Tuossa roomalaiskirjeen luvussa puhutaan Jumalan kirkkauden toivosta, jonka Paavali sanoo olevan "meidän kerskauksemme". Mutta sitten hän jatkaa sanoen, "eikä ainoastaan se, vaan..." ja mitä se muu onkaan? Se on ahdistukset! Sen Paavali sanoo saavan aikaan kärsivällisyyttä. Se puolestaan saa aikaan "koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa". Mutta "toivo ei saata häpeään"... koska Jumala rakastaa meitä.
Emme kylläkään liene niin pitkälle päässeet, että kerskaisimme ahdistuksista, mutta niitä meille kyllä annetaan - muodossa tai toisessa. Emme taida sitä kärsivällisyyttäkään useinkaan havaita, mutta koettelemukset mennään läpi ja saadaan ehkä käsittää, että senkin läpi Herra meitä vei, ja siinä auttoi, vaikka usein meidän silmämme ovat aivan pimitetyt ettemme mitään näe.
"Kun toivo sidotaan Jumalan sanaan, voidaan kestää." Tämän lohdullisen lauseen ja muutakin lohdullista, luin tänään Suomen Raamattuopiston päivän sanasta. Siinä Juha Vähäsarja kertoo vihollisen polttamasta kylästä, jossa kylän kaikki talot ja tavarat menivät. Eräs isäntä aikoi epätoivoisena päättää päivänsä. Hänelle tuli kuitenkin mieleen, että yksi tavara säilyi. Hän oli piilottanut aiemmin Raamatunsa kiven alle. Se löytyi sieltä ja mies ryhtyi lukemaan sitä, sillä seurauksella, että elämänhalu palasi.
Voit katsoa mainitun Vähäsarjan koko tekstin tänään (muina päivinä on joku muu teksti) tästä linkistä: http://www.sro.fi/paivan-sana
Halutessasi voit katsoa myös Roomalaiskirjeen luvun 5 tästä: Roomalaiskirje luku 5/Koivuniemen Raamattuhaku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti