Muistanet kertomuksen, jossa Lasarus oli kuollut ja Jeesus tuli herättämään hänet. Kun Jeesus oli tulossa, Martta meni häntä vastaan. Hän halusi uskoa, mutta ei silti oikein kyennyt.
"Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Nämä sanat näyttävät ilmaisevan uskoa. Jeesus sitten lupasikin hänelle, että "Sinun veljesi on nouseva ylös." Mutta mitä sanoi Martta tähän: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." Ja sitten keskustelu jatkui vielä ylösnousemuksen ja uskon kysymyksillä.
Kun sitten tultiin haudalle ja Jeesus käski ottaa kiven pois, Martta esteli, vedoten siihen, että ruumis haisikin jo. Siihen Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden." Ja sitten Jeesus kutsui kuolleen haudastaan. "Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä..." Ei tarvinnut odottaa aikojen lopun ylösnousemusta. Kertomus Lasaruksen herättämisestä löytyy Joh. 11:1-45. Sen voi lukea myös tästä linkistä Koivuniemen raamattuhaku/Joh. 11.
---
Eikö vaan sitä minullakin ole usein sitä Martan uskoa... "Kyllähän Jeesus voi tehdä vaikka mitä!" ja heti perään: "Ei Hän varmaan nyt kuitenkaan, juuri tässä asiassa, niin toimi..." Ja niin tehtiin taas uskon sana tyhjäksi...
Rukous se on tämäkin: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." Mark. 9:24
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti