Jumalan lapsena

Miten monesti me vain keskitymme pelkkään virheiden välttämiseen sen sijaan, että muistaisimme Jumalan olevan Isämme - ja me hänen lapsiaan. Jos ajattelemme itseämme vanhempiemme lapsena, tai omia lapsiamme meidän lapsinamme, niin emmehän mekään pelkkiä virheitä kyttää! Me näemme ja teemme niitä kyllä, mutta painopiste on vallan muualla: lapsi on meille rakas, ja me olemme rakkaita vanhemmillemne (se ainakin on yleisperiaate).

Samoin on Jumalan kanssa, joka on Isämme. Mutta jotenkin meidän on sitä mahdottoman vaikea uskoa, kun haluamme päteä ja olla rakastettavia kaikella mikä silmään näkyy, ja minkä olemme saavuttaneet, emmekä vain sillä perusteella, että olemme Isämme lapsia, joita Hän rakastaa! Siis rakastaa todella! Eihän Hän muuten olisi antanut vanhimman  Poikansa - siis Jeesuksen - tulla meitä auttamaan.

Sanomme ehkä, että Isämme on kiivas Tuomari. Niin, on Hän sitäkin. Mutta ajatteleekohan maallisen tuomarin lapsi koko ajan, että isä häntä sillä perusteella sietää tai rakastaa, etten vain mitenkään tee virheitä? 

Isoveljemme Jeesus sanoi, että "menkää ahtaasta portista sisälle..."*  (Mielessäni näen sen nyt kuin puutarhan pikkuruisena porttina, sisäänkäyntinä lasten puutarhaan:)  

Ahtaasta portista mahtuu lapsi. 

Jeesus, isoveli, sanoi myös, että joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle.**  (Ei suinkaan pääse, ei mahdu, jos vielä yrittää olla isompi kuin on, siitä pikkuisesta lasten portista mennessään.)

* "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät." Matt. 7:13 

Tätä jaetta edelsi Jeesuksen sanat (jakeessa 11) siitä,  kuinka Taivaallinen Isä osaa paljon ennemmin kuin me, antaa hyviä lahjoja lapsilleen.

** "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan  valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark. 10:16 

Tätä jaetta edelsi kohtaus, jossa yritettiin estää lasten tuominen Jeesuksen luokse. Ja jäljessä seurasi se, että Jeesus otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä.❤️

Lapsen kasvaminen aikuiseksi merkitsee väistämättä virheitä... 

Minun on itse ollut vaikea uskoa olevani Jumalalle rakas. Sitä tosiasiaa yhä vielä opettelen. Niistä kivuista tämä kirjoitus, jonka ensin vihkooni kirjoitin, sitten tänne.

Siunattua vuodenvaihdetta Sinulle! 🙏 Olet Jumalalle paljon rakkkaampi kuin itse käsitätkään!  Sitä ei riittäisi kuvaamaan edes kaikki maailman sydänkuviot❤️❤️❤️ Joten laitan vain kolme. 

Talviaamun rukous

Jeesus... 

haluaisin kietoutua sinuun kuin lämpimään peittoon 

sinussa on kaikki mikä lämmittää minua kylminä aamuna... ja kaikkina aikoina

en voi elää ilman Sinua... näännyn jos et minua hoida ja minusta huolehdi

älä jätä minua vaille huolenpitoasi... ole kanssani joka päivä... niinkuin lupasit

mitään en ole itse ansainnut, vain likaa minussa on... tule ja puhdista sinä minut

tule ja lämmitä kylmää sydäntäni ja eksynyttä olemustani

älä jätä kesken kättesi työtä minussakaan

---

Olin herännyt hieman viluisena. Kun sitten neuletakin puettuani, sen päälle kietaisin vielä toista neuletakkia, tuli siinä ajatus, että toivoisin kokevani myös toisenlaista suloista lämpöä. Etsin ensin vihkoani kirjoittaakseni siihen, mutta kun sitä ei ollut näkyvillä, kirjoitin  tänne. 

Alkaneet ovat arkipäivät taas

Ja se on tuonut oman ankeutensa; ne laulussakin mainitut arkihuolet, sekä muut miettimiset. Mutta tämän(kin) päivän on Herra tehnyt, joten saamme ottaa senkin Herran tekemänä vastaan. Edellisessä blogijutussa mainitsemani lukuvinkki sisälsi sellaisenkin ajatuksen - hieman siihen tyyliin, että kun Jaakob valittaa kovaa osaansa, kun Joosefin lisäksi toinenkin poika joutui jäämään Egyptiin, olisi Jumala muistuttanut häntä siitä, että hänpä perustaa juuri valtakuntaa Egyptiin... Kokoaa juuri palasia yhteen, jopa kiireellä,  suunitelmiaan toteuttaakseen. Samantapainen ajatus löytyy myös William  Cowperin runosta, jossa Jumala ratsastaa myrskyn yllä ja toteuttaa salassa suunnitelmiaan. 

Siunattua alkanutta arkea  - vaikka se siunaus olisi vielä silmiltämme salattu🌟

Lukuvinkki

"Kärsimys ja Jumalan suunnitelmat" sivustolla Hebrew for Christians: (Huomaathan, että tekstin saa helposti käännettyä suomeksi kännykän tai tietsikan toiminnolla:)

https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Vayigash/Trust/trust.html 

Jaakobin kokemuksista oli otettu aihetta tuohon tekstiin.

---

Jos kaipaat jotain vähän erilaista, mutta samalla raamatuun perustuvaa ja osin tuttuakin lukemista, niin tällä sivustolla on mielenkiintoisia tekstejä ja näkökulmia luettavaksi,  vaikka ei hebreaa opettelisikaan. 

Joka viikko on useampia tekstejä kiinnostavista aiheista tarjolla kyseistä viikkoa varten. Voi valita, mistä aiheesta haluaa ruveta lukemaan. Seuraavalla viikolla eri tekstit.

Ja kuten jo tuolla aiemmin sanoin, ei ole pakko osata kieltä, kun tekstit pystyy kääntämään omalle kielelle. 

---

Kuva Joensuun kuntoportaista. Se sopi tähän kuvitukseksi sikäli, että minulle englanninkielinen teksti jää paljolti "hebreaksi" ja käy sikäli vaivalloiseksi vieraan kielen kuntoportaiden kapuamiseksi:)  

Hyvässä maineessa - ja pahassa

-Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.

-Ne näimme hänet, mutta emme häntä minään pitäneet.

-Mutta meidän kipumme hän sälytti päällensä, me pidimme häntä rangaistuna ja Jumalan lyömänä, mutta hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden.

-Hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut.

Jeesus oli tahraton, mutta monille ihmisille hän ei kelvannut. Hänestä puhuttiin  pahaa. Ja lopulta hänelle  tehtiinkin pahaa.

---

Hyvässä maineessa, ja pahassa, me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi... (2. korinttolaiskirjeen luvussa 6, Paavali yhtä sun toista luettelee...)

Nämä alla olevat pari jaetta ovat jakeita, joita osui aamulla silmään ja ajatuksiin jäivät:

"Demetrioksesta kaikki ovat kertoneet pelkkää hyvää; itse totuuskin on hänen puolellaan. Samoin todistamme me, ja sinä tiedät, että meidän todistuksemme on tosi." 3. Joh. 1:12 KR-92 

Niin kirjoitettaessa kävi selväksi , että oli sitten muitakin, joista ei puhuttu vain pelkkää hyvää. Miten meistä muista?  Voi olla että enemmän tai vähemmän olisi jotain huomautettavaa, jotain korjattavaa, jotain parannettavaa. 

Paavali kirjoitti korinttolaisille ystävilleen sanoin, joissa kuului kehoituksessakin rakkaus ystäviään kohtaan. Kuvittele joku luotettu, vanha ja rakas ystäväsi, jolta sen kuulisi, josta voisi olla aivan varma, että hänen suustaan sanottuna,  se sanotaan lempeästi - meitä rakastaen, sitä ei sanota moitteena, vaan rohkaisevana sanana jatkaa viitoitetulla tiellä:

"Iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." 2. Kor. 13:11 KR-92 

Tässä nämä tämän aamun hieman sekalaiset mietteet, noista jakeista alkunsa saaneet. Oikeastaan ajattelin, että vain itselleni, vihkoon kirjoittavani, mutta onpahan nyt täällä "muistissa". Jotenkin kuitenkin lohdullista oli huomio, että vaikka oma "maine" uskovana ei olisi mitenkään kummoinen, vaan moitteen sijaakin  löytyy, voimme ja saamme olla Herramme rakkauden kohteena - Hänen Golgatan työnsä tähden! 

Toivon ja rohkaisun sanoja

 

Taikina - ja leipä

Löydetty taikina tehtiin leiväksi. Mutta kun se ei näyttänyt tutulta, eikä käyttäytynyt totutulla tavalla, sen päätettiin kelpaavan vain koristeeksi. Mutta sitten joku kuitenkin leikkasi siitä palasen. Sitten niin teki toinenkin. Se ei ollutkaan vain koriste, vaan käyttöön. Niinhän se alunalkaenkin oli syötäväksi tarkoitettu, se taikina, se leipä!

"Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä." Joh.6:51  Biblia 1776

---

Kuvan leivästä lisää tässä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/12/jouluinen-koristeleipa.html

Mikä pettymys... Mutta Jumalalla on omat suuunnitelmansa

Kirjoitin tänä aamuna vihkooni ensin parista arkisesta pettymyksen aiheesta, joilla on kenties vaikutusta myös joulun aikaan. Eilen ei ollut tullut jostakin syystä tilille eräs kuukausittainen raha odotetusti.  Toinen on kodin jotenkin joulukuntoon saattaminen. Mutta oli sitten tullut mieleen sekin asia, että olivat ne ensimmäisen joulun olosuhteetkin jotain muuta, kuin olisi osattu odottaa.  

Mikä pettymys se olikaan, se ensimmäisen joulun lähestyminen!  (Tosin silloin ei vielä tiedetty sitäkään, että tuhansia vuosia jälkeenpäin ihmiset juhlivat sitä juhlaa, ja joulun nimellä sitä viettävät, toisella puolella maapalloa.) Mutta Marialla oli taatusti mielessä, kuinka kaikki asiat hoidetaan, kun hänen lapsensa syntymän hetki koittaa ja siihen Joosefin taloon tulee lapsi. Mutta eipä oltu kotosalla silloin, eipä olleet rakkaat vierellä auttamassa. Eipä oltu edes tuttujen tai sukulaisten luona yötä, kun se syntymän hetki tuli! Ja sen kaiken jälkeen, ei päästy vuosiin edes takaisin kotiin, edes lasta näyttämään, vaan piti pakomatkalle vielä lähteä Egyptiin. "Ihan uskomatonta!", me sanoisimme, että miten kaikki voikin mennä niin pieleen?

Mutta kun Jumala oli sen profeetoilleen jo aikoja sitten ilmoittanut, että niin se menee. Mutta osallisina siinä olevat ihmiset; Maria, Jooset ja kaikki muut, vaikka heillekin oli jo ilmoitettu, kuka heidän lapsensa on, ja he jo ennestäänkin varmasti tunsivat kirjoitukset hänestä, niin kaiketi kaiken karuus kuitenkin järkytti heitä. Ei ollut odotetun kaltaista juhlaa ja loistokkuutta, mutta oli erilaista: enkelit olivat laulaneet paimenille. (Tosin Joosef ja Maria eivät heitä nähneet itse). Enkelin sanoja olivat kumpikin  kuunnelleet jo aiemmin. Ja loistokkuutta oli heidän silmilleen itäisen maan vieraiden käynti ja heidän tuomansa kalliit lahjat lapselle. 

Siunattua joulun aikaa sinulle, miten sitä aikaa sitten vietätkin! 

Ps. Jumalalla on viimeinen sana kaikkeen:) Hän on alku ja loppu. 

---

Se raha sentään oli tullut, kun jutun julkaisun jälkeen tarkistin. Se oli hyvä asia. Mutta silti olen tämän huushollin takia löytänyt jutun kirjoittamisen jälkeen itseni ajattelemasta, että "hypin kohta seinille". Kun erinäiset seikat aina estää ja hidastaa huushollin saattamista normaaliin asumisviihtyvyyteen. Ja nyt on vielä joulu tulossa, jolloin yleensä kotia hieman koristellaankin. Saa muistaa rukouksin meitä tämänkin asian edestä!

  

Jaakobin saama nimi - Ja siunaus jonka hän sai

Jaakobia nimitetään pettäjäksi. Hän oli tietenkin saanut oikean nimensä jo syntyessään. Ihmettelin, että miksi hännelle annettiinkin jo silloin sellainen nimi, että häntä kutsuttaisiin myöhemmin pettäjäksi? 

Vastaus löytyi Raamatun sivulta, jakeen  1. Moos. 25:26 jakeesta ja sen selityksestä, sivun alaviitteessä. Se kuului KR-92 mukaan näin: "Nimi Jaakob muistuttaa sekä  hebrean sanaa ageb 'kantapää' että sanaa agab ' hän pettää'."  Mainitussa jakeessa kerrotaankin, että syntyessään Jaakob piti ensin syntyneen kaksoisveljensä Eesaun kantapäästä kiinni. Siinä oli se ageb - kantapää. Mutta myöhemmin hänessä toteutui se toinenkin, se agab - "hän pettää". Mutta sellaista ei kukaan varmastikaan ajatellut hänen syntyessään!

Tuli kuitenkin se keittoepisodi, jolloin hän nälkäiseltä veljeltään "osti", siis kiristi - naurettavalla keittolautasellisen hinnalla - veljensä esikoisaseman! Ja todellakin - äitinsä myötävaikuksella, äitinsä  ideoimalla juonella -  huolehdittiin myöhemmin, että esikoissiunaus todella tulee hänelle. Toki Eesaukin olisi voinut pitää enemmän huolta omastaan...

Mutta yhtäkaikki, Jumala oli kyllä alunalkaen jo ilmoittanut tahtonsa; että "vanhempi palvelee nuorempaa", kun oli sen  Rebekalle jo kaksosten odotusaikana ilmoittanut.  Iisak kuitenkin suosi vanhempaa poikaansa, äiti tätä nuorempaa.

Mutta keittoepisodin - ja erityisesti kauan sen jälkeen tulleen todellisen petoksen jälkeen, olikin Jaakobin lähdettävä pakomatkalle välttyäkseen veljensä kostolta. Jaakobhan esiintyi siunauksen saadessaan sokean isänsä edessä veljenään,  tarjoillen äidin laittamaa isän lempiruokaa karvat käsiinsä kiedottuina, esiin tuen veljenään veljensä vaatteissa - jotka äiti Rebekka oli hoteistaan hänelle antanut.

Pakomatkalla Jumala kuitenkin ilmestyi tälle pettäjälle - ja antoi hänelle siunauksen, joka oli annettu jo hänen isoisälleen Aabrahamille ja isälleen Iisakille. Hänelle luvattiin tämä maa ja varjelus pakomatkallaan, paljon jälkeläisiä - ja paluu takaisin. Ja sanottiinpa että hänen saamansa siunaus tulisi kaikkien maailman kansojen osaksi.

 Mahtoi olla Jaakobin pää pyörällä tämän jälkeen. Ja askel kevyempi...

---

Kaikki tapahtui kuten Jumala oli luvannut. Jumala oli alusta alkaen jo valinnut hänet lupauksen kantajaksi. Vaikka hän ihmisten silmissä ei olisi ollut se ensimmäinen valinta siihen...

Mutta paljon oli Jaakobin elämässä vielä tuleva tapahtumaan Jumalan suunnitelmissa ollessaan. Eikä se kaikki suinkaan ollut sellaista, jonka Jaakob olisi itse valinnut, jos olisi saanut asiasta itse  päättää. 

Tässä vielä vanha Päivän sana TV7:ltä, joka sopii aiheeseen. Sen voi siellä sekä lukea, että kuunnella.

https://www.tv7.fi/daily_word/31-12-2020/

(Jostain syystä linkissä on vuosiluku 2020, vaikka se menee juuri siihen, mihin tarkoitinkin, eli v. 2021 viimeiselle päivälle. Sen uudempia siellä ei valitettavasti näy olevankaan.)

Omat puutteetko avaa näkemään...?

Meillä oli tänään kulkuongelma, kovan pakkasen ja auraamattoman tien takia. Siihen liittyi vielä se, ettei olla saatu varastosta vielä esiin kaikkea jota nyt tarvittaisiin. Kun luin aamun jakeita* vanhasta Päivän sanasta, huomioni kiinnittyi varsinkin jakeisiin, joissa oli kyse tiestä ja vaatteista. Ja siitä, kuinka Herra auttaa.

Yksi jakeista toi myös mieleen tuon virren, joka tuosta virsikirjan linkistä löytyy. Se onkin jouluvirsi, ja siitä voi ensimmäisen säkeistön kuunnella tuolla, sekä nähdä koko virren sanat. Yksi lempivirteni!

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

* Ps. 85:9-14, Jer. 3:21-25, 1. Kor. 4:1-5, Matt. 11:2-10, Luuk. 1:46-55 

Nämä olivat siis 3. adventtisunnuntain tekstejä, jolle otsikkona oli "Tehkää tie Kuninkaalle". 

Mitäs jos kotiin tulisi uusi asukas?

Luin tänä iltana Riitta Lemmetyisen kirjaa: "Pieniä ihmeitä" ja siitä teksti: "Saako teille tulla asumaan?" Se kysymys jäi mieleeni. Siitä tämä teksti sai sytykkeensä.

Tekstissä Riitta kysyy, miltä tuntuisi, jos postissa tulisi kirje, jossa lukisi (Raamatun* sanoin): "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi..." Sanoisimmeko, ettei se käy, missään tapauksessa?

Kun hän tulisi, mikä olisi ensin häntä vastassa? Postit eteisessä; laskut, Kelan kirje, aika sairaalaan, tms., pohti Riitta. Sisemmälle tullessa (meillä ainakin) kaaosta esim. lautakasojen muodossa. Ja keittiössä pahvi- ja muovikaaos odottamassa keräyspisteeseen menoa, ja kylppärissä pursuavat pyykkikorit. Eihän tätä kaikkea tahdo kenellekään näyttää... Kun kaikki on rempallaan.

Mutta kun hän kuitenkin tahtoo tulla juuri meidän luoksemme... Olla arjessamme, sen raadollisuudessa läsnä! Ei odota kiiltokuvaksi puunattua kotia. Ei oleta jatkuvia hymyjä ja sosiaalisuutta. Hän tahtoo olla läsnä siinä keittiön pöydän ääressä, (tai jokin muu paikka), missä niitä omia ahdistuksen aiheita murehditaan.  Hän tahtoo olla läsnä niissä meidän kanssamme. Sitä hän juuri haluaa! 

On se vaan ihmeellistä. Miten joku voi nimenomaan haluta olla läsnä siinä kaaoksessamme?   Ei se kaaos häntä haittaa. Hän rakastaa sinua - ja minua. Ja sen vuoksi tahtoo olla kanssamme, kaikissa olosuhteissa, kaikissa mielentiloissa.

Annan sen ajatuksen virkistää ja ilahduttaa minua nyt.  

Hän on se, joka jaksaa kuunnella kaiken senkin, mitä en tohdi toisten niskaan kaataa.  Hänellä on ymmärrystä ja sääliä meitä kohtaan. Ja hän tietää keinot, joilla taas tästäkin hetkestä luovimme eteenpäin. Kenties hitaammin kuin olimme toivoneet, mutta kuitenkin.

Tule, Herra Jeesus! Tule asumaan tänne! Sinua me tarvitsemme.

---

* Käännöksestä riippuen: Sakarja 2:10 tai 14

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803

Mieluummin pelkästään pukisimme...

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi." 2. Kor. 5:1-3 KR-92

Mutta:

"Me, jotka vielä asumme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa." 

2. Kor. 5:4-9 KR-92 

Valaise meitä...

"...käännä meihin kasvojesi valkeus..." Ps. 4:7

"... niin me autetuiksi tulemme." Ps. 80:4,8,20

Miten kauan?

Miten kauan ihminen jaksaa elää toivossa - ilman näkemistä? Silloin sen toivon täytyy olla todella varma ja vahva. Muuten ihminen uupuu, kuin autiomaassa ilman vettä.

"Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä." Ps. 78:15

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti," Hebr. 6:19

"...pankaa täysi toivonne siihen armoon..." 1. Piet. 1:13

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

Lunastus on täydellinen - kitukasvuiselle ja alamittaisellekin

Lukuvuorossa oli tänään Kol. 1:9-14. Siinä alussa (jakeet 9-10)  luetellaan, mitä kaikkea kirjeen vastaanottajille sanotaan rukoiltavan:  hengellistä  viisautta ja ymmärrystä, täydellistä Jumalan tahdon tuntemista, elämistä Herralle kunniaksi ja hänen mielensä mukaan, hedelmän kantamista, hyvän tekemistä ja kasvua Jumalan tuntemiseen... Itseeni tuon lukeminen vaikutti masentavasti, koska omat puutteet huomaa selvästi. 

Mutta sitten on Kristuksen työ! 

"Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.  

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:11-14 KR-92