Vihollisista viimeinen

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."  1 Kor. 15:26

Kun kuolema hiipii lähistöllä, se herättää surun lisäksi muitakin tunteita, kuten pelkoa. Kenties syyllisyyttäkin. Lohdullinen on ajatus, joka on Raamattuun kirjoitettu.

  "...Kuolema on nielty ja voitto on saatu." 1 Kor. 15:54

"Viimeinen vihollinen" - kuolema, uhittelee kyllä vielä, pullistelee, näyttää voimaansa, lyö haavoille, mutta siitä on silti jo voitto saatu. Sen päivät ovat luetut. Kristus teki sen: 

"Mutta nyt ilmisaatettu  meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta,  joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta"  

2 Tim. 1:10.

 
---

Löysin tämän tekstin  kirjan välistä. Olin sen kirjoittanut  tasan vuosi sitten, mutta se oli jäänyt hieman kesken silloin.

Tähänkin päivään

Sinulle, joka kenties et mitenkään innolla käynyt tähän päivään. Jos sinullakin huolet pyrkivät heti ajatuksiin ja vaikka ei mitään aivan erityistä juuri tälle päivälle olisi tiedossakaan, on ajatus taustalla vähän tämänkaltainen kuin minullakin: Mikä nurkan takana vaanii?

Ei kuitenkaan pitäisi keskittyä sitä ajattelemaan, mikä piilossa vaanii, vaan muistaa, että Isämme huolehtii meistä, vaikka todellisia vaarojakin olisi ympärillämme.

Luin jokin aamu sitten jakeen, jossa voisi huomioida myös sanan "kaikki":

"heittäkää KAIKKI murheenne HÄNEN päällensä,

sillä HÄN PITÄÄ teistä HUOLEN." 

1 Piet. 5:7

Samassa luvussa (1 Piet. 5) on myös kiljuvasta jalopeurasta, joka etsii kenet saisi niellä. Häntä käsketään vastustaa lujina uskossa ja sanotaan myös, että meitä valmistetaan, tuetaan, vahvistetaan ja lujitetaan. Sen tekee "kaiken armon Jumala." 

 

"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolta lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta. minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." Hes. 34:11-12

Vahvoja vai heikkoja?

Luin tänä aamuna kahta hartauskirjaa. Toisessa oli Raamatunkohtana Psalmista 77 jae 3 (uudemman käännöksen mukaan): "Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin hellittämättä. Kukaan ei voi minua lohduttaa."  Sitten jatkoksi luin siitä kirjasta (Vähäsarjan Joka päivä armon suojassa) mm. näin: "...Sinun valtakunnassasi, Herrani, elämän ahdinkoa ei tosin ole aina tarkoitettu nopeasti ratkaistavaksi ongelmaksi..." Ja sitten oli vielä siitä, että meitä saatetaan kuljettaa korpiteille.

Toisessa kirjassa (Wislöffin Voimallinen on hänen armonsa) oli puolestaan jakeena Psalmista 51 jae 12: "...Anna minulle uusi vahva henki." Sitten kirjassa oli tekstiä siitä, miten ihminen voi tuhota elämänsä epävakaisuudellaan, ettei ole menestystä siinä ja että meidän kristittyinäkin pitäisi olla rukouselämässä, taistelussa syntiä vastaan ja luottamuksessa Jumalaan lujia ja järkähtämättömiä.

Jäin miettimään  tuota kaikkea ihmisen valinnoista ja sen seurauksista sekä vahvuudesta tai heikkoudesta, että mitä mikin on? Onko kaikki sitä, miltä se meidän silmäämme näyttää? Voiko ihminen edes sanoa, milloin on menestystä? Inhimillisesti ja yleensä rahallisesti katsoen, se on helppoa tietysti, mutta Jumalan näkökulmahan asioihin ei ole samanlainen.

Heikko ja vai lujia? Kenties kumpaakin. Sen mukaan mitä Jumala milloinkin osallemme antaa.  Paavali sanoi näin: "Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään,vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2 Kor. 12:9-10

Jännä huomio minulle oli myös se, että tuon ylinnnä olevan Psalmin 77, jossa ahdingosta puhutaan, otsikko oli ainakin siinä vanhemmassa käännöksessä "Lohdullinen katsaus menneisyyteen."  Useinkaan en tule Psalmeja lukiessa kiinnittäneeksi huomiota noihin otsikoihin. Nyt se ainakin antoi minulle uutta näkökulmaa luvun lukemiseen. "Lohdullinen katsaus menneisyyteen"... ehkä se on sitä tulevaisuuteenkin...

Ja vielä tämä; muita jakeita etsiessäni löysin myös jakeen uskon sankareista:

"...voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa..." Hebr. 11:34

 Voit katsoa koko luvun tästä:

Hebrealaiskirje luku 11. 

---
Tämmöistä tänään. Ehkä vähän sekavasti esitettynä, mutta toivottavasti siitä voisi silti jotain saada.

Arka kohta

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka..." Ps 51:8

Tuo ylläoleva jakeenkohta, varsinkin erilleen otettuna koko psalmista 51, saa aikaan kipeän värähdyksen. Voiko ihminen koskaan olla täysin totuudellinen... syntinen ihminen?

On hyvä huomioida, että tuo jae on psalmissa, joka on langenneen rukous ja katumuspsalmi. Lienee siis parasta ja lohdullisinta lukea koko luku: Psalmi 51
Jumalalle voi luottavaisesti kertoa olemisensa ja tekemisensä.  

Lohdullista on myös se, että Hän muistaa meidät tomuksi ja tietää syntisen ja pahaan taipuvan luontomme. Hän tietää varsin hyvin, ettei meistä ole itseämme auttamaan, eikä Hänen vaatimuksiaan täyttämään.

Mutta juuri siksihän Jeesus tuli!

Hän tuli lunastamaan meidät kaikesta synnin ja kuoleman vallasta ja saamme turvallisin mielin olla Isän lapsia.


"eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13

"että jos sydämemme syyttää meitä,  niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämeeme, ja 
tietää kaikki."  1 Joh. 3:20

Siunattua päivää sinulle!

Etkö näe häntä?

Vaikka meidän näkökykymme olisi kovin heikko, ei  totuus siitä muuksi muutu!

Jeesus sanoi silloin kauan sitten menevänsä taivaaseen ja siltä meistä usein saattaa tuntuakin, että Hän on siellä jossain äärettömän kaukana. Kun Jeesus tiesi kohta lähtöhetkensä koittavan, Hän lupasi jotakin:

 "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä, eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä."    Joh. 14:16-20  

 Hän voi kyllä olla meiltä näkymättömissä, mutta poissa Hän ei ole. Ei edes kaukana. Hän on koko ajan näkö- ja kuuloetäisyydellä. Hän kuulee sanattomankin huokauksen, näkee suurimman ja pienimmän hädän. Mitään ei ilman Hänen lupaansa meille tapahdu.

---

Tästä linkistä pääset lukemaan tuon koko Johanneksen 14. luvun (-33/-38):

Johannes 14/Koivuniemen raamattuhaku ja nettiraamattu

Toivon näkökulmaa ahdistuksenkin keskellä

"Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon."  Val. 3:20-21 (Uusi Tie)


Eilen laitoin esiin tekstin, jossa oli muurin edessä seisomisesta. Tänä aamuna satuin lukemaan siitä Raamattuversiosta, jonka Uusi Tie -lehdeltä joskus sain, tekstiä Valitusvirsistä. Tarkemmin sanottuna lukua 3.

 Koivuniemen Raamattuhaku/Valitusvirret luku 3.

Hämmästyin, kun luin tuota lukua, sillä siinähän on myös se muuriajatus: (allaolevat jakeet 7 ja 9  siitä  Uusi Tie Raamatusta)

"Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin kahleisiin."
 
"Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni." 

Ja muutakin sellaista itseäni puhuttelevaa tuossa luvussa oli.

Siinä oli paljon tuntoja raskaasta vaivasta, joka Valitusvirsien kirjoittajaa oli kohdannut. Katsokaa ihmeessä tuo koko luku, jos on halu lukea jonkun sellaisen tekstiä, joka on myös kokenut kovia...
Mutta kaiken ahdistuksen keskellä pilkahtaa esiin myös toivon näkökulma, ja siitä oli jakeissa 19-41.

--
Jännä huomio minulle oli myös se, että eiliseen juttuun kaavailin myös kuvaa muurista, mutta en sitten jostain syystä sitä laittanutkan, vaan aivan toisenlaisen kuvan. No, laitanpa sitten tähän  niitä  muurikuvaversioitani.

Armon aurinko antakoon sinulle tänään säteitään!

Muurin edessä

"...Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin." Ps 18:30

Tiemme saattaa olla tukossa. On jokin muuri edessä. Näyttää mahdottomalta päästä sen yli, vaikka on etsitty reittiä toiselle puolelle.  On kuljettu pitkät matkat muurin vierustaa molempiin suuntiin ylikulkupaikkaa, porttia tai edes jotain kolosta etsien. Mitään ei löytynyt. Ei myöskään tikkaita, köyttä eikä muutakaan sopivaa. Nyt on palattu siihen kohtaan, johon polku tuli ja  jääty siihen odottamaan. Odotus voi tuntua toivottoman pitkältä tai peräti loputtomalta. Aikanaan apu kuitenkin tulee. Sen järjestää Herra itse, aikana ja tavalla, jota Hän pitää kullekin sopivana.

Varmasti kaikkien elämässä on ollutkin tilanteita, jolloin aivan mahdottomalta tuntunut asia onkin saatu aikojen päästä nähdä tulleen mahdolliseksi...

Heikkona ja pelkäävänä

"Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja suuressa pelossa ja vavistuksessa." 

 1 Kor. 2:3

Kuka noin puhuu?  Paavali... Joka varmaan jokaisen mielessä on suuri uskon sankari. Tuossa lukee vieläpä suuressa pelossa! Raamattu ei kerro, miksi Paavalilla oli tuollaiset tunnot, mutta hän rohkeni sanoa sen julki. Hänen ei tarvinnut esittää mitään.  Eikä hän omassa voimassaan Jumalan sanaa julistanutkaan.

"Niinpä,  kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen ja viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan."
1 Kor. 2:1

"Ja minun puheeni ja saaarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan."
 1 Kor. 2:4-5

      

Lepopaikkaa kohti

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:1-2  (-1933/-1938)

"Vihreät niityt, virvoittavat vedet ja lempeät tuulet. Herra on paimenesi, ei sinulta mitään puutu. Ei sittenkään, vaikka matka on vielä kesken ja monet tulevaisuuden kuvat pelottavat. Jeesus johtaa sinut varmasti näiden vesien äärelle, koska hän on oikea Paimen eikä palkkapaimen, joka jättää laumansa ensimmäisen vaaran uhatessa. Oikea Paimen suojaa, hoitaa, ruokkii, mittaa sopivan päivämatkan ja antaa yöllä turvan ja levon. Vaikka nyt näyttäisi miltä, sinua odottavat nuo niityt ja virvoittavat vedet. Ne eivät ole haaveilua tai heikkojen kristittyjen hurskaita toiveita, vaan edessä oleva todellisuus. Kestä siis vielä hetki. Hyvä Paimen kulkee hiljaa edelläsi ja johtaa sinut perille."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Kun täydellinen tulee, vajaa lakkaa

"Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta,

arvoituksen tavoin..."

1 Kor. 13:12

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkauttta,

 olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, 

vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,

 ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, 

mutta minulla ei olisi rakkautta,

 en olisi mitään.

Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkäisten ruokkimiseksi,

 ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, 

se ei minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on kärsivällinen. rakkaus on lempeä, rakkaus ei kahdehti, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii.

 Rakkaus ei koskaan häviä.

Mutta profetoiminen katoaa, kielilläpuhuminen lakkaa, ja tieto häviää. Tietomme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.

 Kun täydellinen tulee, katoaa vajavainen. 

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä kuului lapsuuteen.

Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. 

Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta silloin tiedän täydellisesti,

 kuin minut itsenikin täysin tunnetaan.

Niin pysyvät nyt nämä kolme, usko toivo ja rakkaus.

Mutta suurin niistä on rakkaus."

1 Kor. 13:1-13

Lahjaksi saatuna kaikki...

...kuten myöskin se Raamattu, jonka Uusi Tie -lehdeltä  aikanaan sain, ja josta tämän päivän tekstin otin. Se perustuu Raamattuun -1933/-1938, mutta kieli kieli ja käännös korjattuna.

"Ei ole."

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Lapset, onko teillä mitään syötävää?' He vastasivat hänelle: 'Ei ole." Joh. 21:5

"Pitkin tyventä veden pintaa kiiri nämä kaksi sanaa kalastajien  venheestä vastauksena Galilean meren aamuhämäräisellä rannalla seisovan Vapahtajan kysymykseen: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?"

Miehen harvat sanat saattavat kätkeä paljon itseensä. Pietarin ja hänen kalastajatovereittensa vastaus sisälsi ehkä hyvinkin hartaan pyynnön, sillä he tiesivät kalaparven liikkeitten näkyvän rannalta paremmin kuin venheestä. Joka tapauksessa apu tuli ilman pitempiä keskusteluja. Jeesus antoi omillensa yltäkylläisen kalansaaliin toivottomimmalla hetkellä.

Maria, Jeesuksen äiti, oli aikaisemmin kokenut samantapaisen ihmeen. Kaanaan häissä hän oli kantanut isäntäväen aineellisen hädän Jeesuksen eteen noilla kahdella sanalla: "Heillä ei ole viiniä." Se on lyhyimpiä pyyntöjä, mitä Vapahtajalle on koskaan esitetty, mutta samalla se on esikuvana vielä tänä päivänä. Siitä puuttui neuvominen, vaatiminen ja ennenkaikkea epäileminen. Avuton ihminen levitti uskossa asiansa sen eteen, jolla on kaikki valta.

Ja se riitti.  

Sama sisältö oli siinäkin rukouksessa, joka ryövärille avasi taivaan: "Muista minua."

Sanatkaan eivät aina ole välttämättömiä. Sydämemme huokaus ja huuto kuullaan myös taivaassa. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua" (Ps 50:15). Ja joka ei jaksa enää huutaakaan, olkoon varma siitä, että "minun huokaukseni ei ole sinulta salassa" (Ps 38:10).

Kirjasta Taluta tielläs. Toukokuun 3. päivän teksti Ilmo Launis. Kirja vuodelta1944. Virreksi oli merkitty 340.

---

On meilläkin ne omat "Ei ole" -vastauksemme, jotka sisältävät sen  pyynnön... Tai se voi olla vaikkapa näinkin: "En mää tiädä..." ja sitten ajatus jää siihen. Siinä on kuitenkin kaikki mikä painaa. Eilen aamuna olin varma, etten kirjoita tänne mitään, koska tuntui, ettei mitään sanottavaa ollut. Enkä ollut mitään aamulla  edes itselleni etsinyt. Olin laittanut jo koneenkin pois pöydältä. Kun tulin ulkoa kävelyltäni, otin kirjan käteeni ja etsin sen  päivän tekstin. Ja se oli kuin minulle juuri. Toivottavasti sinäkin saat siitä jotain.

Vanhoista varastoista kahden vuoden takaa

Laitanpa tähän linkin, joka tarjoilee luettavaksi toukokuiset tekstit kahden vuoden takaa:

Toukokuisia tekstejä kahden vuoden takaa. 

Toivottavasti saat niistä jotain päivääsi ja viikkoosi.

Oletko sinä se tuleva?

"Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle:

 Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?

Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:

Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät,

pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat,

ja kuoleet herätetään,

ja köyhille julistetaan evankeliumia.

Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." 

Matt. 11:2-6

Tässä tapahtumassa pistää silmään tuo, että Johannes laittaa opetuslapsensa kysymään tuollaista Jeesukselta. Olihan Hän itse kastanut hänet ja todistanut Jeesuksesta, että Hän se luvattu oli.

"Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: 

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" 

Joh. 1:28-29

Oliko selitys se, että Johannes oli  joutunut nyt vankilaan? Oliko hänelle tullut epäilyksen hetki? Ehkä Jeesus ei näyttäytynytkään nyt hänen silmissään siltä, mistä hän oli aiemmin ollut aivan varma. Olihan hän nytkin vankilassa ollessaan  kuullut Jeesuksen teoista ja silti hän halusi kysyä kysymyksensä. Emme tiedä tarkalleen, mitä Johannes mietti.  Mutta onhan meilläkin ne hetkemme, jolloin kaikesta ennen koetusta huolimatta kysymme sen oman kysymyksemme Jeesukselta, koska Hän ei näyttydykään nyt silmillemme  sellaisena kuin olimme odottaneet. Hän se kumminkin on, se sama Jeesus!