Rohkaisevia ajatuksia rukouksesta

"Rukouksen sieluna on uskova, iloinen lapsen luottamus, jota ilman se on kuollut ja hedelmätön, tuska  ja vaiva. Rukoilijan täytyy ensinnäkin tietää, mitä hän tekee. Hän menee Jumalan tykö, joka on häntä kutsunut ja käskenyt hänen tulla hädässä tykönsä esittämään hänelle kaikki asiansa (Fil. 4:6). Tämä jo antaa hyvän perustan luottamukselle. Toiseksi tarvitaan vakaumus, usko siitä, että Jumala tietää, mitä minä tunnen, mikä minua painaa, ennenkuin sitä edes hänelle sanon; Isää koskee läheisesti se, mikä on lapsen sydämellä. Kolmanneksi vihdoin Pojan vakuuttelu, että Isä rakastaa teitä ja ettei edes tarvitse minun esirukoustani. - Ja kuitenkin hän rukoilee puolestamme, ylimääräisesti, ettemme me vain epäilisi.

 ... Jeesus on sanonut,  että Isä on antava, että hän tietää ja tuntee... että hän rakastaa teitä. Siitä usko pitää kiinni ja lähettää epäilykset saatanalle, jolta ne tulevatkin.
...'Minä pidän sinusta kiinni, en päästä sinua, ennenkuin siunaat minua'. Niin sanoi jo muinoin Israel, mitä tekeekään sitten kristitty, jolla on Jumala veljenä lihassa? Ei kukaan veli saa jättää veljeään, ei kukaan omia jäseniään. Siitä pitää Herra Kristus huolta."  

 Johannes Gossnerin kirjasta Aarrearkkunen