Immanuel - Jumala kanssamme

Jumala kanssamme. Usein näkymättömänä - mutta aina läsnä. Joskus Hän tekee itsensä näkyväksi meille. Ja usein se tapahtuu tavalla tai toisella  tiukkoina hetkinä. Ja me yllätymme.
 
Hän näyttäytyy joskus aivan erilaisena kuin me haluaisimme, tai luulemme Hänen olevan. Hän ei ollut myrskyssä, vaan hiljaisessa tuulenhyminässä... Toisinaan Hän saapuu juuri kun taistelu on alkamassa. Välillä Hän ilmaisee itsensä palavana pensaana. Tai antaa vain äänensä kuulua - joskus maallisin korvin kuultavina, mutta  usein sydämen hiljaisuudessa.


Hänen ihmiseksi ilmestymisensä ilmoitettiin jo kauan ennen kuin se tapahtui, noin 700 vuotta aiemmin. Profeetta Jesaja sanoi: "Sentähden Herra itse antaa teille merkin:  Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel." (Jesaja 7:14) ja "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas."  (Jes. 9:5)

Ja se toteutui kun Jeesus syntyi. "Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel',  mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme." (Matt. 1:22-23)

Kaikella on tarkoitus

Katselimme eilen kirjastosta lainattua elokuvaa "In the beginning...". Siinä on Raamatun alkuaikojen tapahtumia ainakin Moosekseen asti. Olemme katsoneet sitä pienissä pätkissä ja nyt oli eilen esillä Jaakobin ja läheistensä mutkikkaita vaiheita. Ehkä siitä elokuvasta  ja puhelusta erään ystäväni kanssa pitkästä aikaa, tuli mieleeni seuraavia ajatuksia.

Kaikella on tarkoitus. Onnettomatkin olosuhteet ja sattumukset Jumala laittaa palvelemaan omia tarkoitusperiään, omaa suunnitelmaansa. Ja se suunnitelma on meidän iankaikkinen hyvämme. Täällä ajassa Hän jo ennakolta on suunnitellut asioita. Moni asia, ehkä meille onnetonkin sattumus, saattaakin olla tärkeä osa jotain suurta ja kallista, joka saa täyttymyksensä, tulee ilmi, vasta aikojen päästä...

Ystävälläni oli jo kauan sitten usein esillä, sanottuna tai kirjallisessa muodossa,  seuraavat lauseet: "Kaikkella on tarkoitus. Kiitä joka tilassa."  Hyvä muistaa minunkin
edelleenkin nuo.

Isän jäljessä

Sain eilen nähdä minua puhuttelevan arkisen näyn, kun istuin autossa odottelemassa - ja samalla katselemassa kauppaan menijöitä.

Näin kuinka pieni lapsi oli menossa kauppaan isänsä kanssa. Lapsi taapersi  muutaman askeleen isänsä perässä. Mietin siinä, että tuntuukohan tuo muutaman autonleveyden mittainen matka kaupan ovelle lapsesta suunnattoman pitkälle matkalle... No, hetken kuluttua näinkin jo lapsen isänsä sylissä.

Edessä tai takana

Toisinaan Hän on edessämme näkyvissä. Saattaa olla vieläpä valoisaakin. Välillä kuitenkin on pimeää ja Hän saattaakin olla takanamme, näkymättömissä...

Aina Hän on kuitenkin siinä, lähellämme ihan. On Hän sitten edessä, takana tai vieressä ja olkoon maisema valoisa, hämärä tai pimeä - Hän ei poistu luotamme!
 

"Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni." Ps 139:5

 

Levottomana

Aina uusia levottomuuden aiheita. Niitä nousee kuin sieniä sateella... Ei niitä pysty itse karistamaan kannoilta, eikä estämään niiden tulemista. Niiden kanssa täytyy kai vain oppia elämään...

Ehkä ne ovat niitä minun "lihani pistimiä".  Huolet pitävät tarvitsevaisena. Vaikka uskonelämä ei ensisijaisesti olekaan sitä, että täällä  "menisi hyvin",  niin saamme ne mieltä kalvavat huoletkin tuoda Hänen eteensä.

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä;
 asia on hänen edessänsä: odota häntä."

Job 35:14
Siinäpä jae, joka rauhattomuuden keskellä ilahduttaa ilmestyessään silmien eteen.

 

Silminnäkijän kertomaa

"Sillä me emme seuranneet  viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 
Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'. 
Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella." 2 Piet. 1:16-18

Pietari, kalastaja ja Jeesuksen opetuslapsi, näki ja kuuli itse. Hänen kanssaan samassa veneessä oli Jumala ja ihminen - Jeesus Kristus, Jumalan Poika! 

Ja aurinko nousi

Nousin tänä aamuna minäkin hiukan "siipi maassa" - näin erään ystäväni käyttämin sanoin. Meninpä sitten katsastamaan Wislöffin kirjasta, olisiko sillä jotain rohkaisevaa tarjota. Ja mielestäni oli. Samalla aukeamalla on aamu- ja iltateksti. Otan sen iltaisen ensin, koska se sopii aamuun myös; aurinko nousi... yön taistelun jälkeen.

"Kun Jaakob oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:31
                                                                     

 "Penuel merkitsee Jumalan kasvot. Penuelin luona sinä, Jumala, siunasit Jaakobin hänen kamppailtuaan sinua vastaan koko yön. Hänen elämänsä muuttui toiseksi tämän taistelun jälkeen. Siunauksesi seurasi häntä ja hänen sukuaan. Penuelissa sinä painoit leimasi häneen - myös ulkonaisesti. Kosketit hänen lonkkaluutaan. Jaakob alkoi ontua. Kuinka ihmeellinen sinä oletkaan, hyvä Jumala. Sinä siunaat lapsiasi lyömällä heihin leimasi. Ja leima on milloin minkinlainen - ruumiillinen vajavuus, pitkällinen sairaus, vaikeus joka seuraa ihmistä läpi elämän. Tietenkin jokainen haluasi päästä vapaaksi tästä koettelemuksesta. Mutta meiltä unohtuu helposti, että se on sinun leimasi, merkki siitä että Jumalan siunaus seuraa meitä. En tiedä, minkä leiman aiot lyödä minuun. Mutta maksoi mitä maksoi, sanon kuten Jaakob: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."  (Fredrik Wislöff Rukouskirjani)

Ja kirjan toisella sivulla oli allaoleva jae.

"Minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt
 tullut."  Joos. 5:14
                                                                                                                                     
Hän saapuu meidän nähtäväksemme usein juuri taistelun ollessa kuumimmillaan. Olemme kenties jo epätoivoisia ja luulemme taistelun olevan häviöön tuomittu. Mutta silloin saapuu HÄN. Sotajoukon päämies.

--- 

Ylläoleva jae liittyy tapahtumaan, kun Joosuan piti ruveta Jerikoa valloittamaan. Siinä sotajoukon päämies saapuu, kun taistelu on kohta alkamassa.

"Jerikon luona ollessaan Joosua näki miehen seisovan edessään paljastettu miekka kädessä. Joosua meni hänen luokseen ja kysyi: 'Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?' Tämä vastasi: 'En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.' Joosua lankesi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: 'Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?' Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, missä seisot, on pyhä.' Joosua teki niin." (Joos. 5:13-15, Jumalan kansan pyhä raamattu, Uusi Tie -lehdeltä syksyllä saatu:)



 

Miksi uskovaiset aina siitä Jeesuksesta puhuu?

"Maailman loppuun saakka meidät on kutsuttu viemään evankeliumia* eteenpäin. Milloin loppu tulee, on yksin Isän asia ja vain hänen tiedossaan. Kristittyjen ei ole terveellistä keskittyä lopunaikojen pohtimiseen.  Meidät on kutsuttu olemaan todistajia lähellä ja kaukana. Kaiken muun huolen saamme jättää Herralllemme.
Todistamisen ihanuus on siinä, että sen ei tarvitse olla pelkoa, ponnistelua tai raskasta työtä, vaan Herra asettaa meidät itse tilanteisiin, joissa saamme olla hänen suolanaan ja valonaan. Missä on kristitty, siellä on todistus jo luonnostaan. Jeesus ei sano, että todistajia ovat vain hyvät puhujat, lahjakkaat ihmiset tai tarkkaan valitut erikoistapaukset. Jokainen kristitty on tässä maailmassa valona ja jokainen tuo suolan maun tullessaan. On hyvä olla valmis kertomaan toivon perusteista, kun niitä meiltä kysytään." 

Näin kristityn, eli uskovaisen**,  tehtävää valottaa Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä lupaus kantaa. Allaoleva raamatunjae oli tekstin liitteenä.

 
"Hän vastasi: 'Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." Apt. 1:7-8

---
 *evankeliumi -  sana saanut alkunsa kreikankielestä ja tarkoittaa ilosanomaa, hyvää sanomaa
** ihminen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana


Huipputärkeä viesti on kulkenut läpi aikojen ja paikkojen,  ehtien tännekin maan ääriin ja aikojen lopulle. Sitä viestiä on aikojen saatossa yritetty kitkeä, estää kulkemasta. Onhan se vihollinenkin olemassa, joka hermostuu, kun tätä viestiä kerrotaan.
Me kristityt ollaan kovin vajavaisia emmekä osaa sitä viestinviejän hommaamme aina arvollisesti hoitaa. Ihmeellistä, että sellainen tärkeä viesti meille kuitenkin uskottiin. Viestin arvo ei kehnoista viestinviejistä huolimatta vähene. Arjessa  - ihmiseltä ihmiselle se uutinen  kulkee. Ja jokaisen tulisi kuulla se.

Mahdottomaan maastoon

Jonain päivänä Hän saattaa viedä meidät katsomaan seuraavaa matkaosuutta. Meidän silmiemme eteen saattaa aueta maisema, jonka näkeminen saa meidät voimaan pahoin... Alapuolellamme aukeaa silmänkantamattomiin harmaata, terävää louhikkoa, jossa  ei näy mitään vihreää. Katsomme sitä epäuskoisena; tahtooko Hän todella meidän kulkevan tuosta?

Sinne Hän kuitenkin kutsuu meitä. Hän on jo siellä ja ojentaa kättään ottaakseen vastaan ensimäisen askeleemme. Ja askel kerrallaan... matka edistyy... Hän etsii tien  terävän  louhikon läpi.

Vahvat käsivarret

Jos joutuisi pimeään metsään yöksi - ei yksin, vaan Isän kanssa - missä tuntuisi turvallisimmalta? Luulen, että siinä Isän sylissä. Hänen lämmössään, tuntiessa Isän sydämen sykkeen ja hänen vahvat käsivartensa ympärillä.

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:27