Emme tiedä huomisesta

Sotajoukko piiritti kaupunkia. Kansa oli valtavassa nälänhädässä. Mikään ei viitannut siihen, että tilanteeseen olisi mitään parannusta luvassa lähitulevaisuudessa.

Profeetta Elisan luo tulee kuninkaan lähetti, joka sanoo: "Tämä onnettomuus tulee Herralta. Miksi enää odottaisin häneltä apua?"  2. Kun. 6:33

  

Elisa vastaa tähän näin: "Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra: 'Huomenna tähän aikaan Samarian portissa sea-mitta lestyjä jauhoja maksaa sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin.'." 

Kuninkaan vaunusoturi ei moista ihmettä usko tapahtuvaksi ja sanoo: "Vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka voisi tämä voisi tapahtua?"

Siihen profeetta Elisan on vastattava: "Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä et siitä saa."

Kaupungin portilla, oven lähellä oleskelevat neljä pitaalista miestä juttelevat keskenään:

"Miksi istumme tässä kunnes kuolemme? Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, me kuolemme siellä. Jos jäämme tähän, me kuolemme tässä. Tulkaa, menkäämme nyt aramilaisten leriiin. Jos he jättävät meidät eloon, me jäämme eloon. Jos he surmaavat meidät, me kuolemme."

Tuumasta toimeen. He lähtevät yön hämäryydessä kohti leiriä.  "Kun he tulivat sen laitaan, he näkivät, ettei siellä ollut ketään. Herra oli näet antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää. He olivat sanoneet toisilleen: 'Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme.' He olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä, jättäen telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä sellaisina kuin ne olivat. He olivat paennneet pelastaakseen henkensä. 

Tultuaan leirin laitaan pitaliset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan, ottivat sieltä saalista, menivät pois ja kätkivät sen. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: 'Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan.'

Niin he tulivat, kutsuivat kaupungin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: 'Me menimme aramilaisten leiriin. Siellä ei ollut ketään, eikä kuulunut ihmisääntä. Siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä kiinni, ja teltat olivat, niin kuin olivat olleet. "

Ja niin tämä asia ilmoitettiin kuninkaalle, joka ensin epäili sitä vihollisen juoneksi. Sitten yksi palvelijoista ehdotti, että lähetettäisiin tiedustelijoita. Niin tehtiin ja tiedustelijat havaitsivat, että "koko tie oli täynnä vaatteita ja aseita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois rientäessään pakoon."

Ja kun tämä viesti oli kuultu, uskalsi kansakin mennä aramilaisten jättämää leiriä ryöstämään.

Ja niin ne jauhot todellakin maksoivat sinä aamuna sen, mitä oli sanottu edellisenä päivänä,

 "Herran sanan mukaan."

Ja vaunusoturille kävi, kuten oli sanottu, hän ei ollut enää saalista syömässä, sillä hän oli joutunut kansan tallaamaksi portissa.

 

---
Löysin sellaisen vähän  käyttämäni Raamatun* välistä lapun, johon olin kirjoittanut 2. Kuningasten kirjasta löytämiäni ihmeitä. Kyseessä oli profeetta Elisan elämästä kertovat luvut. Merkintäni alkoivat luvusa 2 ja olin löytänyt lisää listattavaa myös luvuista 3,4,5,6... Hommani oli keskeytynyt siihen, ja olin paperin loppuun kirjoittanut, "katso lukuun 13 asti." Tuo ylle kirjoittamani tapaus oli luvusta 7 (paitsi ensimmäinen lainaamani jae luvun 6 lopusta) ja kaikki lainaukset mainitsemastani Raamatusta.


*Jumalan kansan Pyhä Raamattu, jonka sain Uusi Tie-lehdeltä, ja jonka teksti perustuu kirkkoraamattuun 1933/1938, mutta kieli ja käännös korjattuna.