Sanoin mielessäni eräästä asiasta: "Se aiheuttaa pelkoa". Yhtä hyvin olisin voinut sanoa sen monikkomuodossa, koska monet asiathan pelottavat.
Mutta... Täydellinen rakkaushan karkoittaa pelon? Niin kyllä. Minun rakkauteni ohuus (tai voisi sanoa ihan olemattomuus) tulee esiin juuri siinä, että ei kykene luottamaan siihen, että on niin rakastettu.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh.4:10
Me olemme kuin kulkukoirat, jotka ovat vihaisia sille, joka otti ne kiinni ja hoitaakseen. Menee pitkä aika luottamuksen vähittäiseen syntymiseen; siihen että uskaltaa luottaa tuohon, että tuo joka minut kiinni otti, todella tahtoo hyvää minulle, eikä ole samanlainen isäntä, joka löi ja haavoitti. Milloin uskallan jopa luottaa - ja sanoa, että rakastan...
Jumala kyllä kykenee tekemään sen meissä.
Siunausta sinun päivääsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti