Luin tänä aamuna jakeita useammasta paikasta, mutta niissä tuntui monissa olevan yhdistävä tekijä. Niissä puhuttiin eri tavoin lähetetyistä lähettiläistä. Moisesta sanasta tulee väistämättä mieleen myös sana suurlähettiläs. Eri maillahan on omansa. Mutta emmekö mekin ole eräänlaisia suurlähettiläitä - Taivaan Kuninkaan lähettämiä! Ja jos sana suurlähettiläs tuntuukin omalta kohdalta liian suurelta, niin ollaan ainakin pienempiä lähettiläitä sitten, kukin omalla paikallaan ja tavallaan.
Mutta nyt niihin kohtiin, joihin tänä aamuna huomioni kiinnittyi.
"Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista... Teen teille selväksi veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle... Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä." Gal. 1, 11-12,15-16 KR-92
(Mitähän lue Paavalin äiti tykännyt poikansa saamasta tehtävästä ja ylipäätään hänen urakäänteistään?)
"Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen... Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä itsekin tottelen toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivst taloon, he tapasivat palvelijan terveenä."
Luuk.7:1-3, 6-10 KR-92
(Sadanpäällikkö piti itseään arvottomana kohtaamaan Jeesusta. Ehkä hän kauhisteli mielessään jopa omaa "julkeuttaan", kun oli rohjennut pyytää Jeesusta tulemaan.)
"Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan'. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. Sitten tulivat Joosefin veljet itse..."
1. Moos. 50:16-18 KR -33/-38
(Kukahan oli se, jonka veljet Joosefin luo lähettivät...?)
(Joosefia kosketti varmaan sekin, etteivät he, veljet, olleet aiemmin tajunneet, että hän oli jo antanut anteeksi heille! Mutta varmaan sanallinen anteeksipyyntö kosketti.)
"Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt." Joh. 13:20 KR-92
(Ja nämä viimeiset oli Jeesuksen sanoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti