sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kansa meren ja sotajoukon välissä

Ja kansan ja sotajoukon välissä oli jotain....

"Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; leiriykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle. Ja Farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät. Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.' Ja he tekivät niin.


Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: 'Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!'
Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa; ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut ja sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin. Sillä Herra paadutti Faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin, että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalle, Pii-Hahirotin kohdalle, vastapäätä Baal-Sefonia. Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: 'Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.' Mooses vastasi kansalle: 'Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.'
Ja Herra sanoi Moosekselle: Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Muttta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.'
Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista. 


Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi;  ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla ja vasemmalla puolella. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: 'Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan.'
Mutta Herra sanoi Moosekselle: 'Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.'  Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; eikä yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla. Ja Israel näki suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta." 2 Moos. 14 

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Hän jäi - ja selitti kirjoitukset

 "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa"  Luuk. 24:29

"Hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset" Luuk. 24:32

Aamulla minulle sukelsi mieleen tulevaa päivää ajatellessa, nuo kaksi kohtaa ylinnä.  Minäkin olin pyytänyt Häntä jäämään, kun aamu joutuu...

Sitten päätin lukea tuon tapahtuman Raamatusta ja siinähän on muutakin joka puhuttelee. Vaikkapa sekin, että Jeesus oli jo tiellä heidän seurassaan ja selitti jopa kirjoituksiakin, mutta he eivät vain tunteneet häntä. Sekin puhutteli, että Jeesus kysyi heiltä, mikä heillä oli puheenaiheena heidän siinä tiellä kävellessään. Ja he saivat kertoa, mitä mielessä ja puheenaiheena oli.

Jotenkin vain nämä tekstit antoivat virvoitusta tähän aamuun.


"Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: 'Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?' Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: 'Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?' Ja hän sanoi heille: 'Mitä?'
Niin he sanoivat hänelle: 'Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli pfofeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka on lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.'
Niin hän sanoi heille: 'Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!  Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?' 
Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: 'Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa.' Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: 'Eikä sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?'
Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan. Ja nämä sanoivat: 'Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille.' Ja he itse kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: 

 'Rauha teille!" 
 Luuk. 24: 13-36


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Jo ensi sanoista alkaen

"Hän sanoi minulle: 'Daniel, sinä Jumalalle rakas!
 Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun.
 Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty.'
 Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös.

 Hän sanoi minulle: 'Älä pelkää, Daniel.
 Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen,
 jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta.
 Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi." 
 Dan. 10:11-12  (v. 1992 Raamatunkäännös)



sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pelokkaan rukous

Jumala, Sinua minä huudan! Auta avutonta, auta pelkäävää.

Anna apusi pelkäävälle; minulle,  jonka elämässä kaikista "kärpäsistäkin" tulee "härkäsiä". Jonka elämässä ilo on lähes "sukupuuttoon" kuollut ja huolten rikkaruohot tukahduttaneet hyvän.
Kitke, Sinä Herra, ne pelon rikkaruohot pois.  Niiden juurakot tuottavat aina uutta satoa, vaikka maanpäälliset osat revittäisiinkin pois... Vain Sinä, Herra, voit poistaa pelon juuret.
Anna pelon kasvien sijaan kasvaa jotain uutta, kaunista ja ihanaa; vapautta, iloa, rauhaa, kiitollisuutta,  levollisuutta. Tätä pyydän.

Kuule minua, Herra!



Tämän rukouksen olin toukokuussa paperille kyhännyt. On ajankohtainen edelleenkin. Olisikohan siinä sanat jonkun muunkin rukoukselle...

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

"Mistä sinä minut tunnet?"

"Mistä sinä minut tunnet?' kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: 'Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."       Joh. 1:48

Ja tästä kirjoittaa Juha Vähäsarja: "Jeesus näki Natanaelin sieltä, mistä häntä ei ihmisen silmin voinut nähdä. Jeesus tunsi Natanaelin itseasiassa läpikotaisin, jo siitä lähtien, kun tämä vasta sai hahmoansa oman äitinsä kohdussa. Mikään Natanaelissa tai hänen elämässään ei ollut Jeesukselle vierasta.

Jeesus on nähnyt meidätkin aina ja näkee yhä vieläkin. Mikään ei ole häneltä salassa, ei pieninkään ajatus tai teko. Ei yksikään elämäämme kohtaava tapahtuma. Elämämme on kuin avoin kirja Jeesuksen silmien alla. Hänen varjeluksensa on jatkuvasti yllämme ja hänen enkelinsä ovat valveilla suojanamme. Jeesuksen omille hänen todellinen läsnäolonsa on elämän siunatuin asia."    (Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)                                                                   

 

Samaisessa Vähäsarjan kirjasta on nämäkin ajatukset:  "...Pimeä voi yllättää kenet tahansa, milloin tahansa. Läpinäkymätön harso laskeutuu elämän ylle ja peittää näkökyvyn... Pimeyden kätkemän on vaikea itse nähdä mitään ulospääsyä..."

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun se on viety rukoukessa Taivaan Isälle, vaikka mikään ei näyttäisi heti muuttuneen. Kun on rukoiltu, taivaassa alkaa tapahtua ja asia on sen jälkeen vireillä. Ja kun oikea aika koittaa, se saa Jumalan päättämän parhaan ratkaisun."

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Virvoitusta kuivaan maahan

Vaikka on ollut sateista vähän väliä, yhä vain minua puhuttelee Raamatussa virvoittavista sateista kertovat kohdat. Ne uppoaa kuin sade kuivaan maahan... eli siitähän se kertoo, että virvoitusta kaivataan.

"Runsailla sateilla sinä, Jumala, vihmoit perintömaatasi.
 Kun se oli näännyksissä, sinä virvoitit sen."  
Ps 68:10 (Raamattu Kansalle -käännös) 


Pomarkun kirkon sisäänkäynti
 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Pomo tulee käymään

Katselin joskus sellaista ohjelmaa, jossa ison firman pomo meni johonkin omaan firmaansa töihin tuntemattomana... Hän oli kuin kuka tahansa uusi taloon tullut,  jota sitten opastettiin talon tavoille. Aikanaan sitten jutun juoni paljastettiin firman työntekijöillekin... Varmaan siinä monenlaista on päässä liikkunut sellaisen ajanjakson jälkeen. On mietitty mitä tuli sanottua tai tehtyä. Katsomassani ohjelmassa pomo oli tutustunut erääseen työntekijäänsä, jolla oli huono asunto ja muutenkin haasteellista. Pomopa yllätti työntekijänsä sitten pistämällä asioita kuntoon tavalla, jota ei olisi osannut kuvitellakaan.

Nämä  tulivat mieleeni kun luin Motoristiraamatusta seuraavia jakeita:

"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä."  Joh. 1:9-12


Ylläoleva kohta Motoristiraamatusta, jonka teksti on Raamattu Kansalle -käännös. Tuon ylläolevan kohdan jakeeseen 11 oli laitettu alaviite: "Sanatarkasti: "Hän tuli sinne, mikä oli hänen omaansa."
Jakeeseen 12 alaviite oli: "Tai: voiman, vallan."

torstai 7. heinäkuuta 2016

Ei vielä, mutta ihan kohta

"Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa." Hab. 3:17-18


Tämä jae olisi sopinut kevääseen, mutta sopii se nytkin.
 Vielä ei meissäkään oikein mitään näy,  mutta Jumala on armollinen. Hän on pelastaja.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Aina kiitoksen arvoinen

"Kiitetty olkoon Herra joka  päivä. 
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme."
  Ps 68:20



Usein sitä ajatukset pyörivät vain omaa pikkuruista rataansa. Joskus  saattaa kuitenkin auringonsäteen lailla päivää valaista ajatus, että meillähän on SUURI JUMALA, KAIKKIVALTIAS! Aina kiitoksen arvoinen, meidän apumme.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Sadetta kuivaan maahan

"Sinä, Jumala, kostutit perintömaasi; ja kun se oli näännyksissä, niin  sinä virvoitit sen." Ps 68:10 

"Herran "perintöosalla" tarkoitetaan hänen kansaansa. Pitkät päivämarssit ja kovat taistelut saattoivat kyllä uuvuttaa monet. Mutta silloin antoi Herra heidän levätä ja syödä, ja niin he vaihvistuivat reippain mielin jatkamaan. Perintöosaasi sinä virvoitit, kun se oli näännyksissä. 
Kaikille ihmisille saattaa elämän taistelu käydä kovaksi ja vaellus tuntua raskaalta. Ja niin me väsymme. Kuinka Herra silloin suhtautuu meihin? Ei hän soimaa eikä nuhtele. Hän ei aja eteenpäin. Hän ei sano: Ryhdistäydy! Hän katselee meitä huolehtivana ja ymmärtäen. Jeesuksestakin kerrotaan, että hän väsyi. Häntä on koeteltu kaikessa niinkuin meitä. Siksi hän voi sääliä meitä. Ja hän antaa lepoa ja uutta voimaa. Jos tunnet itsesi uupuneeksi, vahvistaa Herra sinua. Perintöosaasi sinä virvoitat, kun se on näännyksissä."  

Yllä oleva raamatunkohta sekä alla oleva teksti kirjasta: Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff.



Olen tuntenut itseni viime aikoina aika ryytyneeksi. Tänä aamuna tuo teksti tuntui sopivan minulle. Tuon luettuani kaivoin vielä esiin "Motoristiraamatun",  jossa tekstit ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä. Selasin sitä hieman ja kun silmiini osuivat psalmit, rupesin lukemaan. Lukiessani ällistyin, että tässähän onkin sama jae taas:

"Runsailla sateilla sinä, Jumala, vihmoit perintömaatasi. Kun se oli näännyksissä, sinä virvoitit sen."  Ps 68:10 (Raamattu Kansalle -käännös)

Jännä muuten, että tuossa puhutaan vieläpä runsaista sateista... 


Runsas sade... kaatosade, rankkasade... voi olla kovaa.
  Se täyttää kaikki uomat ja kolot.
 Mutta sen jälkeen on raikasta ja tuoksuvaa...

 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ilo kuin sadepuro

"He saavat nauttia kylläkseen sinun talosi runsautta, sinun antamasi ilo kostuttaa heidät kuin sadepuro."  Ps 36:9 (Psalmit nykysuomeksi)


Hmm... ulkona alkoi juuri rankkasade... miksihän se ei minua oikein ilahduttanut...:)