"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2 Kor. 4:7
Luin äskettäin jutun miehestä, joka oli harrastanut karatea, oikein tosissaan. Hän oli hyvin perehtynyt asiaan ja kilpaillut myös. Sitten hän tuli uskoon ja löysi Jumalan totuudet. Hän ei voinut enää jatkaa karatea. Miksi näin? Koska se ei ollut pelkkä viaton harrastus. Siinä (samoin kuin esim. judossa, aikidossa, joogassa yms.) ollaan tekemisissä pimeyden voimien kanssa. Kohteliaalta näyttävät kumarrukset eivät ole vain kohteliaisuutta vastapuolta kohtaan, vaan niillä kunnioitetaan huoneessa olevia henkiä. Mieli yritetään mietiskelemällä tyhjentää, jotta voima pääsisi virtaamaan... Karatessa henkilö voi kädellään iskeä betonikappaleen palasiksi, mutta se ei tapahdu henkilön omin voimin, vaan henkilö saa voimansa ulkoapäin. Eivätkä ne ole Jumalalta. Siksi hän ei voinut jatkaa karateharrastusta tultuaan tuntemaan Jumalan.
Vihollinen on suuri - ja todellinen. Suurella vihollisella on kuitenkin voittajansa: Jumala taivaassa, jotka kätkee voimansa vaatimattoman näköisiin astioihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti