Minä olen ihminen, joka pelkää vähän kaikkea, lähes alituiseen. Miten minä oppisin oikeanlaista rohkeutta ja luottamusta? Elämä tuo jatkuvasti eteen kaikenlaista sellaista, jota en pysty hallitsemaan. Ja tunteet juoksevat kaiken keskellä, kuin karkuun päässeet lehmät. Millä saisin ne takaisin siihen luottamuksen ja levon aitaukseen?
Jeesus on se, joka meitä hoitaa. Ja hänhän lupasi olla kanssamme joka päivä. Jokapäiväistä hoitoa me todella tarvitsemmekin häneltä! Muuten emme selviä. Selviö on siis se, että hän sitä myös antaa, sillä onhan hän Hyvä Paimen. (Ja hyvä karjanhoitaja). Hyvä Paimen tekee kaiken hoidettaviensa eteen, että hoidettavat voisivat mahdollisimman hyvin.
Se hoito ei tarkoita alituista aurinkoisella laitumella lepäämistä vihreää ruohoa rouskutellen. Välillä ollaan navetassa kytkyissä ruokasysteemit turvan edessä. Mutta se, että ollaan kiinni tilanteissa, jotka eivät meitä kenties niin miellytä, ei tarkoita sitä, että hyvä ja huolellinen hoito olisi loppunut. Se tarkoittaa sitä, että sitä on!
---
Minulle tuli myös mieleen se sana, jonka Jeesus sanoi Pietarille järven rannalla: "... Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Joh. 21:18. Pietarille se tarkoitti tiettyä asiaa. Kun me ikäännymme, se voi tarkoittaa meillekin erinäisiä asioita, joita emme tahdo, mutta joihin on suostuttava. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että meitä olisi lakattu hoitamasta. Hoito jatkuu kotiin asti.
Saadaan elää tämä päivä ensin, ja antaa huomisen tulla, kun on sen aika. Raamatun viimeinen sana on tämä; Ilmestyskirja loppuu tähän; Ilm. 22:21, sanaan:
