Kirjoitin tänä aamuna vihkooni ensin parista arkisesta pettymyksen aiheesta, joilla on kenties vaikutusta myös joulun aikaan. Eilen ei ollut tullut jostakin syystä tilille eräs kuukausittainen raha odotetusti. Toinen on kodin jotenkin joulukuntoon saattaminen. Mutta oli sitten tullut mieleen sekin asia, että olivat ne ensimmäisen joulun olosuhteetkin jotain muuta, kuin olisi osattu odottaa.
Mikä pettymys se olikaan, se ensimmäisen joulun lähestyminen! (Tosin silloin ei vielä tiedetty sitäkään, että tuhansia vuosia jälkeenpäin ihmiset juhlivat sitä juhlaa, ja joulun nimellä sitä viettävät, toisella puolella maapalloa.) Mutta Marialla oli taatusti mielessä, kuinka kaikki asiat hoidetaan, kun hänen lapsensa syntymän hetki koittaa ja siihen Joosefin taloon tulee lapsi. Mutta eipä oltu kotosalla silloin, eipä olleet rakkaat vierellä auttamassa. Eipä oltu edes tuttujen tai sukulaisten luona yötä, kun se syntymän hetki tuli! Ja sen kaiken jälkeen, ei päästy vuosiin edes takaisin kotiin, edes lasta näyttämään, vaan piti pakomatkalle vielä lähteä Egyptiin. "Ihan uskomatonta!", me sanoisimme, että miten kaikki voikin mennä niin pieleen?
Mutta kun Jumala oli sen profeetoilleen jo aikoja sitten ilmoittanut, että niin se menee. Mutta osallisina siinä olevat ihmiset; Maria, Jooset ja kaikki muut, vaikka heillekin oli jo ilmoitettu, kuka heidän lapsensa on, ja he jo ennestäänkin varmasti tunsivat kirjoitukset hänestä, niin kaiketi kaiken karuus kuitenkin järkytti heitä. Ei ollut odotetun kaltaista juhlaa ja loistokkuutta, mutta oli erilaista: enkelit olivat laulaneet paimenille. (Tosin Joosef ja Maria eivät heitä nähneet itse). Enkelin sanoja olivat kumpikin kuunnelleet jo aiemmin. Ja loistokkuutta oli heidän silmilleen itäisen maan vieraiden käynti ja heidän tuomansa kalliit lahjat lapselle.
Siunattua joulun aikaa sinulle, miten sitä aikaa sitten vietätkin!
Ps. Jumalalla on viimeinen sana kaikkeen:) Hän on alku ja loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti