Tänä aamuna tätä kohtaa lukiessani, ajattelin sen jotenkin uudella tavalla. Ikäänkuin olisin voinut kuvitella Jeesuksen istuvan saman pöydän ääressä, vaikkapa aamupalaa syödessä. Se mitä tuosta jakeesta ajattelin, oli kuitenkin muuta, kuin tuo tavallinen aamupalan syönti. Mietin Jeesusta pöytäseurana siinä mielessä, että Hän avaa joskus, joko tutusta tai oudommasta, raamatunkohdasta jotain uutta. Sellaista mitä ei ole ennen mieleen tullut. Hän jakaa meille hyvyyttään, sanansa aarteita. Joskus niitä jaetaan pimeän peitosta, joskus valoisammasta. Aina Hän on kuitenkin vierellämme, vaikka toisinaan kätkeytyy. On yksityinen juhlahetki kun Hänen läsnäolonsa tuntee.
Kyllä juuri noin on. Minulle on usein käynyt kun etsin tiettyä kohtaa raamatusta, en löydä. Silmiun osuu joku muu ja auttaa sen hetkiseen tilanteeseen. Kaunista pakkasen ja tuiskun tekemää taidetta ovessa ja seinässä.
VastaaPoistaSe tuntuu hienolta kun löytää jotain etsimäänsä, joko siitä mistä etsikin, tai jostain muusta paikasta. Luulin jo tuosta kuvasta, että nyt se jäi tältä talvelta käyttämättä, mutta tähän se juuri sopikin.
Poista