Unen siivittämä aihe

 "...sinun varjelijasi ei torku." Ps. 121:3

Näin unta koulumaailmasta. Unessa kaiketi sekoittui taas sulavasti uutta ja vanhaa, ja jotain muuta.  Mutta eräs asia jäi erityisesti mieleen: ajatus esirukouksen voimasta ja tärkeydestä. Mieleeni tuli: "sinun varjelijasi ei torku."

Siinä unessa oltiin ainakin jonkun koulun pihalla, ja myös uusi koulu oli unessa esillä. Opettaja siinä sanoi rukoilevansa koulun puolesta. En tiedä tarkemmin, oliko koko koulun asiat siinä ikäänkuin hänellä mielessä, vai miten se oli, mutta jokatapauksessa; se tuli siinä minulle selväksi, että sillä on iso merkitys, jos on joku, joka rukoilee - vaikkapa koulun puolesta. Tai on joku muu esirukouksen kohde.

Voi olla, että se rukoilijasta tuntuu siltä, että onko tällä mitään vaikutusta. Tai joku rukouksen kohteena oleva voi olla itse täysin tietämätön esirukoilijastaan.

Mutta olipa meillä, tai ei, esirukoilijaa ihmisten keskuudessa, on meillä esirukoilijoita muitakin, paljon vahvempia:

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room. 8:26

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." Room. 8:34

Niitä rukouksen yhteyksiä ei ole poistettu...

Iloitaan siitä, että joku rukoilee meidän puolestamme!

Siinä on varmasti oikein hyvä päivystys koko ajan.

Jeesuksen sanat Pietarille:

"mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeasi tyhjään.

Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." 

Luuk. 22:32 

 

  ---

Ps. Se unessa näkemäni opettaja oli ihan oikea henkilö, vaikka koulualue, eli piha, oli unessa muka tuttu, oikeasti ei. Kyseinen opettaja saattaa ollakin uskova, vaikka en häntä juurikaan tunne.

Jotain teoista ja asemasta

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:29

"Joka ottaa luokseen tällaisen lapsen minun nimeeni, hän ottaa luokseen minut. Joka ottaa minut luokseen, hän ei ota luokseen minua, vaan Hänet, joka on minut lähettänyt." Mark. 9:37 JKR

"Joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41 JKR

"Jeesus istuutui ja sanoi: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava aivan viimeinen ja kaikkien palvelija." Mark. 9:35 JKR

Tuli vain mieleen, että usein sitä ei käsitä asemaansa lainkaan. Eikä sitä, miten suuria tekoja voivat olla aivan mitättömän tuntuiset teot toisille tehtyinä. Niissä on Jumala läsnä.

Täysin kykenemätön...

(Luuk. 13:10-17). Jeesus, sinä näit sen naisen, joka oli "täydelleen kykenemätön" oikaisemaan itseänsä. Minäkin olen sellainen, minussakin on "heikkouden henki". Pyydän, auta minuakin! Sitä naista sinä autoit. Sinä näit hänet, ja paransit hänet. Heti, kun sinä olit koskettanut häntä, hän parani.

Se nainen ei osannut odottaa enää apua mistään. Eikä sellaista olisi ollut hänelle tarjollakaan. 

Mutta sinä näit hänet.

Muutkin näkivät hänet kyllä, jopa paremmin kuin muita ihmisiä, huomattiin hänet erikoisen ulkomuotonsa tähden. 

Mutta sinä näit erilailla. 

Sinulla oli myös apu tarjolla tälle naiselle. Tänäänkin sinä näet kaikki avuttomat eri tavoin kuin toiset.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääli meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman  syntiä." Hebr. 4:15

"...uskon kautta... saivat kokea lupauksien toteutumista... voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa..." Hebr. 11:33-34

Ihana jae!

Tänä aamuna minua ihastutti Minnan Armon auringossa -blogin yläosassa oleva jae niin paljon, että piti ruveta piirtämään  aiheesta kuvaa. Jae oli tämä: 

"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella."  Mal. KR-92

Kuvittelin kuinka vasikat ulos kirmaavat ja 

innoissaan  hyppivät, kun ensi kertaa

 ulos pääsevät.

Edelleen ajankohtainen

20 vuotta sitten tehty. Kuva majaili sekaisella pöydälläni.

Talita kuum!

Tyttö, nouse! Tytön korviin kuluivat siinä hiljaisuudessa nämä sanat... Ja hän avasi hämmästyneenä silmänsä.  Näkiköhän hän ensimmäisenä siinä Jeesuksen hymyilevät kasvot...

"Tyttö, minä sanon sinulle, nouse."  osa jakeesta Mark. 5:41

Kannattaisi kuitenkin se asia Isälle edes esittää!

Heti aamulla tuli mieleeni "uusia" ajatuksia rukouksesta. Olin vielä kai jotenkin unen ja valveen rajamailla, kun mieleen tuli jokin asia, joka kaipasi apua. Siitä ajatukset siirtyivät miettimään rukousta, ja lopulta se lähtökohta näille pohdinnoille ihan unohtui, eli alun ongelma oli ehkä ihan unesta peräisin. Mutta "ei huolta, niitä piisaa" ihan riittävästi oikein silmät virkeinäkin.

Mutta mieleeni tuli rukousesta mm. tämä: "...teillä ei ole sen tähden, ettette ano..." Ilmeisesti on niin, että meidän on näistä maallisista ihmissuhteista jotain tarkoitus myös oppia, ottaa mallia. Ja kun nyt meillä  lapsiakin on, niin se on tuonut mieleen sen, että vaikka meillä on monesti hyvin rajalliset mahdollisuudet toiveita toteutella, niin toivoisimme vanhempina, että lapset kuitenkin esittäisivät meille ne asiat, joita he toivoisivat saavansa. Ja me sitten puntaroimme niitä, ja toteutamme mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Ei niiden toiveiden ja pyyntöjen tarvitse aina olla mitään kovin isoja ja ihmeellisiä edes. Mielellään vanhemmat tahtoo lapsiaan ilahduttaa, omien mahdollisuuksiensa mukaan. 

Mutta meidän Taivaallisen Isä on kyllä niin rikas, ettei mikään jää siitä kiinni!

Niin, siitä ei jää mikään pyyntö todella kiinni, ettei Isällä olisi "mahiksia". Niitä on. Ja samoin on myös rakkautta meitä lapsiaan kohtaan, suunnattomasti enempi, kuin me käsitämme. 

Joskus me vanhempina emme sitten näytä ottavan kuuleviin korviimmekaan asioita, joita pyydettiin. Emme näytä edes kuulevan, tai mitenkään reagoivan siihen. Mutta ei sekään tarkoita sitä, ettei sitä olisi "rekisteröity", mieleen painettu. Sellainenkin asian esille tuonti, joka ei näytä tulevan edes kuulluksi, voi ajan päästä tuoda mieluisan ja toivotun yllätyksen.

Sitten on tietysti niitäkin pyyntöjä, joihin joudutaan sanomaan, että "katsotaan", "ehkä myöhemmin", "ei  nyt", tai "se ei käy".

En osaa rukouksesta juurikaan kirjoittaa, mutta ikäänkuin jokin oivallus olisi tullut, että aina kannattaa asia esittää kuitenkin. Kun minä olin lapsi, kotini oli köyhä, ja monia haaveita en edes sanonut ääneen, koska ajattelin, ettei niitä ole mitenkään mahdollista saada. Kuinkahan paljon sekin lapsuuden asenne on siirtynyt aikuisuuteenkin, ihan puhuessani, tai ollessani puhumatta, Taivaalliselle Isälle? Tietysti on niin, että sellainen vanhempi, jolla ei ole halustaan huolimatta mahdollisuutta toteuttaa lapsensa toiveita, voi murehtia sitä asiaa, että asiat ovat niin, kun lapsensa pyyntöjä kuuntelee. Mutta lapsen ei tarvitsisi sellaista miettiä. Ja Isä Jumalan suhteen varsinkaan meillä ei ole mitään tarvetta sellaiseen, joten kaikenlaiset pyynnöt  saamme rohkeasti tuoda hänen tietoonsa. Tosin hän kyllä tietääkin ne jo, mutta haluaa kuulla ne meidän suustamme. 

Ja vielä tähän rukouskirjasta jaelöytö, tähän aiheeseen sopiva: "...mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen." 1. Moos. 18:22

Ja Abraham esitti sitten siinä sen oman asiansakin. Mutta vanhemmille voi olla tuttua sekin, että siihen lähelle tullaan norkoilemaan, mutta norkoilija ei vain saa sanottua, mitä asiaa olisi. Mennään mekin Taivaallisen Isän eteen edes norkoilemaan, jos sitä asiaa ei millään meinaa saada sanottua. Kukaties Isä itse sanoo sen ääneen, jos me emme rohkene:)

Hyvää lauantaita!

(Tai mitä muuta päivää hyvänsä, jos tätä muulloin luet:)

Painavat saa jättää

 "...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa," Hebr. 12:1

Monenlaista asiaa löytyy, mikä meitä voi painaa. Muutakin kuin syntiä.

"silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2

"Ajatelkaa häntä... ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne." Hebr. 12:3

Yksinäinen sotilas

 Kun tuntuu, että on yksin jätetty sotimaan:

"...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani..."

"...vanhurskauden aseet oikeassa kädessä, ja vasemmassa..."

(ylläolevat tuli mieleen, mutta en ole tarkistanut muistinko oikein, tai mistä kohtaa löytyvät)

Mutta, ei todellakaan olla yksin, vaikka se suuri valehtelija sitä aina huutaakin. Joskus se meluaa niin kovaa, ettei huonoilla korvilla muuta kuule. Mutta onhan meillä silloin luettavina kirjoitetut lupaukset ja rohkaisut ihan meitä varten. Ja mitä sotimiseen tulee, on meille vanhurskauden aseet annettu. Pidetään ne käsillä.

Siunattua päivää sinulle!

Ei muutosta - "ei vaihteen varjoa"

Kaiken muuttuvan keskellä on yksi, joka ei muutu. Hän on Jumala. Kun ympärillämme kaikki muuttuu, on Hän iäti pysyvä. Hänen rakkautensa on yhtä pysyvä. Samaa pysyvyyden turvaa on myös näissä:

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5. Moos. 33:27

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Kiitos Jeesus, että lupasit olla kanssamme joka päivä, siis myös tänään!

---

Halusin vielä piirtää aiheeseen liittyvän kuvan...

Jeesus ei häpeä kutsua meitä sukulaisikseen

"Ympärillään istuvia katsellen Jeesus sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni! Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini." Mark. 3:34-35 JKR

"Pyhittäjä ja pyhitettävät ovat näet kaikki alkuisin yhdestä. Siksi hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi. Hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä." Taas: "Minä panen turvani häneen." Ja jälleen: "Tässä olen minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut." 

Koska siis lapsilla on veri ja liha, hänkin tuli niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla on kuolema vallassaan, se on Perkeleen." Hebr. 2:11-14 JKR

Ajatus pikkusisaruksistaan huolta pitävästä isoveljestä on ihana! Pikkusisarukset saattavat touhuta kaikkea sellaistakin, mistä isoveli joutuu sanomaan, ettei sellaista pidä tehdä. Mutta kaikkien Hänen sanomistensa takana on rakkaus niihin nuorimpiin sisaruksiinsa. Heidän parastaan kaiken aikaa katsoo. Eikä lakkaa rakastamasta, vaikka nuoremmat sählää monin tavoin. Hän ohjeistaa parempaan.

"Koska hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, hän voi auttaa kiusattuja." Hebr. 2:18 JKR

"Hänen oli tultava kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen Ylimmäinen Pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit." Hebr. 2:17 JKR

Siunattua lepopäivää sinulle!

Oma voima on hyvin vähän

Erään kerran Jeesuksen luo tuli rikas nuorukainen. Hän tahtoi tietää, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä iankaikkisen elämän periäkseen. Hän ajatteli kykenevänsä sen puuttuvan tekemiseen. Mutta kuinka kävi? Hän lähti Jeesuksen luota pettyneenä pois. 

Omavoimaisuudesta meitä tyhjennetään. 

Jaakob kulki aikanaan pakomatkallaan reippaasti. Jumala hänellä kyllä oli mielessään, sillä näkihän hän unta; kuinka enkelit kuljettivat rukouspyyntöjä tikapuita pitkin taivaaseen. Mutta vuosien jälkeen, paluumatkalla, hän kohtasi Herran. Se kohtaaminen muutti jotain: "Kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1. Moos. 32:31

Penuel - Jumalan kasvot...

Joosuan puolestaan  oli toimittava sotapäällikkönä. Mutta paikalle tulikin häntä isompi sotapäällikkö; kaikkein ylin, joka sanoi: "...minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut..." Joos. 5:14

Entä jos Hän kuitenkin hylkää minut?

Mutta: "...sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä".  Hebr. 13:5

"Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan..." Jes 43:4

"...sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

On ihanaa, että meille on annettu lupaukset, ja ne on kirjoitettu muistiin meitä varten. On ihanaa, että meillä on lukutaito lukea niitä. On ihanaa, että Sana on tullut meidänkin luoksemme. Jotkut toivat, jotkut kirjoittivat sen meillekin. Jerusalemista tännekin asti.

Hänelle saa kaiken sanoa

Job teki niin. Meitäkin kehoitetaan tekemään niin. Ei siinä tarvi miettiä, että tuleeko asia hienosti sanottua; sanoo sen mitä sydämellä on. Jumala kestää kyllä kuulla meitä.

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

"Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien..." Ps. 1:6

Mutta mitä se Job siis sanoi? Paljon muun lisäksi näinkin:

"Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. 

Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? 

Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun  päiväni. 

Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität hänet  häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? 

Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? 

Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole." Job 7:11-21

Onpa rohkeaa puhetta Jobilta. Siinä puhui suuressa tuskassa ollut ihminen.  Siinä saattaa olla sanoja jonkun muunkin tuskalle. Jumala kesti kuulla Jobilta kaiken tämän, ja muutakin. Hän kestää kuulla senkin, mitä me tunnemme ja kenties haluamme sanoa hänelle. Jumala kuunteli ensin Jobin vuodatuksen. Sitten Hän puolestaan puhui, ja Job kuunteli.

Jumalalla oli kaiken jälkeen vielä varattuna 

Jobille jotain hyvää!

Siunattua päivää sinulle!

--- 

Jobin puhetta Jumalalle oli merkattuna luettavaksi Päivän Tunnussanassa.

Jotain...

Menin ottamaan "jotain" rukouskirjasta. Ensin en ollut aikonut lukea yhtään mitään. Otin kahdesta kuukaudesta 8. pv:n jakeet. Eri kuukausien aamu- ja iltajakeet muodostivat minusta mieleenkiintoisen parin aiheeltaan, joten päädyin kirjoittamaankin.

Toinen jaepari puhui selvästi murheellisille  ja monin tavoin uupuneille. 

"Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28 

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:31-33

Kaikella on jokin tarkoitus, minkä Hän sallii, vaikka se meistä näyttää aivan käsittämättömältä. Tarvitsin itse tällaista sanaa, koska olin "kysymysmerkkinä" ja alakuloisella mielellä. (Olin eilen lukenut nigerialaisnaisesta, joka menetti lapsensa jokeen, paetessaan hyökkääjiä. Sitten vielä illalla katselimme dokumenttisarjaa Estoniasta. Ja oman elämän asiat mietityttää.)

"Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:33

---

"Hän on kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Ps. 1:3

"sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon." 1. Kor. 16:9

Toinen jaepari puolestaan puhuu menestymisestä; hedelmällisestä elämästä. Itseä tuollainen hedelmästä tai työssä menestymisestä lukeminen kirpaisee ja saa mutisemaan vastaan. Varsinkin tämä kohta:  "...ja kaikki mitä hän tekee, menestyy." Ps. 1:3

Vanhurskas on kyseessä. Siis Herran oma. Siinä vaelluksessa taatusti on puutteita, ja voi ajatellakin, etteihän sen takia mikään menesty, eikä kasva. Mutta tuo tuollaisenaan lienee liian yksioikoinen ajatus. Kukaanhan Herran omista ei ole täydellinen. Kaikista löytyy monenlaista vajavuutta ja virheitä, jonka vuoksi kaikki menisi niin, ettei menestystä näy.

Mutta mitä se sanottu menestys ja hedelmä mahtaa olla, kun "... ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy."

Kuka tunnistaa itsensä tästä. Voisi varmaan sanoa, että moni Herran ahkera ja hyvä työmies valittaa sitä, ettei mitään tuloksia näy. Mutta ehkä onkin niin, että me emme edes näe oikein. Me katsomme liian lähelle. Jumala näkee miten kauas siemenet lentävät. Ja Hän näkee, että ne kyllä kantavat satoakin; ne menestyvät, vaikka se voi olla meidän silmiltämme salattua. Toinen kylvää, toinen on sadonkorjaaja. 

Toinen näkökulma asiaan on, että saatamme katsoa liian kauas. Ehkä Jumala tekeekin työtään juuri meissä, omassa sydämessämme, mutta me emme käsitä sitä. Se on liian lähellä. Näemme vain, että vaikeaa on. Mutta työ onkin Jumalan.

"Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien." Ps. 1:6

Kenties  maa on roudassa vielä... mutta kevät tulee, maa sulaa...

Ihastuttava huomio!

Jeesus oli tullut Leevin kotiin. Hän oli tullut syömään syntisten seuraan: 

"... Heitä oli näet paljon hänen seuraajiensa joukossa." Mark. 2:15 JKR

Oli ihana huomio, että "heitä" - eli meitä - on "paljon hänen seuraajiensa joukossa". Meidän onkin hyvä pysytellä Parantajan seurassa. Meitä syntisiähän hän juuri tulikin etsimään. Syntisten seurassa Hän tahtoo olla. Siis juuri meidän kanssamme.

Siunattua päivää Jeesuksen; 

Parantajan ja syntisten Ystävän, kanssa:)

Jeesus tiesi - ja lohdutti jo etukäteen

 "Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.

Katso, tulee hetki ja on jo tullut,

jona teidät hajotetaan kukin tahollensa

ja te jätätte minut yksin;

en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

 

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman." Joh. 16:31-33

Jeesus lohdutti opetuslapsia jo etukäteen.

Hän tiesi, että he tulisivat vielä olemaan pahoillaan, ja suorastaan järkyttyneitä siitäkin, että kuinka he saattoivatkaan jättää oman Mestarinsa yksin, kun hänellä oli vaikeaa. Jeesus tiesi, että se ahdistaisi heitä. Mutta Hän puhui heille etukäteen siitä, että heillä kuitenkin, siitä kaikesta huolimatta, saisi olla rauha Hänessä.

Meilläkin voi olla monenlaista asiaa tai tapahtumaa omassa elämässämme, joista emme saata käsittää, miten saatoimme tehdä, sanoa, tai olla kuten olimme. Varmasti Jeesus tiesi senkin etukäteen. Hän tiesi, miten maailma voi meitäkin ahdistaa. Varmaankin Hän meillekin tahtoo vakuuttaa, että meillä on silti yhä paikkamme Hänen sydämessään, Hänen pöydässään, Hänen rakkainaan.

Vihollinen varmasti yrittää puhua meille, että "näethän itsekin, ettei tästä mitään tule. Ei sinusta ole täyttämään Jumalan tahtoa jatkossakaan. Anna periksi."  Älä usko sitä. Älä anna periksi. Ei meistä olekaan Jumalan tahdon täyttäjiksi; vajaaksi se jääkin. Mutta sitä vartenhan Jeesus juuri tuli! Hän täytti kaiken, mitä meiltä puuttuu.

Annetaan Jeesuksen hoitaa meitä haavoittuneita

 tänäänkin armollaan ja rakkaudellaan!