Eilen tuli mieleen ajatus: "...Jumala on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset..." Ajattelin sen jakeen osaksi, jollaiseksi osoittautuikin, kun tänään etsin jakeen oikean muodon. Laitan sen tuonne alemmas kohta, mutta sitä ennen laitan tähän ne ajatukset, jotka minulle tuli tuota jakeenosaa ajatellessani. Ajattelin niitä lupauksia meille annettuina lahjoina... Muistikirjaan kirjoittamani ajatukset siitä:
"Ja miten me niitä kalliita lahjoja pidetään? Hukataanko ne vain jonnekin kaapin nurkkaan pölyttymään? Vai onko ne jo niin hukassa, ettemme edes tiedä, missä ne ovat? Emmekö osaa arvostaa niitä? Pitääkö jonkun sanoa se meille, miten kalliita ne ovat, ennenkuin alamme itsekin niitä arvostaa ja nostaa ne esiin, kunniapaikalle?"
"joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee," 2. Piet. 1:4
"Koska hänen jumallallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Krituksessa," Ef. 1:3
Kiitos Herralle!
VastaaPoistaNiinpä:)
Poista