torstai 4. toukokuuta 2017

"Ei ole."

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Lapset, onko teillä mitään syötävää?' He vastasivat hänelle: 'Ei ole." Joh. 21:5

"Pitkin tyventä veden pintaa kiiri nämä kaksi sanaa kalastajien  venheestä vastauksena Galilean meren aamuhämäräisellä rannalla seisovan Vapahtajan kysymykseen: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?"


Miehen harvat sanat saattavat kätkeä paljon itseensä. Pietarin ja hänen kalastajatovereittensa vastaus sisälsi ehkä hyvinkin hartaan pyynnön, sillä he tiesivät kalaparven liikkeitten näkyvän rannalta paremmin kuin venheestä. Joka tapauksessa apu tuli ilman pitempiä keskusteluja. Jeesus antoi omillensa yltäkylläisen kalansaaliin toivottomimmalla hetkellä.

Maria, Jeesuksen äiti, oli aikaisemmin kokenut samantapaisen ihmeen. Kaanaan häissä hän oli kantanut isäntäväen aineellisen hädän Jeesuksen eteen noilla kahdella sanalla: "Heillä ei ole viiniä." Se on lyhyimpiä pyyntöjä, mitä Vapahtajalle on koskaan esitetty, mutta samalla se on esikuvana vielä tänä päivänä. Siitä puuttui neuvominen, vaatiminen ja ennenkaikkea epäileminen. Avuton ihminen levitti uskossa asiansa sen eteen, jolla on kaikki valta.

Ja se riitti.  


Sama sisältö oli siinäkin rukouksessa, joka ryövärille avasi taivaan: "Muista minua."

Sanatkaan eivät aina ole välttämättömiä. Sydämemme huokaus ja huuto kuullaan myös taivaassa. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua" (Ps 50:15). Ja joka ei jaksa enää huutaakaan, olkoon varma siitä, että "minun huokaukseni ei ole sinulta salassa" (Ps 38:10).

Kirjasta Taluta tielläs. Toukokuun 3. päivän teksti Ilmo Launis. Kirja vuodelta1944. Virreksi oli merkitty 340.

---

On meilläkin ne omat "Ei ole" -vastauksemme, jotka sisältävät sen  pyynnön... Tai se voi olla vaikkapa näinkin: "En mää tiädä..." ja sitten ajatus jää siihen. Siinä on kuitenkin kaikki mikä painaa. Eilen aamuna olin varma, etten kirjoita tänne mitään, koska tuntui, ettei mitään sanottavaa ollut. Enkä ollut mitään aamulla  edes itselleni etsinyt. Olin laittanut jo koneenkin pois pöydältä. Kun tulin ulkoa kävelyltäni, otin kirjan käteeni ja etsin sen  päivän tekstin. Ja se oli kuin minulle juuri. Toivottavasti sinäkin saat siitä jotain.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Minuunkin se kolahti niin... kun juuri olin ollut siihen sopivissa mietteissä:)

      Poista
  2. Monasti käy niin ettei asiat mene niin kuin oli ajatellut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tosiaan on. Joskus sen huomaa isommissa asioissa ja joskus monessa pienessä. Kun vain osaisikin sen sitten ottaa niin, että näin se nyt piti mennä:)

      Poista