Toissapäiväisellä automatkalla meillä soi Pekka Simojoen laulut. Ne vaikuttivat janoiseen mieleeni. Ensimmäisenä soi Särkyneiden majatalo:
" Ei täällä asu sankareita. Hävinneitä on niin monta. Kerjäläisiä vain, uupuneita, jotka tullesssaan tuovat muistojaan, riekaleita ihmiselämän..."
Sitten jossain välissä soi:
"...Tulkoon valo tänne kuoleman kaupunkiin. Tulkoon valo näihin hämäriin huoneisiin. Tulkoon valo, tulkoon toivo kylmiin ihmissydämiin. Tulkoon valo, tulkoon Jeesus."
Ja sitten paluumatkalta jäi mieleen:
" ... Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan... Olen kansalainen kahden maan..."
Kahden maan kansalainen. Todellakin. Ilmankos tuntuu ristivetoa välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti