Erään kerran Jeesuksen luo tuli rikas nuorukainen. Hän tahtoi tietää, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä iankaikkisen elämän periäkseen. Hän ajatteli kykenevänsä sen puuttuvan tekemiseen. Mutta kuinka kävi? Hän lähti Jeesuksen luota pettyneenä pois.
Omavoimaisuudesta meitä tyhjennetään.
Jaakob kulki aikanaan pakomatkallaan reippaasti. Jumala hänellä kyllä oli mielessään, sillä näkihän hän unta; kuinka enkelit kuljettivat rukouspyyntöjä tikapuita pitkin taivaaseen. Mutta vuosien jälkeen, paluumatkalla, hän kohtasi Herran. Se kohtaaminen muutti jotain: "Kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1. Moos. 32:31
Penuel - Jumalan kasvot...
Joosuan puolestaan oli toimittava sotapäällikkönä. Mutta paikalle tulikin häntä isompi sotapäällikkö; kaikkein ylin, joka sanoi: "...minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut..." Joos. 5:14
Jälleen kuvassasi aurinko kurkistaa niin kauniisti puiden välistä! Minulle tulee tästä kuvasta lohdullinen mieli! En tiedä minkätähden. Onko sitä kun kuva on vaan niin kaunis!
VastaaPoistaMinustakin siinä on jotain lohdullista kun aurinko kurkistaa puiden välistä. Tuntuu että varsinkin talven pimeiden jälkeen kaipaa kovasti valoa.
PoistaKaunis kuva tosiaan! Minuakin on viime aikoina puhutellut tuo Jaakobin paini ja se miten hän jatkoi matkaansa ontuen. Niin meitä tosiaan tyhjennetään kaikesta omasta. Olen miettinyt, että kirjoittaisin tuosta jotain, mutta en ole ainakaan vielä saanut aikaan.
VastaaPoistaJotenkin se Jaakob on lohdullinen esimerkki Raamatussa. Jumala piti huolta hänestä, vaikka hänen elämänsä ei mennyt ns. kaikkien sääntöjen mukaan. Jumala kuitenkin sitoutui häneen.
Poista