Kuka meille vierittää kiven pois?

"Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta? Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi." Mark. 16:3-4

"Kaikessa ihmiselämässä on raskaita kiviä, jotka uhkaavat tukkia tien. Ei ole ihme, että kysymme huolestuneina, kuka vierittää kivet pois. Ihmisen omat  voimat eivät siihen riitä.
Pääsiäisaamuna naiset totesivat suureksi ilokseen, että kivi oli poissa. Hauta oli tyhjä. He olivat turhaan olleet huolissaan.
Herra Jeesus, olen kokenut saman monet kerrat. Raskaat kivet, joiden takia olen murehtinut, ovat olleet poissa, kun olen tullut niiden paikalle. Mutta olen hidas oppimaan. Sinä tiedät, mikä kivi on tällä hetkellä mielessäni. On kovin vaikeaa pitää huolet loitolla. Mutta tiedän sinun auttavan. Sen olet aina tehnyt.
Jeesus, sinä mursit haudan oven. Sinä olet elävä Vapahtaja. Osoita valtasi tälläkin kertaa.
Vieritä kivi pois."

Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Jos Herra ei huonetta rakenna...

"Matkalaulu; Salomon virsi. 

Jos Herra ei huonetta rakenna,

 niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.

 Jos Herra ei kaupunkia varjele, 

niin turhaan vartija valvoo.

Turhaan te nousette varhain ja  myöhään menette levolle

ja syötte leipänne murheella:

yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa."

 Ps 127:1-2

---

Tuossa ylläolevassa jakeessa minua aina erityisesti ilahduttaa tuo; "...yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." 

Hänellä on avaimet

Tänä aamuna luin kirjasta Hiljaisia hetkiä (H. E. Wislöff) ajatuksia odottamisesta. Siellä oli myös seuraava ajatus:
 

"Älä katso suljettuja ovia,

 vaan häntä,

 jolla on avaimet.

 Tiedäthän, että hän on ne aukaiseva.

 Kun hänen hetkensä on koittanut

 - hän tekee sen."

  
Jokohan avaimet kilisevät?

Rauha teille!

"Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:

 'Rauha teille!'

Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: 'Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen.

Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.' Ja tämän sanottuaan hän näytti  heille kätensä ja jalkansa." Luuk. 24:36-40

Meitä harhailijoita Hän etsii

Meitä harhassa olevia Hän etsii. Harhailemme jotain etsiessämme. Jotain, jonka nimeä emme aina edes tiedä. Tuota "nimeämätöntä" etsiessämme saatamme tullakin etsimämme löytämiksi...

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6

Kuitenkin on vain yksi oikea tie; Jeesus Kristus! Hän sanoi: "Minä olen tie ja  totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."  Joh. 14:6

Jeesusta verrataan myös paimeneen, joka lähtee etsimään vain sitä yhtäkin kadonnutta... "Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa..." Hes. 34:16

Jos sinä koet olevasi hukassa, etsit jotain, niin sinulle saattaa sopia rukoukseksi vaikka tämä  vanha virsi, jota ennen koulussakin laulettiin: "Totuuden henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä..."  Jeesus, Jumalan Poika, on se valkeus ja Hän kuulee sinua, kun Häntä rukoilet. Niin suurta syntistä ei olekaan etteikö Hän kuulisi avunhuutoa ja auttaisi. Hän ottaa kadonneen aina vastaan. Hänhän kuoli puolestamme ja kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. "Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6  Sinä saat vapauden Hänessä.

Valkeus kanssamme

Minulla on soinut tässä viime aikoina usein mielessäni eräs laulunpätkä. En muista sanoja niin tarkkaan, että osaisin sanoa menevätkö ne aivan oikein, mutta jotensakin näin:

"Kristus on kanssamme maan pimennoissa, 

valkeus teillämme matkalla maan...

 ...paula on rikki 

ja lintu on poissa, 

niin minä riemuiten laulaa nyt saan"

 

Ja tässä eräänä aamuna minua puhutteli tämä raamatunjae, joka tuli eteeni Wislöffin kirjasta:

"Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut." 2 Moos. 23:20

Edellesi.... Hän ikäänkuin on siellä jo odottamassa... 

Vaikka tuo yllämainittu jae sanottiinkin muinoin Israelin kansalle erämaavaelluksella, niin eräänlaisella erämaavaelluksellahan mekin olemme...

Uskon tai epäuskon silmin

USKO

"se näkee sen, 

mikä ei näy,

eikä näe sitä, 

mitä se kuitenkin tuntee,

ei edes sitä,

mikä sitä painaa ja ahdistaa."

EPÄUSKO

"näkee vain sen, 

minkä se tuntee,

eikä se ensinkään voi luottaa

siihen, mitä se ei tunne."

(Ajatus Lutherin "Mannasta")               

"Ei ole pyydettykään..."

"Ei ole pyydettykään..."  Tuo ajatus jäi mieleeni pyörimään eräästä lukemastani kirjasta. Siinä oli siitäkin, että "täälläkään ei aina voi välttää pyytämistä." Niinpä. Välillä sitä on antajan osassa ja odottaa, että toinen vain sanoisi sen pyyntönsä. Toisinaan taas on itse sillä paikalla, että pitäisi pyytää. Miksi se onkin niin vaikeaa, se pyytäminen? Kai siksi, että ettei halua näyttää toiselle heikkouttaan, pitäisi pärjätä omin voimin tai pelkoa siitä että tulee torjutuksi. Näin täällä. Mutta taidamme usein soveltaa sitä samaa pyytämättömyyttä asioimiseen Jumalankin kanssa. Emme pyydä, vaikka tiedämme mikä kaihertaa. Joko haluamme setviä asiamme itse tai sitten emme usko, että saisimme pyytämällä apua... Eikö se jo osoita aikamoista epäuskoa? Kirjoitan tätä itselleni, sillä tunnustaudun huonoksi rukoilijaksi...

Se lukemani kirja oli Emil Ponsimaan Hyvässä hoivassa. Emil Ponsimaa oli vanhempieni vihkijä, joten oli vähän kuin olisin saanut terveisiä syntysijoiltani.

Rohkaisevia ajatuksia rukouksesta

"Rukouksen sieluna on uskova, iloinen lapsen luottamus, jota ilman se on kuollut ja hedelmätön, tuska  ja vaiva. Rukoilijan täytyy ensinnäkin tietää, mitä hän tekee. Hän menee Jumalan tykö, joka on häntä kutsunut ja käskenyt hänen tulla hädässä tykönsä esittämään hänelle kaikki asiansa (Fil. 4:6). Tämä jo antaa hyvän perustan luottamukselle. Toiseksi tarvitaan vakaumus, usko siitä, että Jumala tietää, mitä minä tunnen, mikä minua painaa, ennenkuin sitä edes hänelle sanon; Isää koskee läheisesti se, mikä on lapsen sydämellä. Kolmanneksi vihdoin Pojan vakuuttelu, että Isä rakastaa teitä ja ettei edes tarvitse minun esirukoustani. - Ja kuitenkin hän rukoilee puolestamme, ylimääräisesti, ettemme me vain epäilisi.

 ... Jeesus on sanonut,  että Isä on antava, että hän tietää ja tuntee... että hän rakastaa teitä. Siitä usko pitää kiinni ja lähettää epäilykset saatanalle, jolta ne tulevatkin.
...'Minä pidän sinusta kiinni, en päästä sinua, ennenkuin siunaat minua'. Niin sanoi jo muinoin Israel, mitä tekeekään sitten kristitty, jolla on Jumala veljenä lihassa? Ei kukaan veli saa jättää veljeään, ei kukaan omia jäseniään. Siitä pitää Herra Kristus huolta."  

 Johannes Gossnerin kirjasta Aarrearkkunen

Vaikka se olisi kivinenkin

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, 

jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa." Ps. 25:10
---
Vähän samankaltaista asiaa on tässä tekstissä:
Outoja teitä 

Lohdutuksen tarvitsijalle

"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat." 2 Kor. 1:2-4

"...kaiken ihmisen tekemän läpäisee tahto tulla lohdutetuksi. Ehkä sydämessäsi kaikuu sama sävel? Ehkä tunnistat saman lohdutuksen kaipuun? Kaipaat syvästi jotain, jota et kykene edes sanoittamaan. Muiden kaipaavien tavoin janoat ehdotonta rakkautta ja syyttämätöntä armoa...

 ... vain ihmiset haluavat tulla lohdutetuiksi... 

 ...oikea ja riittävä lohdutus asuu Jumalan sydämesssä. Hän on nähnyt meidän tiemme. Hän on kuullut sydämemme kaipauksen. Ja Hän on tuonut meille lohdutuksen. Jeesuksessa lohdutus levitti kätensä ristille puolestamme...  Se avasi siellä sylinsä ja otti vastaan taivaaseen saakka huutavan häpeämme ja syntiemme syvän pimeyden..."  Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa

Hän näkee tämänkin päivämme

ja on kanssamme tänäänkin!

Yöpalvelusta

 "Papit olivat vuorotellen vartiossa temppelissä läpi vuorokauden. Joillakin heistä oli vartiovuoro päivisin. Silloin oli vartiopalvelus kuin juhlaa. Temppeli on täynnä kansaa ja palvelustaan suorittavat papit olivat sen kaunistuksena.

Toisilla oli yövuoro. Temppelissä oli silloin hiljaista. Kukaan ei nähnyt heitä. Heidän tuli kunnostaa temppeli ja järjestää kaikki valmiiksi päivän tehtäviä varten. Tunnit olivat pitkiä. Tyytymättömyys ja uni valtasivat helposti.

 Näin ovat jotkut yöpalvelusta suorittamassa Jumalamme temppelissä. He ovat yksin. Heitä ei ymmärretä kotona eikä toisten joukossa. Pahinta on, että heidän itsensä mielestä Jumala on kaukana. On yö. Toiset taas sairaus vie yöpalvelusta suorittamaan. He ovat joutuneet elämässä syrjään ja tuntevat itsensä tarpeettomiksi. Heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ovat särkyneet. Heillä ei näytä olevan mitään tehtävää.

Yöpalvelus on myös pyhää palvelusta. Sen aikana kunnostetaan se, mitä toiset tulevat käyttämään. Jumala tahtoo joidenkin suorittavan yöpalvelua koetellakseen heidän uskollisuuttaan. Täytä yövuorosi kiitoslaululla! Jumala kuulee sen sävelen yön hiljaisuudessa."

Tekstit kirjasta Hiljaisia hetkiä/H.E. Wislöff


"Kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa." Ps 134:1

Avun runsaus, viisaus ja ymmärrys

Sain tässä muutama päivä sitten aihetta miettiä, olinko asetellut sanani oikein; esittänyt erään ongelmani asiantuntijalle riittävällä tarkkuudella, jotta olisin saanut siihen avun. Kotona sitten mietin kovasti tätä kysymystä. Jossain vaiheessa tuli mieleeni tälläisiäkin ajatuksia asiasta:

"... Avun runsaus, viisaus ja ymmärrys..." Emme ole pelkästään oman järkemme ja viisautemme varassa. Se pettää helposti. Meillä on koko ajan apunamme Jumalan viisaus ja ymmärrys; Hänen apunsa runsaus meidän vaikeuksiimme. Hän vaikuttaa ja johtaa, vaikka me emme sitä usein näekään.

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6