ne ole Jumalalta. Siksi hän ei voinut jatkaa karateharrastusta tultuaan tuntemaan Jumalan.

Vihollinen on suuri - ja todellinen. Suurella vihollisella on kuitenkin voittajansa: Jumala taivaassa, jotka kätkee voimansa vaatimattoman näköisiin astioihinsa.

Hän pitää kädestä kiinni

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua." Ps. 55:23

Horjua... Kivikkoisella polulla horjutaan - ja kaadutaankin - ilman kiinnipitäjää. Samoin pettävällä liukkaalla... Pimeässä on kulku horjuvaa ja  huonojalkainen horjuu hyvälläkin tiellä...

Mitä se huolenpito onkaan?... Kiinnipitämistä kaiketi. Lapsen kädestä pidetään kiinni, oli tie sitten hyvä tai huono...

Psalmista 127

Hyvä muistutus minulle, jolle murehtiminen tuntuu olevan oikein päivän työ...

"...Jos Herra ei huonetta rakenna, niin  sen rakentajat  turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa."  Ps 127:1-2

Tien ohestakin huomataan

Sro:n päivän sanassa oli tänään teksti, joka alkoi: "Jeesus näki tien sivussa miehen..."  Kohta on Joh. 9:1-2 (uudemman raamatunkäännöksen mukaan). Siinä Jeesus kohtasi sokean miehen. Vähäsarjan tekstissä tähän kohtaamiseen liittyen, oli siitä, kuinka Jumalan valtakunnassa sokeat ovatkin näkeviä ja näkevät sokeita. Samoin sairaat ovatkin terveitä ja terveinä itseään pitävät ovatkin vakavasti sairaita... Jumalan valtakunnassa kaikki onkin toisin.

Se kohta, johon minun ajatukseni kuitenkin jäivät nyt, oli  tuo:

                   "Jeesus näki tien sivussa miehen..." Joh. 9:1


Jotenkin minua puhutteli ajatus siitä, että tien sivussa, syrjässä olevatkin nähdään. Huomioidaan nekin, jotka eivät pysy muiden vauhdissa ja ovat jääneet toisista jälkeen...

Ei pysyväistä kotia täällä

Allaolevalla jakeella olen lohduttanut itseäni sellaisina hetkinä, kun asiat menevät aivan toisin kuin olisin halunnut tai itse olin kuvitellut hyväksi suunnitelmaksi, tai muuten vain tuntuu vaikealta.

"sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." Hebr. 13:14

Ihan kuin lapset pihalta, niin kyllä meidätkin kotiin huudetaan ennenpitkää.

Parasta pöytäseuraa

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Tänä aamuna tätä kohtaa lukiessani, ajattelin sen jotenkin uudella tavalla. Ikäänkuin olisin voinut kuvitella Jeesuksen istuvan saman pöydän ääressä, vaikkapa aamupalaa syödessä. Se mitä tuosta jakeesta ajattelin, oli kuitenkin muuta, kuin tuo tavallinen aamupalan syönti. Mietin Jeesusta pöytäseurana siinä mielessä, että Hän avaa joskus, joko tutusta tai oudommasta, raamatunkohdasta jotain uutta. Sellaista mitä ei ole ennen mieleen tullut. Hän jakaa meille hyvyyttään, sanansa aarteita. Joskus niitä jaetaan pimeän peitosta, joskus valoisammasta. Aina Hän on kuitenkin vierellämme, vaikka toisinaan kätkeytyy. On yksityinen juhlahetki kun Hänen läsnäolonsa tuntee.

Jotain muuta ajateltavaa

"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitetttävää sitä ajatelkaa." Fil. 4:8

En juurikaan välitä nykyisin seurata uutisia. Uutinen on yleensä samaa kuin joku ikävä asia. Ei tarvi kuin mennä kauppaan, niin otsikot kirkuvat kaikenlaisia kauheuksia, läheltä ja kaukaa. Tätä tehdään tiedovälityksen nimissä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitsisi olla tietoisia kaikesta. Ikävät uutiset jäävät helposti mieleen ja vaikuttavat omaankin mielialaan masentavasti. Siksi haluaisin mieluummin yrittää ruokkia ajatuksiani hyvillä asioilla. Ikäviä asioita kyllä riittää kullekin ilman "yliannostustakin". Ihmiset ovat tietysti hyvin erilaisia kestokyvyltään näissä asioissa. Ylläoleva jae on hyvä ohje siitä mihin ajatuksiaan suunnata.

Kuninkaallinen nimi

Pieni sukulaistyttö sai nimen. Kun kuulin sen, se oli minusta erittäin kaunis ja toi mieleeni kuninkaalliset. Pyörittelin sitä mielessäni pitkin iltaa.

---

Meillä taivaan matkalaisillakin on kuninkaallinen nimi. Meidät on otettu Jumalan perheväkeen ja nimi on sitä myöten:

"Mutta te olette: "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on  pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa, te, jotka "ennen ette olleet kansa", mutta nyt te olette "Jumalan kansa", jotka "ennen ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut." 1 Piet. 2:9-10

Me rähjäiset taivaan matkalaiset... Emme aina tunne itseämme nimemme ja asemamme arvoisiksi. Silti itse tosiasia ei siitä muutu.

Jalat mullassa, katse taivaassa

Toissapäiväisellä automatkalla meillä soi Pekka Simojoen laulut. Ne vaikuttivat janoiseen mieleeni.  Ensimmäisenä soi Särkyneiden majatalo:

 " Ei täällä asu sankareita. Hävinneitä on niin monta. Kerjäläisiä vain, uupuneita, jotka tullesssaan tuovat muistojaan, riekaleita ihmiselämän..." 

Sitten jossain välissä soi:

  "...Tulkoon valo tänne kuoleman kaupunkiin. Tulkoon valo näihin hämäriin huoneisiin. Tulkoon valo, tulkoon toivo kylmiin ihmissydämiin. Tulkoon valo, tulkoon Jeesus."

Ja sitten paluumatkalta jäi mieleen:

 " ... Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan... Olen kansalainen kahden maan..."

Kahden maan kansalainen. Todellakin. Ilmankos tuntuu ristivetoa välillä.

Luottamuksesta

Luottamus, usko ja toivo. Kaikki jotain sellaista, joiden omaaminen on hyväksi. Kirkastavat synkeääkin päivää auringonsäteen lailla. Aina niitä ei kuitenkaan tunnu löytyvän, vaikka kuinka haluaisi. Syitä voi olla hyvinkin monenlaisia, miksi niitä ei tunnu olevan. Eikä niitä voi itsestään pakolla puristaa esiin. Eikä tarvitsekaan. Niitä voi kuitenkin pyytää - ja saada. Luojamme ja Isämme tietää kyllä puutteemme ja mitä tarvitsemme. Hän antaa oman harkintansa mukaan.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." Hebr. 11:1

Ja jos yhä tuntuu, ettei ole tarpeeksi, että pelottaa - hän tietää senkin. Ja pitää silti huolta.

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps 37:5

Psalmista 139

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät, sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen."   
"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Psalmi 139:1-6 ja 23-24

Jumalan tekojen tähden

Tässä jonakin päivänä oli Sro:n päivän sanassa  teksti, jossa puhuttiin sokeana syntyneestä miehestä.  Ihmiset kyselivät, että kukahan mahtoi tehdä syntiä, jotta miehen piti sokeana syntyä? Jeesus sanoi, ettei mies ollut syntynyt sokeana kenenkään syntien vuoksi.  Sensijaan hänessä piti Jumalan tekojen tulla julki. Hänen kohdallaan ne tulivat julki, kun Jeesus paransi hänet.

Jonkun muun kohdalla ne Jumalan teot voivat olla erilaisia.  Kuinkahan moni nytkin saa ylenkatsetta osakseen kärsimyksensä tähden. Ja kuitenkin kaikki se kärsimys voi olla juuri sitä mitä Jumala on tarkoittanut, tiettyä tarkoitusta varten. Emme me aina tiedä mitä varten. Joskus se voi käydä myöhemmin ilmi, mutta ei välttämättä aina. Kenties ei meidän aikanamme, vaan myöhemmin. Kuka tietää? Jumala tietää.

---

Meillä on taulu, jonka nimi on Kärsivä Kristus. Hän ei kärsinyt  rangaistusta omien syntiensä tähden, vaan meidän syntimme hän kantoi.  Siinä tulivat Jumalan teot julki - meidän hyväksemme.


(Taulu Kärsivä Kristus. Taiteilija Mirja Niemi.   Hänen maalaamansa on myös  Voikosken kirkon alttaritaulu "Jeesus Getsemanessa"  v. 1955.)