"Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta,
arvoituksen tavoin..."
1 Kor. 13:12
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkauttta,
olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,
vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,
ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
en olisi mitään.
Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkäisten ruokkimiseksi,
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta,
se ei minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on kärsivällinen. rakkaus on lempeä, rakkaus ei kahdehti, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä.
Mutta profetoiminen katoaa, kielilläpuhuminen lakkaa, ja tieto häviää. Tietomme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.
Kun täydellinen tulee, katoaa vajavainen.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä kuului lapsuuteen.
Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin.
Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta silloin tiedän täydellisesti,
kuin minut itsenikin täysin tunnetaan.
Niin pysyvät nyt nämä kolme, usko toivo ja rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus."
1 Kor. 13:1-13
Lahjaksi saatuna kaikki...
...kuten myöskin se Raamattu, jonka Uusi Tie -lehdeltä aikanaan sain, ja josta tämän päivän tekstin otin. Se perustuu Raamattuun -1933/-1938, mutta kieli kieli ja käännös korjattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti