Sitten me tyydymme... Opetuslapset olivat nähneet ja kuulleet, ja olleet jatkuvasti Jeesuksen kanssa. Ja silti... hekään eivät tunteneet, eivät käsittäneet, Jeesusta sen paremmin, vaan kinusivat vielä jotain nähdäkseen. Jos näkisimme Isän, niin sitten... Uskon ja epäuskon kamppailua alati. Ja kuitenkin: "...Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän..." Joh. 14:9
Ja enkö vain löydä itseänikin toivomassa, että saisin nähdä Jeesuksen... Ja silti Hän on nähtävissä Sanassaan. Olisinko taipuvaisempi uskomaan, jos Hän vaeltaisi täällä silmieni nähtävissä? Tuskin. Epäilevä sydämeni löytäisi aina jonkin epäilyksen aiheen.
"...sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä." 2. Kor. 5:7
Siunattua päivää sinulle!
Uskossahan meidän pitää vaeltaa...enpä tiedä olisiko uskominen helpompaa jos näkisimme Hänet ja vaeltaisimme täällä maan päällä Hänen seurassaan..hmmm...ja näkisimme Hänet inhimillisenä ihmisenä...
VastaaPoistaNiinpä. Ensin sitä ajattelee, että sitten se olisi muka helpompaa, mutta kun enempi ajattelee, niin ei se sen helpompaa olisi taitaisi olla. Ei ollut edes opetuslapsilla, vaikka he näkivät kaikki ihmeet.
Poista