Elisabet ja Maria. Johanneksen ja Jeesuksen äidit. Eivät hekään tainneet ihan oikein käsittää. Heidän kummankin lapsista oli luvattu suuria. Ja niinpä he kenties rakensivat mielikuvituksessaan siitä kaikesta sellaisen "lahjapaketin", ettei se enää näyttänytkään ollenkaan siltä, mitä se todella sisällään piti.
Olihan heille ennussanoja sanottu. Mariallekin miekasta, joka käy hänen sydämensä läpi. Ja profeettojen ennustuksista oli luettavissa kyllä kaikenlaista, mutta silti... ehkä he siitä huolimatta rakentelivat sellaisia pilvilinnoja, jollaisia ei todellisuudessa ollut tarkoitettu tulevaksi.
Heillä oli käsissään jotain sellaista, joka oli paljon kallisarvoisempaa kuin katoava kulta, tai maallinen valta. Jotain jonka suuruus oli kätketty käsittämättömän halvan näköisiin raameihin. Mutta joka kaikesta huolimatta kyllä loisti taivaallista kirkkautta ja voimaa ja valtaa kaiken sen arkisen lomasta. Sellaista jota ei inhimillisesti voitu selittää.
Entä me? Emmekö mekin rakentele kaikenlaisia tuulentupia, haavekuvia elämässämme? Ja kun ne odotuksemme eivät sellaisinaan täytykään, olemme pettyneitä. Kokoamme ehkä kohta uusia voimia uusiin haavekuviin. Kuinka osaisimme oikealla tavalla elää sitä elämää, joka meille tarkoitettiin?
Meillekin on luvattu suuria Jumalan Pojan yhteydessä. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä. Mutta se ei tarkoita, ettemme joutuisi myrskyihin. Ja kaikkeen mikä ihmisiä muutoinkin kohtaa. Mutta koska elämme Jumalan Pojan yhteydessä, hänen valtansa, voimansa ja kirkkautensa tulee aika ajoin näkyväksi meidänkin silmillemme, korvillemme ja käsityskyvyllemme. Aivan kuin hänen opetuslapsilleen aikanaan. Keskellä tavallista elämää.
Suuri juhla on kyllä tulossa, valmistelun alla. Odotetaan sitä!
--
Nämä mietteet saivat varmasti alkunsa eilen ja toissapäivänä katsotuista elokuvista Jeesuksen elämästä, mutta myös elämän pettymyksistä, niistä "haaveilun pintavesistä", kuten eräässä runossa sanotaan.
"Haaveilun pintavesiä" - runollisen kauniisti kuvaava ilmaus elämän pettymyksille. Hyvää vuoden viimeistä viikkoa ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2021!
VastaaPoistaKiitos Tarja:) Kaikkea hyvää sinulle myös tulevaan vuoteen! Tuo runollisesti sanottu oli tosiaan runosta. Lueskelin nuorena kirjastosta lainaamaani runokirjaa, josta tykkäsin. Löysin samanlaisen kirpparilta joskus. Kirja on nimeltään Toivo on luottamusta. Tekijät Josephine Hirssch ja Reinhard Meyer. Runot on suomentanut Anna-Maija Raittila. Kirja on Kirjaneliön 80-luvun lopulta. KYseisen runon nimi oli Uudistuminen.
PoistaNämä ovat tuttuja ajatuksia. Minä en monesti osaa elää arjessa enkä haaveilla realistisia asioita. Sitten kun yksi pilvilinna on romahtanut ja siitä on hetken aikaa toipunut, kohta jo alkaa rakentaa taas uutta pilvilinnaa... Mutta jospa itse Jumala voisi antaa meille hänen unelmiaan, jotka myös toteutuvat! Siunausta sinulle! ❤
VastaaPoistaKiitos:) Se on tosiaan juuri kuten sanoit! Uutta haavetta toisensa jälkeen meillä on, ja totutttelua vähän väliä siihen, etteivät asiat menneet ihan meidän käsikirjoitusten mukaan. Kunpa saisimmekin Jumalalta itseltään niitä unelmia unelmoitavaksi, niin olisi paremmat näköalat toteutumiseenkin:)
Poista