sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Sinä päivänä rannalla...

"Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle." Matt. 13:1

Olikohan Jeesus tullut aluksi rannalle vain istumaan?


Jokatapauksessa, kun kansaa oli jo paljon, päätti Jeesus puhua heille. Ja sen hän teki veneestä käsin.

"Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui. Ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla..." Matt. 13:2-3

Jeesuksesta tulee yleensä mieleen, että kun kansaa oli koolla, hän paransi sairaita. Tässä kohdassa ei puhuta sellaisesta lainkaan. Jeesuksen puhumisesta kansalle sanotaan jopa, että "ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään". Tätä hänen opetuslapsensakin ihmettelivät: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?".  Opetuslapsillekin piti ne vertaukset selittää. Jeesus tiesi, ettei kansa ymmärrä. Kansan epäuskon tähden Jeesus puhui heille niin. Hän tiesi, että he eivät uskoisi kuitenkaan.

Kun Jeesus oli sanottavansa sanonut, hän "laski luotaan" kansan ja meni jälleen asuntoonsa, jossa joutui selittämään opetuslapsilleen taas yhden vertauksistaan. Hän jopa kysyi lopuksi: "Oletteko ymmärtäneet?" Ja sai vastaukseksi: "Olemme"


Sitten Jeesus lähti sieltä ja suunnisti kotiseuduilleen. Siellä hänen puheitaan ihmeteltiin kyllä: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja voimalliset teot?"  Mutta samalla heitä loukkasi, että Jeesus oli  niin tuttu, heidän kotikylästään lähtöisin... Ja niinpä sitten  sanotaankin, että "heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa."


 Matteus luku 13/Koivuniemen Raamattuhaku


2 kommenttia:

  1. Näinhän se mennee, ihimnen on niin usein epäuskoinen Jumalan mahdollisuuksien äärellä. Onneksi meitä ei unohdeta epäuskomme tähden, vaan epäuskoinenkin saa tulla armoistuimen eteen ja saada kosketuksen uskon henkeen.
    Saakon usko vallata mielen, silloin ihmeteoilla on otollinen ilmapiiri toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään juuri tuon kirjoittamani tiimoilta mietin just sitä, että mitenkähän paljon sitä itseltä jää ihmetekoja näkemättä ihan sen epäuskon tähden... Mutta kuten kirjoitit, onneksi ei meitä epäuskomme tähden unohdeta. Se on lohdullista, että senkin saa tuoda Isän eteen!

      Poista